• Television without context. (28/10/08 - 0  # )

Addiktioni 43/08

Paul Haslinger: Sleeper Cell: American Terror (Original Soundtrack) (2007)

Paul Haslinger: Sleeper Cell: American Terror OSTTämä menee nyt hieman nurinkurisesti itselläni, toisin sanoen perse edellä puuhun edetään taas. Olen siis tässä pidemmän aikaa toivonut että jossain päin maailmaa pulpahtaisi esiin Sleeper Cellin ensimmäisen tuotantokauden originaali score - ihan vaan Paul Haslingerin tuotannosta pitävänä sekä siitä miten vakuuttavasti musiikki syvensi tarinaa tässä sarjassa ja unohtamatta tietenkään sarjan paniikinomaista kauhua maalaavaa pääteemaa joka suorastaan naulasi silmät televisioon kiinni heti ensimmäisella katselukerralla. Ikävä kyllä juuri minkäänlaista fysikaalista versiota ei ole näkynyt mutta tuossa taannoin huomasin että mm. Amazonissa olisi myytävänä Sleeper Cellin toisen tuotantokauden score digitaalisena kopiona. Pakkohan se oli lopulta hankittava (amerikkalaisen välikäden kautta) mutta se mikä tästä lopulta tekee aiemmin mainitsemani nurinkurisen kokemuksen on se etten ole nähnyt toista kautta tästä sarjasta. Noh, hypätään taas hetkeksi aikaa pelkästään soundin maailmaan ja yritetään pärjätä pelkän mielikuvituksen kanssa. Hankitaan DVD-boksi sitten paremmalla ajalla. Kuten Sleeper Cellin ensimmäisen tuotantokauden musiikki, myös Sleeper Cell: American Terror jatkaa onnistuneesti käyttäen samoja aihioita. Puhutaan siis musiikillisesti jossa perinteinen elokuvamainen modernin klassinen luo sen vankan pohjan jonka päälle aletaan kasaamaan erinäisiä kerroksia jotka alkavat nivoutumaan ja sekoittumaan toisiinsa esimerkillisellä tavalla - arabialaiset rumpu- sekä jousisoittimet joiden kumiseva kolina ja viiltävä värinä suorastaan antavat sellaisen temperamenttisen sysäyksen esimerkkinä siitä että ollaan tuntemattomien mutta vaarallisten voimien kanssa tekemisessä samalla kun scoren keskellä vankasti soljuva elektronisesti tuotettu äänimaailma jonka keinuva liikehdintä parhaimmillaan lisää adrenaliinipitoista hurmosta kokonaisuuteen ("Dot Murder"). Itämaisesti korostuvat tunnelmalliset vokaalit vahvistavat liitoksia entisestään ja viimeisen silauksen antavat kitaran kautta kammetut ratkaisut jotka parhaimmillaan onnistuvat muuntamaan tätä konseptia kahteenkiin eri suuntaan levittäytyen seesteisen hämärästä ympäristöstä ("The Long Goodbye", "Dreams Of Better Days") in-your-face tyyliseen yhteenottoon ("Harbor Delivery"). Julkaisun vallitsevasta monen elementin symbioosimaisesta käyttäytymisestä huolimatta score osaa myös irtautua hetkeksi itselleen luoduista raameistaan joista levyn aloittava "Supreme Love" on yksi erinomainen esimerkki yllättävästä hypystä. Kyseinen teos kuulostaa jo heti jokseenkin tutulta, en ole täysin varma että oliko tämä jo ensimmäisessä tuotantokaudessa mukana mutta ainakin 90-luvun kaltainen Bristol-henkiseen trip-hop formaattiin käärittynä tämä suorastaan huokuu Massive Attackin jalanjäljissä kulkevana työnä. Erityisesti miten kaikki soittimet ja vokaalit maalataan esiin tässä teoksessa tuovat väistämättäkin selkeän rinnastuksen ja referenssipisteen kohti Mezzanine albumia. Mutta mutta... Scoren erinomaisesti ylläpidetystä luonteesta sekä rikkaasti esiintuodusta toteutuksesta huolimatta, loppupeleissä minkä takia tämä score alkaa saada epätasaisesti huojuvaa liikehdintää alleensa on se puuttuva palanen joka myöskin osoittautuu tärkeimmäksi osaseksi. Pääteema loistaa siis poissaolollaan jonka johdosta score tuntuu pahimmillaan työltä jonka yksi neljästä kannattelevasta jalasta amputoitu irti ja näin ollen pysyy juuri ja juuri pystyssä.

Hellboy II: The Golden Army

Hellboy II: The Golden ArmyOhjaus ja käsikirjoitus: Guillermo del Toro
IMDB: Hellboy II: The Golden Army (2008)

Tällä kertaa pidetään homma ns. short and sweet. Jos pidit ensimmäisestä osasta, kakkonen tarjoaa yhtä mehukasta ja makoisaa meininkiä. Ykkösosasta tuttu huumori on edelleenkin mukana jota ylläpitää Ron "tämä istuu kuin hansikas" Perlmanin roolisuoritus Hellboyna jonka varsinkin suusta lauotut sanailut aiheuttivat pientä hilpeyttä vähän väliä sekä löysä asenne joka myös laukaisee tarvittaessa sellaiset turpakäräjät että tässähän, perhana vieköön, oikein viihtyi elokuvateatterin pimeydessä. Kaiken kruunasi hieno, personaallisesti toteutettu visuaalinen tyyli jossa silmä suorastaan lepäili kun ei tarvinnut edes juurikaan miettiä että missä loppuu perinteinen, käsintehdyt tehosteet ja missä alkaa tietokoneella väännetty koodi. Ihan hyvin kun allekirjoittanut ei juurikaan ennakkoon odottanut mitenkään mullistavaa leffaa.

Verenperintö

Hyvin tämäkin viikko on alkanut. Maanantai aamun varhaisina tunteina sain kuulla että faijan veli oli löytynyt edellisenä päivänä tajuttomana kotoaan ja viety sairalaan (oli pari päivää sielläkin tajuttomana). Tiedonvälityksen jälkeen, faijan omilta kasvoilta näki suoraan ja väistämättäkin sanomattomat sanat: "terveys pettää" eli toisin sanoen ollaan siinä pisteessä kun Korhosten suvun miespuolisten jäsenten verenperintö hakee omaansa takaisin. Mm. faijan oma isä eli isoisäni lähti tästä maailmasta nelikymppisenä sydänkohtauksen saattelemana ja samanlainen kohtalo odottaa monia muitakin. Itsekin olen muutenkin sen verran rikki keholtani joista erinäiset leikkausarvet näyttävät häpeilemättä että kuinka pahasti jotkut asiat ovat edenneet ja nyt tämän pienen muistutuksen myötä on väistämättäkin mielessä että aiempien kokemusten lisäksi viidentoista-parinkymmennen vuoden päästä myös itseäni odottaa tietynlainen viimeinen naula arkkuun.

Korhosten suvun paksu veri on siis kirous jolta ei voi mitenkään välttyä. Herääkin kysymys että koskahan meikäläisellä alkaa tulla aiheeksi hankkia lääkkeet mm. verenpaineeseen. Masentavaa...

“Nämä ovat laatuvehkeitä…”

Kyseiset sanat tältä päivältä kaikuvat pääkopassa samalla kun tuijotan pöydälläni olevaa kovalevyä.

Tällä hetkellä on näin suorasti sanottuna kyrpä ottassa meininki päällä. Viimeisen kahden viikon sisällä olen käynyt Verkkokaupassa takuuvaihtamassa, en yhden, enkä kahden vaan kolme kertaa Western Digitalin 750Gt:n kovalevyä. Jokaisella kerralla vaihdetun tilalle on tullut epäluotettavaa tekniikka. Ensimmäisellä kerralla meikäläistä tervehti bad sektori kun löin sen koneeseen kiinni. Toinen kesti jopa viikon kunnes jälleen virheilmoitusten siivittämänä kovalevylle ilmaantui neljä kilotavua bad sektoria ja mitä sainkaan tällä kolmannella kerralla? Kovalevyn johon ei saa minkäänlaista yhteyttä. Se loistaa komiasti biossissa ja Windows XP:n Device manager löytää sen ilman kummempia ongelmia mutta siihen ei pääse mitenkään käsiksi.

Ei sata-väylän eikä edes ulkoisena USB-kovalevynä. Sitä ei vain yksinkertaisesti näy Disk managementin alaisuudessa vaikka kuinka yrittäisi tähystellä. Eikä se tule varmaan näkymään kun eräs testi-ohjelma ilmoitti varsin selväsanaisesti että kyseissä kovalevyssä on "bad partition table". Eli toisin sanoen vitut - tässä joutuu taas maanantaina töiden jälkeen astumaan Verkkokaupan ovesta sisään ja ojentamaan takuulappuset sekä kovalevyn.

Vuosien ajan itsekin pidin Western Digitalia laatumerkkinä ja pääasiassa tuli hankittua tämän valmistajan valmistamia kovalevyjä tietokoneiden sisälle mutta tämän vuoden aikana laatu on tipahtanut radikaalisesti sille tasolle että nyt on vaan pakko todeta etten tule ainakaan vähään aikaan ostamaan mitään kyseiseltä valmistajalta.

Tässä vaiheessa pitäisi varmaan vannoa etten koskaan…

get drunk

Minun pitäisi varmaan lopettaa tämä maanantai dokaaminen. Krapulat on vaikeita, näen vitun hämäriä unia ja... noh, on sanomattakin selvää olo on muutenkin tönkkö. Työkaverini varmaan toteaisi taas ironisesti että miten se eroaa sitten normaalista dokaamisesta. En tiedä, kai se maanantai tässä luo sellaisen kielletyn hedelmän kaltaisen tunnelman että on vasta ensimmäinen työpäivä takana viikolla ja heti ollaan pullon suussa kiinni. Vapaapäivänä olevaa tiistaita vietetään jälleen paskassa olotilassa. Sen saa mitä tilaa.

The Mist

Ohjaus: Frank Darabont
Käsikirjoitus: Frank Darabont, Stephen King (novelli)
IMDB: The Mist (2007)

As a species we're fundamentally insane. Put more than two of us in a room, we pick sides and start dreaming up ways to kill one another. Why do you think we invented politics and religion?

Taidanpa sitten kirjoittaa tästä hivenen pitemmän jutun kuin tuon pelkän quoten. Kuten yllä oleva lainaus kertoo oivallisesti, tämän kauhu/katastrofi-elokuvan sanoman voisi myös jollain tapaa kiteyttää noihin sanoihin. Pienen kylään kohdistuva luonnonkatastrofi langettaa lumipallomaisesti suuremman luokan hädän joka muuntautu suoranaiseksi taisteluksi eloonjäämisestä tuntematonta vastaan ja kun ruokakauppaan linnoittautuneen joukossa on yksi uskonnollinen sekopää joka alkaa saarnaamaan muille että tämä on täysin raamatun mukainen eteneminen lopun alulle ja hänellä on suora yhteys pilvien reunassa istuvaan kaveriin - meillä on käsissä varsin mehukkaasti koostettu alku elokuvalle. Kun alkaa hiljalleen selviämään mitä tuolla paksun usvan seassa todellisuudessa on - pelko ja paranoia viimeinkin polkaisevat ihmisten mielessä epätoivoisen käyttäymisen käyntiin ja alkavat jakautumaan kahteen ryhmään. Toinen puoli uskoo että tämän jumalan kosto epämoraaliselle, syntiselle elämiselle maapallolla ja järkevä puoli yrittävät löytää ratkaisua tähän tilanteeseen. Kuten arvata saattaa, vaaka heilahtaa siihen päähän että ihmiset alkavat tappamaan toisiaan ja luomaan ihmisuhreja jotta muut säilyisivät. Ihmisluonto on niin ennalta-arvattava.

Toisin sanoen, minä viihdyin tämän elokuvan parissa. Elokuvassa välittyvä tunnelma sekä ilmestyskirjaa lainaava puoli käsikirjoituksessa antoi erinomaisen säväyksen kokonaisuuteen mutta varsinainen whauh efektin antoi loppukohtaus. Siis se oli tyly. Sen verran voin ainoastaan sanoa siitä paljastamatta liikaa. Noin ankarasti ihmisten tunteilla leikkivää kohtausta viimeksi taisin nähdä toisen Stephen Kingin romaaniin perustuvassa elokuvassa The Green Mile. Varsinkin tässä loppukohtauksessa käytetty Dead Can Dancen kappale ja sitä riipaisevasti siivittävän Lisa Gerrardin vokaali antoi sille vieläkin voimakkaamman merkityksen.

Orbital: Satan (Live)

\m/ ja niin pois päin. Pitäisi varmaan ostaa se Glastonburyn keikoista koostuvan kahden CD:n ja yhden DVD:n paketti. Palkkapäiväkin on juuri nurkilla.

Love

(y) Mitäs mörökölli?
(x) Sano vaan myrde, kuten hän minua kutsuu.
(z) Aiotko sinäkin osallistua tähän vallitsevaan hää-keskusteluun?
(x) Ketkä täällä on menossa naimisiin?
(y) Me. Tosin ei yhdessä.
(z) Koska sinä menet naimisiin?
(x) Pitäisi varmaan hankkia ensiksi nainen jonka kanssa mennä naimisiin.
(z) Maailma on täynnä naisia jotka haluavat mennä naimisiin. Mene vaikka kysymään tuolta suunnalta ja voit jopa yllättyä.
(x) Vai että naimisiin. Mitä teidän vastapuolenne sanovat tähän asiaan vai onko heidät pakotettu haulikon avustuksella tähän järjestelyyn.
(z) Ei nyt sentään mutta J kosi minua radion kautta. Kun juontaja kysyi että onko hääpäivä lyöty lukkoon jne., hän totesi että minä saan päättää kaikesta. Minulla on se vedenpitävänä todisteena nauhalla.
(x) Auts. Eikös toi ole vähän sama asia kuin ampuisi itseään jalkaan?

Panacea: The Evil Seed

Tänään töissä jostain ihmeellisestä syystä juuri tämä kappale alkoi soimaan päässä. Olisiko siis taas aika kaluta tätä pystyksi kuolleen genren otantaa ja löytää ehkäpä jotain positiivista? Tai sitten mennä jälleen kerran menneisyyden verhojen taakse ja löytää joku unohtumaton helmi. Fuck it, ehkä joku toinen päivä. Hieman homahtava tunnelma videolla ja varsinkin noi lyriikat suorastaan heittävät tämän toisenlaiseen valoon.