Addiktioni 31/08

Lustmord: [OTHER] (2008)

Lustmord: [OTHER]Mihinköhän me jäätiin edellisillä kerroilla? Vuosi 2006 taisi tarjota erinomaisen live-julkaisun, Lustmord Rising (06.06.06), joka pönkitti Lustmordin aseman dark ambient genressä siihen pisteeseen että kruunu ja valtikka viedään miehen mukana hautaan asti ja viime vuonna julkaistu jykevästi, miltei vanhan ajan metallisen sotakoneen kaltaisesti humiseva ja jonkin sortin mini-albumina toimiva Juggernaut antoi ensimmäiset varoittavat värähdykset tulevasta. Jos oikein pitää pinnistää muistin syövereistä, Juggernaut ei itse asiassa ollut juuri niin vakuuttava teos kuin olisin toivonut mutta onnistui lopulta kuitenkin erottumaan edukseen miehen omassa back-cataloguessa. Lustmordin levyt ovat siinä mielessä monipuolisia että kun hän tarttuu aiheiseen kuin aiheeseen, mies monikerin takaa eli Brian Williams pyrkii rakentamaan pimeyttä monesta eri näkökulmasta - oli se sitten avaruuden syvyyksissä olevien kuolevien tähtien viimeisiä hetkiä ennen lopullista sammumista, kolkosti kumisevat varjoisat käytävät helvetin syövereistä tai muuten vaan ihmismielestä raapaistuja yksinkertaisia pelkotiloja. [OTHER] jatkaa onnistuneesti tätä listaa luomalla selkeästi eläväisen ympäristön jonne ei (taaskaan) suoranaisesti haluaisi edes astua toisella jalallakaan. Albumin lähtöasetelmat antavat hyvin nopeasti sellaisen kuvan että juurikaan mikään ei ole muuttunut Lustmord universumissa - julkaisun aloittavat "Testament" ja "Element" ovat siis sitä perinteisempää Lustmordia jota mies on loihtinut äänityspöydällään ties kuinka monta vuotta mutta kuitenkin aistit alkavat vähitellen tottumaan uuteen ympäristöön ja julkaisun perimmäinen olemus alkaa pakonomaisesti selviämään kuuntelijalle. Muinainen, ajan myötä unohdettu ja puhtaasti myytiksi leimattu olento lurkkii syvällä pimeydessä joka alkaa hiljalleen esittäytymään kuuntelijalle joko laulaen matalasti kurkullaan tai päästelemällä muita epämiellyttäviä ääniä jotka vahvistavat tämän muinaisjäänteeksi luokitellun olion läsnäolon. Julkaisun eeppisin teos, 22-minuuttinen "Godeater" saa selvemmin toisenlaista lihaa luiden ympärille kun albumin kolmesta vierailevasta kitaristista eli tässä tapauksessa Toolin Adam Jones alkaa hiljalleen kampeamaan elinvoimaista säveltä koneellisesti tuotetun drone-pyörteen keskelle luodakseen tunnistettavia piirteitä tälle oudolle oliolle joka pyrkii tässä vaiheessa tunkeutumaan miltei iholle asti. Kuten Juggernaut todisti viime vuoden puolella, myös [OTHER] muuntautuu rosoisempaan formaattiin ja alkaa saada huomattavasti raskaampaa tunnelmointia ylleensä johon osallistuvat Adam Jonesin lisäksi Melvinsin King Buzzo sekä Isiksen Aaron Turner. "Dark Awakening" astuu "Godeaterin" jälkeen esiin ja tässä vaiheessa kitarat on jo selkeästi se ydin joka hallitsee suvereenisti kokonaisuutta - eräänlainen silmästä silmään tuijottelua juuri paljastuneelle kauheudelle siis. Olion puhtaasti eläimellisen puolen kutsuvaisella äänähtelyllään paljastava "Ash" ja "Of Eons" vetäytyvät taas standardiin, tiivisti pakattuun Lustmord atmosfääriin jossa käytetään mm. kelloja ja torvea minimaalisin vaikutuksin mutta kuitenkin välittäen erittäin kolkon tunnelman sisimmissään. Juggernautilla alunperin esiintynyt "Prime [Aversion]" palauttaa King Buzzon kitaroinnin myötä julkaisun takaisin tuohon raskasrakenteiseen mutta huuruisesti leviävään käsittelyyn ja lopulta "Er Ub Us" myötä kaksi tyystin erilaista kohtaamista eroavat toisistaan - kuin toisiaan magneetin kaltaisesti hylkivät parit.

Kitaran kielen lipsutus tällä albumilla herättävät väistämättä ne samat apatiat ja ajatukset esiin mitkä minulla oli Juggernautin aikoina. Toisin sanoen, homma toimii vain tiettyyn pisteeseen asti ja kun tässä selkeästi pyritään ratsastamaan yhden tempun varassa, se alkaa myös väsyttämään varsin nopeasti. Kun on kuullut toiselta ja kolmanneltakin taholta miten mullistavasti dark ambient virtausta osataan mielikuvituksellisesti käsitellä kitaroiden avustuksella (kuten esim. Continuumin toinen julkaisu jota pidän yhtenä hienoimmista julkaisuista tällä rintamalla), Lustmordin omat ideat kuulostavat suorastaan alkeellisilta ja liian paljon vanhoihin töihin polveutuvalta uudelleen miksaukselta. Joskus tosiaan ei riitä että tuo vain yhden uuden elementin vanhaan, mutta toimivaan kaavaan ja tämän johdosta [OTHER] lankeaa herkästi fifty-fifty julkaisuksi.

Leave a Comment