Yksi näkökulma

WWE Wrestlemania 24

01/04/2008 01:15, Posted in Flip ilman floppia,

Ah, Wrestlemania. On taas se aika vuodesta kun WWE'n lippulaiva on taas täällä ja onhan tätä myös viimeisten viikkojan aikana odoteltu kuin kuuta nousevaa. Kun kahdenkymmenen neljännen Wrestlemanian cardia lukaisee tarkemmin, mukana on neljä matsia joita itse odotin mielenkiinnolla ja tärkeimpänä listalla oli tietenkin Ric Flair'n mahdollisesti viimeinen ottelu. Mut' eiköhän lähdetä taas sellaisen uskomattoman kaliiberin omaavan show'n pariin jonka ainoastaan WWE voi näinä päivinä tehdä mahdolliseksi, tosin vain kerran vuodessa. Ollaan sentään realisteja kun vertailupisteena toimii WWE'n muu tuotanto.

Belfast Brawl - JBL vs. Finlay. PPV'n avaus ei missään nimessä pidä olla illan heikoin lenkki vaan sen täytyy ylittää sormenpäitä hipova raja jossa katsoja löytää itsensä melkein kirkumasta riemusta. Saavutettinko tämä raja? Viime viikkoina JBL:n ja Finlayn feudi on edennyt tasaisessa tahdissa ylöspäin että nyt oli odoteltavissa sen luokan metelöintiä jossa turpaan tulee takuu varmasti mutta kysymys onkin että kuinka paljon? Street fightin alaisuuteen naamioitu Belfast Brawl oli siis homman nimi tällä kertaa ja perhana vieköön, PPV'n aloituksena tämä oli mitä mainioin. Finlay ja JBL käyttivät laajasti erilaisia kättä pidempään soveltuvia aseita - jopa Hornswoggle osallistui tähän temmellykseen ja sai kokea matsin kivuliaankin puolen henkilökohtaisesti. Mutta mikään ei auttanut. Vaikka JBL sai kusipää omaavan luonteensa takia ansaitseman kohtelunsa mutta kuten WWE tärkeimmän vyön hallussapidon aikoina, mies osasi luikertaa tästäkin tilanteesta voiton puolelle.

Money In The Bank Ladder Match - John Morrison vs. Carlito vs. Shelton Benjamin vs. CM Punk vs. Mr. Kennedy vs. MVP vs. Chris Jericho. Jeff Hardy botchasi itsensä kahdeksi kuukaudeksi jäähylle ja tietenkin samantien myös tästä matsista ulos mutta eiköhän nämä seitsemän henkilöä jälleen kerran varmista ja pistä sellaisen show-stealerin pystyyn joka tunnetaan nimellä Money In The Bank tikapuumatsi. Kuten historia on osoittanut, se kenen hallussa kyseinen salkku on ollut, hänestä on myös tullut mestari. Tosin onhan tässä myös pieni "mutta" tai kuten itse sanon, jinx. Rob Van Dam kärähti laittomista aineista jonka tähden hän hävisi kummatkin mestaruusvyöt, viime vuoden voittaja Kennedy loukkasi itsensä ennenkuin hän edes pääsi käyttämään salkun sisältöä ja Edge loukkaantui olleessaan Smackdownin puolella mestari (hänhän pääsi tähän asemaan tuon Kennedyltä viedyn salkun ansiosta). No mut', ei luoda heti mammuttimaista epäonnea tämän matsin ylle. MITB vuosimallia 2008 oli taas näkemisen arvoinen suoritus. Kun valmistautui henkisesti siihen että jospa matsiin saataisiin yksi uusi innovatiivinen tapa käyttää tikapuuta avukseen, niin eiköhän niitä tapoja todellisuudessa alkanut tulla esiin odotettua enemmän eli ainakin yhden käden sormet ei tainnut tällä kertaa edes riittää. Mm. moonsault tikapuiden kanssa, erilaiset finisherit tikapuiden päältä ja se miten kahden tikapuun yhdistelmä V-muotoisen kokonaisuutena tuntui katselunkin aikana yksinkertaiselta mutta tehokkaalta spotilta. Yllätyksiäkin riitti. Matsin aikana MVP'n ollessa ainoa jalkeilla oleva osallistuja ja kavutessaan ylös tikapuita kohti salkun kosketusetäisyyttä, siinä heti vaistomaisesti tuli mieleen että tästä sopasta puuttuisi enää Matt Hardy. Ja kas, heti kun ajatus oli ponnahtanut kupoliin, mies itse hyökännyt kehään sen merkiksi että näiden kahden välinen feudi saa jatkua siitä mihin se viimeksi jäi. Mutta mutta... Se kuka olisi mahdollinen voittaja, itse veikkasin vahvasti Kennedyä joka viime vuonna loukkaantumisen takia menetti mahdollisuuden käyttää rankalla tavalla ansaittua voittoaan ja toisena listalla oli tietenkin Chris Jericho. Sitä en tosiaankaan uskonut tapahtuvan, CM Punk voittaisi tällä kertaa salkun itselleen. Tässähän automaattisesti herää tietenkin se kysymys että löytyykö WWE'ltä luottamusta CM Punkiin suhteen niin paljon että hänet siirrettäisiin ECW'sta parempaan brändiin? Ja jopa laitettaisiin main eventiin jommasta kummasta tärkeästä vyöstä? Onhan tässä taas lukemattomia muita mahdollisuuksia kuten se että CM Punk menettäisi tuon salkun jollakin tavalla mutta toivottavasti siihen ei sorruta.

Smackdown vs. Raw Battle For Supremacy - Batista vs. Umaga. Illan ensimmäinen täytematsi jossa taaskaan Batista ei hirveästi saanut kunnioitusta yleisöltä. Ja blah, se että Batista lentää perseelteen ja miltei lentää ulos kehästä suorittaessaan finisheriään Umagalle kertoo yhä rujolla tavalla että miten uskottava mies on kehässä. Next!

ECW Championship - Chavo Guerrero (c) vs. Kane. Voi perseensuti näin ilmavasti lausuttuna. En uskonut että edellisen työskentelyn jälkeen saataisiin vielä naurettavampi suoritus. Todellisuudessa WWE tässä matsissa näytti miten paljon ECW'n vyölle annetaan arvoa kun mestari selätetään alle minuutissa ja vieläpä yhden chokeslamin jälkeen. Masentavaa...

Career Threatening Match - Ric Flair vs. Shawn Michaels. Edellisenä vuorokaudella tuli katsottua WWE'n Hall Of Fame joka oli yksi syvällisesti tunnepitoisimmista tapauksista tämän lajin saralla ja kiitos sille kuuluu Ric Flairille. Kuten monet ovat tituleeranneet (Triple H'sta aloittaen), hän on paras eikä hänen kaltaista tule enää koskaan olemaan tällä alalla. Kun tässä on kuukausien ajan seurannut miehen valmistautumista eläkkeelle siirtymiseen, vasta tämä Wrestlemanialle buukattu matsi herätti ensimmäisen kerran sen ajatuksen että tämä tosiaankin saattaisi olla hänen viimeinen. Matsin aikana tämä ajatus vahvistui enemmän ja yhdessä vaiheessa totesin itselleni että jos hän tosiaankin aikoo lopettaa tähän mittelöön, hän lähtee ainakin rytinällä joka ei tule vähään aikaan unohtumaan. Tämä oli niin klassista Nature Boy Ric Flairia kuin voi vain olla. Stylin' and profilin' eli toisin sanoen vastustajan psyykkaamiset, matsin aikana välittyvä adrenaalipitoinen tunneryöppy kun mies mm. takoo veitsen teräviä iskuja vastustajan rintakehään, vahvasti välittyvä psykologinen ote matsissa joka etenee ketjureaktion lailla ja pysähtyy vasta kellon lyönteihin sekä kaikki Flairin tunnetuksi tekemät likaiset keinot jolla yritetään saada täydellinen yliote vastustajastaan ja tietenkään unohtamatta yleisöä joka eläytyy raivokkaasti jokaisessa hetkessä. Olisikohan tämä vuoden matsi? Kyllä. Ehdottomasti. Se miten matsi viimeisteltiin oli suorastaan runollisesti toteutettu. Tässä siis todistettiin yhden aikakauden loppumista ja näin tunnerikasta sekä koskettavaa matsia tuskin nähdään vähään aikaan. Thank you Ric Flair.

Playboy Bunny Mania Lumberjack Match - Ashley & Maria vs. Beth Phoenix & Melina. Bunnies! Eh, ei jaksa joten skipataan seuraavaan.

WWE Championship Match - Randy Orton (c) vs. John Cena vs. Triple H. Vain neljä kuukautta oli kulunut kun John Cena teki yllättävän paluun Royal Rumblessa. Loukkaantuminen ja siitä seuranneen leikkauksen jälkeen hänelle annettiin paluuaikatauluksi kuudesta kahteentoista kuukautta. Mies otti siis valtavan terveydellisen riskin jotta hän voisi olla tämän vuoden Wrestlemaniassa. En tiedä onko se pelkkää tyhmyyttä kun lähdetään oman terveyden kanssa leikkimään vai tietoisesti otettu riski jotta mies voi olla taas yleisön edessä. Aika näyttää kumpi se todellisuudessa on mutta fakta on edelleenkin se että mies yhä roikkuu mestaruusmatseissa kuin hänen henkensä riippuisi siitä. Ne jotka lukevat näitä minun sepustuksiani, tietänevät mielipiteeni kaverista joten en tällä kertaa haaskaa aikaani hänen haukkumiseen. Randy Orton sen sijaan on ollut vakuuttava nykyisenä WWE'n mestarina. Kaikki jotka ovat yrittäneet viedä häneltä vyötä, ovat epäonnistuneet yrityksissä. En voi kieltää etteikö matkan varrella ollut paljon erilaisia draamoja kuten esim. Chris Jerichon suhteen mutta loppupeleissä Randy on taas tuonut WWE'n vyölle kaipaamansa arvostusta. Triple H'n suhteen minulla ei ole mitään muuta kuin syvää kunnioitusta sillä kehässä mies on täysin omaa luokkaansa. Ai, mistäkö minä nyt höpisen? Vaikka siitä miten taitavasti hän pisti Jeff Hardyn over kun he kamppailivat ykköshaastajan roolista viime vuoden Armageddon PPV'ssä. Mutta siirrytäänpäs itse matsiin. Totta puhuen, tämä ei ollut odotetun mukainen triple threat mittelö. Orton oli koko ajan altavastaajan roolissa ja kun näytti siltä että John Cena ja Triple H olisivat ne henkilöt jotka tulisivat ratkaisemaan tällä kertaa vyön kohtalon ja BAM - Orton ilmestyy odottamattomasti näiden kahden varjoista ja suorastaan varastaa tämän matsin viimeistelyn. Toisaalta Orton oli selkeästi musta hevonen tässä matsissa sillä kukaan ei oikein odottanut että mies pystyisi pitämään tittelin itsellään.

Big Show vs. Floyd "Money" Mayweather. Itselläni ei ollut suuria odotuksia tämän matsin suhteen. Edellisiin kokemuksiin verrattuna, aina kun jotain baseballista tai koripallosta tuttuja urheilijoita ynnätään kehän keskelle, itselläni tulee väistämättä sellainen vedet silmille heittävä kakomisreaktio. Syy löytyy siitä että tällainen julkisuudenhaku on suurimmaksi osaksi vain itsensä huoraamista jolla yritetään saada ilmaista mainostusta valtamedioista ja näin ollen loppupeleissä se ei palvele todellisia faneja millään tavalla. Vaikka tälläkin kertaa hypetys oli julmetun kova ja se miten Big Show käsitteli muutama viikko taaksepäin punnituksen aikana tulevaa vastustajaansa, en silti oikein jaksanut uskoa tähän matsiin. Oli ihan hyvä etten laittanut panoksiani tähän pottiin. Ensinnäkin tämä mittelö näytti aluksi siltä kuin tässä valmistellaan uhrilammasta nimeltään Floyd Mayweather. Big Show läimii ja läksyttää jatkuvasti pakenevaa vastustajaansa ja siinä ohella opettaa vastustajan mukana roikkuvaa posseaansa tavoille eli olla sekaantumatta tähän. Juuri kun näyttäisi siltä että suurin piirtein heittopussina toimiva uhri olisi valmiina tarjoiltavaksi yleisölle, niin eiköhän Mayweather ottanut likaiset keinot esiin eli tuolin iskut, isku alapäähän ja nyrkkirauta leukaan. Lopulta näillä tempuilla saatiin siis Big Show kanveesiin. Mitä tämä siis oikein yritti olla? Nyrkkeilymatsi? Ei. Wrestling-matsi? Sinnepäin. Viihdettä? Ehkäpä sitäkin. Itse en oikein välitä näistä erikoistapauksista.

World Heavyweight Championship Match - Edge (c) vs. Undertaker. Undertaker ja Wrestlemania. On edes turha ajatella että joku rikkoisi tässä vaiheessa Undertakerin uskomattoman putken Wrestlemaniassa joten tämäkin matsi oli vain odottelua sen suhteen että miten ja millä tavalla Edge päihitetään. Kyllähän Edge pisti hyvin hanttiin, sitä en voi kieltää. Mm. erinomaiset counterit Undertakerin liikerepertuaariin miltei loivat vankan illuusion siitä että Edgellä olisi jotain mahdollisuuksia selvitä tästä. Melkein. Mutta mikään ei auttanut kun Undertaker lopultakin sai lukittua Edgen submission liikkeeseen. Näin ollen Undertakerin hallussa on jälleen tämä World Heavyweight Championship vyö. Toivotaan että tällä kertaa kroppakin kestäisi hieman pidempään. Edellisellä kerralla mestaruus jäi naurettavan lyhyeksi.