Yksi näkökulma

TNA Destination X 2008

13/03/2008 11:45, Posted in Flip ilman floppia,

Pahoittelut, vähän myöhässä ollaan taas mutta aikataulu ja unen puute ei oikein antanut minulle mahdollisuuksia purkaa ajatuksia ulos tämän PPV'n tapahtumista toivotulla tavalla ja dumpattua niitä ajoissa tiedostolle. Mut' selitykset sikseen ja aloitellaan.

#1 Contender For TNA Tag Team Championship - LAX vs. Motorcity Machine Guns vs. Rock & Rave Infection. PPV'n aloitus oli taas sen luokan spot-fest juhlintaa jonka aikana heikkomielinen mark huutaa armoa mutta puolustuksena täytyy sanoa että niinhän se pitääkin olla. Yleisö täytyy saada hereille jo heti ensimmäisestä iskusta lähtien eikä turruttaa kahta ja puoli tuntia buukkauksilla jotka todellisuudessa eivät kiinnostaa pätkääkään. Ei edes maksavaa yleisöä. Am I right or am i right? Mukana ovat siis LAX ja MMG - kaksi tällä hetkellä kuuminta tag teamia TNA'ssa ja yksi enemmän tuota ärsytyshermoa kutittava kaksikko. Tuskin tarvitsee edes arvata kuka joutuu jobbaus hommiin (tälläkin kertaa) mutta se tässä oli mielenkiintoinen dilemma että kumpi tiimeistä todellisuudessa ansaitsevat ykköshaastajan roolin. Loistavuudesta huolimatta, LAX on viime kuukausina lykättynä kaiken maailman välimallin otteluihin/feudeihin ja MMG taasen ei ole saanut edes kunnon tilaisuutta titteleihin. Vaikea valinta, mutta LAX nappasi voiton tällä kertaa joten katsotaan miten pitkälle he pääsevät. Meikäläinen ainakin kaipaisi pidempää feudia näille kahdelle herrasmiehelle.

X-Division Championship - Jay Lethal vs. Petey Williams (w/ Rhaka Khan). Erinomainen suoritus kummaltakin, ettenkö sanoisi. Miehet selvästi osoittivat että he tuntevat toistensa liikerepertuaarit liiankin hyvin ja näin ollen blokkasivat toistensa yritykset saada pidemmän korren toisistaan mutta toisaalta matsia varjosti se fakta että kun kerran Peteystä tehtiin Steinerin oppipoika, niin missä vaiheessa itse iso paha isukki eli Scott Steiner ilmestyy sekoittamaan pakkaa. Näinhän siinä kävi mutta he eivät ottaneet huomioon So Cal Valia joka esti tämän melkein vääryydellä varastetun voiton jonka myötä Rhaka Khan meinasi tehdä hänestä seuraavan uhrin mutta Sonjay Duttt esti tämän. Kehässä taasen Lethal makasi edelleenkin selälteen samastaan sick flip piledriverista ja Petey yritti vielä kerran hyödyntää tilannetta hyväkseen mutta Lethal nappasi nopeasti small packetin ja homma oli sillä selvä. Hmmm... Vaisto edelleenkin lirkuttelee korvaan vahvasti jonka myötä olen vieläkin sillä kannalla että Lethal ja Dutt tulevat feudaamaan jossakin vaiheessa. Siinä olisi potenttiaalia esim. pistää Dutt kunnolla heelin rooliin. Äh, ei pitäisi alkaa selittelemään mikä olisi hyväksi. Ei ne ikinä toteudu.

Eric Young & Kaz vs. Rellik & Black Reign. Voi Eric parkaa. Hän pelkää monstereita. Kyllä minäkin pelkäisin tätä S&M viihteen parissa leikkivää kaksikkoa. No joo, huonot vitsit sikseen. Matsi oli vähintäänkin yllättävää sorttia. Kun Eric Youngin pelko otti hänet jälleen täysin valtaansa, hän tietenkin pakeni kesken matsin backstagelle jättäen Kazin yksinään näiden kahden armoille. Mutta olihan tähän saatu myös mielenkiintoinen käänne. Parin minuutin päästä, sankari teeman siivittämänä (siihen sopivat kuteet maskista viittaan ja musiikki) eli yleisön monia kertoja tituuleerama Super-Eric astui spottivaloon. Pyrotkaan eivät aiheuttaneet Eric Youngin alter-egolle heikkoja jalkoja kun hän eteni kohti kehää (uudelleen) kohtaamaan vastustajansa. Toisin sanoen yksinkertainen tapa saada myytyä yleisölle sitä mitä he haluavat. Yleisön suuresti rakastama face antaa yksinään heel-joukolle turpaan. Hyvin kirjoitettu matsi ettenkö sanoisi.

TNA Knockout Championship - Awesome Kong vs. ODB vs. Gail Kim. Kun Gail Kim palasi viimeinkin takaisin kehään, oli varmaa että hän jatkaa keskeytyneitä bisneksiään Awesome Kongin kanssa, tosin ODB'n mielestä hänelläkin jäi jotain hampaankoloon kaivelemaan ja vóila meillä on triple threat. Totta puhuen, tämä matsi ei tarjonnut parasta näiltä kolmelta. Pari liikettä eivät oikein menneet nappiin mutta Awesome Kong oli jälleen loppuvaiheessa vakuuttava ja sen johdosta hän piti tittelin itsellään.

Fish Market Street Fight - Team 3D vs. Shark Boy & Curry Man. TNA'lla on hallussaan ns. kaksiteräinen miekka kun he kehittelevät uusia matseja. Joskus miekka osuu liiankin helposti nivusiin mutta siitä asiasta myöhemmin lisää ja toisaalta joskus näinkin absurdi ajatus matsin pohjaksi toimii erinomaisesti. Siis street fight jossa aseena on kalamarkkinoiden tuotteita - kaloista verkkoihin. Siis ei helvetti, nyt ollaan taas yksi asia lähemmäs kaiken nähnyttä. Kielisuudelma kalalle ja vieläpä wrestling kehässä matsin aikana. Brother Ray osaa viihdyttää omalla kieroutuneella tavallaan tai sitten vaan pyrkii olemaan vittumainen kaveri paiskomalla näitä kaloja yleisön sekaan. Tämä jos mikä on 3D kokemus kun kalan ruho iskeytyy raa'alla ja haisevalla tavalla katsojaa kohti. Huh... Matsi itsessään oli siis sen verran erikoinen konsepti joka toimi yllättävän hyvin. Päätellen tuosta post-match riehumisesta jonka Team 3D järjesti hävittyään matsin, Johnny Fairplay olisi jälleen tulossa TNA'han. Kysyn taas pokerinaamalla, miksi edes vaivautua? Eihän se toiminut kahdella edelliselläkään kerralla. Jos hän tosiaankin tulee TNA'han, toivottavasti yleisö heittää sen verran paljon paskaa hänen niskaansa jonka tähden TNA'n johtoportaassa tajuttaisiin ettei tällaisia naamahaukia tarvita ollenkaan.

Strap Match - Booker T w/ Traci Brooks vs. Robert Roode w/ Payton Banks. Ehkäpä matsin tiivis luonne, kiitos kummankin painijan yhteen liittävä nahkaremmin, aiheutti sen että ensimmäistä kertaa tämän feudin aikana minä tosiaankin olin jokseenkin kuvaruutuun liimautuneena. Kun yhtälöstä poistettiin paljon tilaa ja nopeutta vaativat liikkeet, se toisaalta antoi paljon enemmän mahdollisuuksia lähikontaktissa tapahtuviin iskuihin. Matsin lopetus antoi taas vihjeitä siihen ettei tämäkään jäänyt tähän. Booker T saatiin siis lopussa low blow'n ja käsiraudoilla tapahtuvan iskun myötä selätettyä. Ja Sharmell, joka teki lopussa yllätysvisiitin ja pelasti Tracin saamastaan ruoskinnasta, osoitti ei mitenkään lievää psycho-bitch henkistä riehumista kun tuomareista ja turvallisuudesta huolehtivat henkilöstö ja jopa järjen äänenä toimiva Jim Cornette sai kokea tämän tämän hullun naisen iskuja. No, this is far from over.

Elevation X - Rhino vs. James Storm. Deja vu is a bitch sometimes. Tarkoitan siis sitä että tämä matsi ei edelleenkään toimi vaikka tähän saatiin edes parempi aloitus kehiteltyä kun matsi varsinaisesti alkoi kehän ulkopuolelta. Sitten kun Storm ja Rhino kipusivat tuonne korkeuksiin, sitä taas mäiski kämmenellä otsaan ja totesi itsekseen tyyliin "voi taivas, minkälaista kuraa". Tämä oli siis jälleen niin epäviihteellistä kuin vaan voi olla. Tässä ei ollut mitään hurrattavaa ja ainoastaan pelkäsi että jompi kumpi miehistä laittaa jalan väärään kohtaan ja näin ollen putoaa murtaen niskansa. Kaiken pahin tässä matsissa oli se että tämä toisti hyvin pitkälle samoja asioita mitä edellisessä Elevation X matsissa tapahtui. Deja vu is a bitch sometimes. Hetkinen, enkös minä sanonut tuon jo...

Christian Cage, Samoa Joe & Kevin Nash vs. Kurt Angle, AJ Styles & Tomko. The Unlikely Alliancen syntyminen on ollut sellainen tapaus mitä ei olisi voinut edes kuvitella muodostuvan. Samoa Joe ja Christianilla menivat sukset ristiin kuukausia sitten, Nashin suhteen yhdessä vaiheessa näytti jo vahvasti siltä että hän olisi lähtenyt Joen kanssa feudille mutta miten kävikään. Kaikkia näitä kolmea yhdistävät se että he kaikki haluavat jollain tavalla hajottaa The Angle Alliance. Christianin motiivit liittyvät AJ Styles'n ja Tomkon selkäänpuukotukseen ja Kevin Nash sekä Samoa Joe keskittyvät Kurt Anglen pudottamiseen TNA'n huipulta. Christian, Kevin Nash ja Samoa Joe ovat siis käynnistäneet hirveän älämölön ja lähteneet sellaiselle sotajalalle joka todellisuudessa auraavat tietä Samoa Joen mestaruusmatsia varten joka on buukattu TNA'n seuraavaan kuukausittaiseen huipentumiseen, Lockdowniin. Olihan tämäkin matsi aika pitkälti Samoa Joen pushaamista vakuuttavalla tavalla maksimaalisesti ja matsi muutenkin oli erinomaista main event luokkaa. Fuck, tuskin maltan odottaa kun Samoa Joe ja Kurt Angle ottavat vielä kerran yhteen ja vieläpä six side of steelin sisällä.