30 Days Of Night

Ohjaus: David Slade
Käsikirjoitus: Steve Niles, Stuart Beattie, Brian Nelson
IMDB: 30 Days Of Night (2007)

Alaskassa sijaitseva Barrow on vähintäänkin mielenkiintoinen paikka. Ei suinkaan pelkän kylmyyden takia joka sinänsä vaatii jonkinlaista järkkymätöntä asennetta tai muuten vaan erakkomaista luonnetta jotta siellä haluaisi viettää elämänsä vaan kylmimmän talven keskelle osuu sellainen kuukauden jopa parinkin jakso jolloin aurinko ei paista ollenkaan. I'm not bullshitting here. Tarkistin tämän faktan pitävyyden ennenkuin raapustin sen tähän. Maapallolla on tosiaankin tällainen pahimmin laatuinen paikka jossa mielenterveys voi kadottaa helposti ollessaan täysin luonnon armoilla ja vieläpä pimeydessä joka ei vedä vertoja. "30 Days Of Night" siis tarttuu tähän ympäristöön vieläkin jykevämällä otteella ja mitä tapahtuukaan kun vampyyrit eksyvät tällaiseen paikkaan joka on suorastaan paratiisimainen paikka heille. No sehän tietenkin tarkoittaa automaattisesti sitä että ihminen on vajonnut ruokaketjussa yhden pykälän alemmaksi. Ja kun kaikki kaupungin ulospääsyt on katkaistu, tämä 500 asukkaan kaupunki (johon jää ainoastaan 152 ihmistä tämän pimeyden ajaksi asumaan) muuttuu puhtaaksi temmellyskenttäksi vampyyreille. Kun aurinko ei tosiaankaan paista kolmeenkymmeneen päivään, se myös karsii optioita miten tuollaista hyökkäystä vastaan pystyy puolustautumaan.

Niin. Lähdinpä taas tällaiseen kahden tunnin ajantappo reissuun jossa odotukset illan tai sanoisinko alkavan yön leffatarjontaan eivät olleet juuri minkäänlaisia. Siis oikeasti? Vampyyrileffa jossain Alaskan perämetsässä? My thoughts exactly mutta nyt täytyy tosiaankin myöntää että "30 Days Of Night" oli viihdyttävä leffa. Siinä vältettiin käyttämästä pahimpia kliseitä mitä tämän tyylisissä leffoissa yleensä viljellään ahkerasti ja vampyyreistäkin onnistuttiin tekemään enemmänkin sellaisia unohdettuja petoja joita ihmismieli on joskus aikoinaan pusertanut ulos. Kaupungin asukkaat olivat kokoajan epätoivoisessa tilanteessa eli täysin alakynnessä ja kaikki sankaruuteen pyrkivät yritykset johtivat lopulta aina varmaan kuolemaan. Olihan tässä monia muitakin asioita jotka vaikuttivat elokuvaan katsomisen aikana myönteisesti. Efektit oli erinomaisesti toteutettu - kaupungissa vähän väliä riehuva lumimyräkkä oli taas sellaista luokkaa että sitä tosiaankin kiittää ettei Suomessa ole vastaavanalaisia ja en edes muista milloin viimeksi leffassa joltain sivuhahmolta oli katkaistu pää yhtä groteskin näköisesti kättä pidemmän eli tässä tapauksessa kirveen kanssa. Taitaa mennä kasarileffan puolelle jos oikein pitää pinnistää muistin syövereistä. Kameratyöskentelyyn oli myös panostettu riittävästi ja sekaan oli myös luotu, sanoisinko jopa hivenen nokkelia vetoja joista erityisesti yksi näyttävimmistä kohtauksista on taivaalta alaspäin kohdistettu kamera joka kuvasi laajalta alueelta sitä miten nämä vampyyrit teurastavat kaupungin ihmisiä kuin karjaa. Viimeisenä ns. kermat kakun päälle vetäisi Brian Reitzellin säveltämä score jonka pääasiallisesti kylmä elektroninen ambient virtaus elokuvan ytimessä teki onnistuneesti hommansa. Jopa niinkin hyvin että soundtrack on jo tilauksessa.

Mut joo... jos haluat vanhan koulukunnan tavoin toteutettua goreilua, ronskisti veren vuodatusta ja muutenkin hieman erilaisen asenteen omaavan vampyyrileffan, tässä on sellainen "hömppä" leffa jonka parissa ei hirveästi tarvitse vaivata aivoja. Nauttii vaan etenemisestä ja siitä mitä kuvaruudulle heitetään.

Leave a Comment