Selän takana

Jokaisessa työpaikassa on aina ihmisiä joiden kanssa tulee joko liian herkästi sanaharkkaa, persoonat eivät yksinkertaisesti sovi yhteen tai muuten vaan naamaa alkaa tympimään pidemmän ajan jälkeen. Myös meidän talossa vaikka olenkin edelleen sitä mieltä että nykyinen työpaikkani on työilmapiiriltään paras missä olen ikinä ollut. Tosin tällaista päivää en olisi uskonut näkeväni.

Tänään töihin oli muodostunut suoranainen twilight zone. Saavuin työpaikalle puolta tuntia ennenkuin vuoroni alkoi joten päätin mennä taukohuoneeseen ja lukea päivän lööpit rauhassa. Kun saavuin yläkerran kahvihuoneeseen, huomasin että pyöreän pöydän ympärille oli kokoontunut neljä talon sisällä pidempään ollutta työntekijää ja selvästi heillä oli samanaikaisesti hauskaa mutta kuitenkin he purkivat tuntojaan jo miltei keuhkoontuneena jostakin tai paremminkin tietystä henkilöstä. Kuuntelin pari minuuttia heidän juttuja kunnes tajusin kenestä he puhuivat. Heidän käyttämä vähemmän mairitteleva lempinimi (joka talon lempinimien keksijä on selvästi antanut kyseiselle ja kyllä, minä myös olen saanut jonkinlaisen lisänimen jolle osaan nauraa koska se kuvastaa tällä hetkellä omaa työtäni erittäin hyvin) ja se miten paljon he puhuivat paskaa kyseisen henkilön selän takana suorastaan avasivat minun silmäni. Ei sen johdosta että nämä neljä henkilöä olisivat yhtäkkiä kylmiä paskiaisia koska he suorastaan haukkuivat kyseisen henkilön maanrakoon vaan että minä en tosiaankaan ollut ainoa henkilö tässä talossa jonka mielestä tänään selkeästi vihansa päällensä saanut henkilö olisi vähintäänkin ärsyttävä. Kuppi siis ylittyi viimeinkin muidenkin osalta.

Viimeisen kuukauden aikana minä olen pyrkinyt pitämään kontaktini kyseiseen henkilöön minimissä ja olen aina vedonnut kiireellisyyteen koska hänen juttuja ei yksinkertaisesti jaksa kuunnella. Oli kyse esim. musiikista ja elokuvista, kaikki ovat vähintäänkin "ihania". Tällaiset ihmiset joilla ei ole juuri minkäänlaista kritiikkiä istutettuna omaan persoonaan, alkavat hyvinkin nopeasti käymään vanhaksi koska sitä tietää jo valmiiksi mikä heidän reaktionsa on jos heiltä erehtyy kysymään jostain asiasta mielipidettä. Jutut on juttuja, niitä ei ole pakko kuunnella. Toinen seikka mikä minua ja selvästi myös muitakin eniten ärsyttää on se miten meidän selvästi rakas ja samanaikaisesti haukuttu henkilö on hoitanut hommansa viimeisen kuukauden aikana. Aina löytyy jotain ihme selityksia jostain asiasta vaikka pitäisi hoitaa hommansa puhtain paperein. Ever heard multitasking? Siis kävelemisestä ja purukumin syömisestä yhtäaikaa? Se ei ole vaikeaa ja monet muutkin hallitsevat sen erinomaisesti.

Mutta takaisin poydän keskusteluun. Olin siis pikkuisen äimän käkenä muidenkin reaktiosta mutta se osoittaa hekin ovat huomanneet samat viat. Kun viimeinkin itsekin avasin sanaisen arkkuni tämän asian johdosta, heti perään tuli kommentti: "...anna tulla vaan kaikki ulos, pura paineesi sillä meillä on nyt terapiasessio käynnissä." Kun viidentoista minuutin räiskyvän naurun, selkäänpuukotuksen ja selkeän yhteisymmärryksen jälkeen kaikki olivat päässeet sanomaan tarvittavansa, luulin että tuntojenpurkaus oli siltä päivältä ohi. Luulin väärin. Vaikutti ihan siltä kuin talon sisällä monet muutkin eivät enää pitäneet todellisia tuntoja sisällään ja tekivät omia kommentteja juuri äskettäin purkautuneesta tilanteesta. Tässä olenkin jo pitkin päivää seuraillut tätä outoa tilannetta ja pohtinut samalla että tämä tuskin jää tähän. Joudunko minä jossain vaiheessa sanomaan kyseiselle henkilölle että ottaisi se puuvarren pois sieltä perseestä ja kasvattaisi edes kaksi nikamaa ihka oikeata selkärankaa. Jotenkin on sellainen fiilis että se pallo onnistuu jossakin vaiheessa vyörymään minun nurkkaani. Minähän en tunnetusti loputtomaan asti pysty pitämään turpaani kiinni.

Fuck this shit. Ei ole minun ongelmani ainakaan kahteen seuraavaan päivään. Minä pyrin nauttimaan vapaapäivistäni ja juuri saapuneesta Blade Runner boksista.

Leave a Comment