Valokuva

Fuck me. Jotenkin aika vaan pysähtyi ympäriltäni kun sain viimeinkin erään vanhan valokuvan haltuuni. Tai niitä on siis kaksi kappaletta. Kädetkin tärisivät kun vaihdoin kuvasta toiseen ja tarkkailin menneisyyden itseäni. Muutenkin tuli sellainen tyhjä fiilis jota en pysty selittämään. Vuosien varrella aivot ovat hämärtäneet tuota kahdenkymmenen vuoden takaista leikkausta siihen pisteeseen että siitä on jo jäänyt miltei romantisoitunut ajatus.

Nyt muistan kun makasin lääketokkurassa ja väsyneenä sairaalan sängyssä. Huolestuneet vanhempani tulivat moikkaamaan tosin sitä en muista mitä he sanoivat minulle. Kasvoista kuitenkin näki helpottuneet ilmeet ja näin jälkikäteen se on helppo yhdistää siihen leikkaus oli onnistunut. Itse olin niin nuori etten oikein ymmärtänyt silloisen asian vakavuutta. Kuinka voisinkaan? Olin alle kouluikäinen ja silloinen ajatusmaailma pyöri täysin lapsena olemisena, leluihin ja leikkimiseen.

Kaksi viikkoa sairaalassa alkavat palautumaan mieleen, leikkausta edeltävät visiitit erilaisille spesialisteille ja alan lääkäreille, kuntoutukset ja kaikki turhuudet mitä jouduin käymään läpi vaikka selkeästi minä olin liian rikkinäinen leikkauksenkin jälkeen eikä 80-luvun villi-länsi lääketiedessä osannut auttaa tässä asiassa koska tietoa ei ollut tarpeeksi.

Ajattelin jossakin vaiheessa skannata tämän valokuvan ja... noh, tulin nyt ainakin toisiin ajatuksiin tai ennemminkin lykkään sitä parempaan ajankohtaan. Jotenkin asia on nyt liian henkilökohtainen eikä ajankohtakaan ole paras mahdollinen. Pakko lähteä pitkään suihkuun. Krapulakin pitäisi poistaa jollakin tavalla.

Leave a Comment