Addiktioni, 45/2007

Photek: Form & Function Vol 2 (2007)

Photek: Form & Function Vol 2Yksi drum and bass scenen omaleimaisista tuottajista, Rupert Parkes aka Photek tekee odotetun paluun albumi-rintamalla ja paluu-albumihan tämä on täysin henkeen ja vereen. Miehen edellinen julkaisu Solaris vuonna 2000 oli jo sen verran niskakarvoja ikävästi nostattava hyppy tyystin toisenlaiseen elektroniseen genreeseen, nimittäin deep houseen ja monethan ehtivät haistattamaan siinä samalla pitkät koko miehen musiikille. Kahden teknillisesti näyttävästi tuotetun albumin jälkeen kyseinen julkaisu ei saanut allekirjoittaneeltakaan järin hyvää vastaanottoa joten myös minulla oli suuret odotukset kun mies mainosti jo viime vuonna julkaisevansa Form & Functionille jatko-osan. Onhan siitä jo kulunut herranen aika yhdeksän vuotta kun ensimmäinen osa ilmestyi ja yhdeksän vuotta tässä musiikin tyylissä on jo miltei ikuisuus tai ainakin se tuntuu siltä kun kuuntelee vuoden 2000 jälkeistä drum and bassia. Form & Function Vol 2 käynnistyy "Industry Of Noise" nimisellä kappaleella joka yllättäen kuulostaen hieman UNKLEn uuden levyn tyyliseltä orgaaniselta materiaalilta. Sähkökitaran kielet alkavat värähtelemään ja siinä samalla voi tuntea kuin uudet tuulet tosiaankin puhaltaisivat tälläkin julkaisulla. Herra Parkes yhtyy kitaran myötä myös laulamaan mutta siihen se vertailukohta jääkin kun drum and bass looppi alkaa valtamaan alaa ja sen myötä tyypilliset villisti pyörivät reverse-efektit tulevat mukaan. Albumi jatkaa räväkkään au naturel aloituksen myötä myös kahden täysin vokaalin ohjauksen varassa käydyn kappaleen kanssa mutta ikävä kyllä ne jäävät pahasti jo heti ensimmäisen kappaleen varjoon. Onneksi tämän jälkeen Form & Function Vol 2 alkaa näyttää tosissaan kyntensä kuuntelijan korvien edessä. Photekin yksi kuolemattomista klassikoista, "Ni Ten Ichi Ryu" saa uuden kasvojenkohotuksen TeeBeen kätösissä ja voin tosiaankin sanoa rehellisesti että uusi versio ei kalpene yhtään alkuperäisen vierellä. Sama japanilainen henkinen vire jatkuu yhä kymmenen vuoden jälkeen onnistuneesti kun mestari ja oppipoika ottavat vielä kerran yhteen miekkojensa kanssa. Julkaisun puolessa välissä soiva "One Nation" on yksi selkeimmistä alkuperäisen Form & Functionin jalanjäljissä kulkeva teos jossa herra Parkesin älykkäästi ohjelmoitu rumputyöskentely sekä amen breakilla varusteltu futuristinen tunnelma muistuttavat kuuntelijalle miksi Photek erosi 90-luvulla niin paljon muista genren tuottajista. Heti siihen perään kylkeen tarrautuva "Saturated Hip Hop" jatkaa tätä samantyylistä kulmikasta vaiheilua johon selvästi ranskankielinen sämple luo samanaikaisesti vielä enemmän abstraktin kuuloisen yhdistelmän vaikka eihän tuossa sämplessä ole juurikaan minkäänlaista epätavallisuutta ole. Ehkäpä ranskankieli tosiaankin sopii tällaiseen astetta hyberkubismiin kallellaan olevaan tuotantoon ja tunnelmaan kuin nyrkki silmään. Ja sitten päästäänkin julkaisun parhaimpiin hetkiin ja helmiin. "Deadly Technology" soi tuossa albumin ensimmäisellä puoliskolla juuri "Ni Ten Inchi Ryon" jälkeen ja albumin loppuvaiheessa pärähtää ilmoille "Full Spectrum Dominance". Kummassakin tapauksessa meno muuntautuu rullaavaksi paalujunttaukseksi ja militarinen sekä dokumenttimainen puhe-sämplet kuljettavat kappaleet kunnialla loppuun asti samalla kun kaahaavat reverse-efektit jatkavat tehokkaalla tavallaan esiinmarssiaan. Mutta lysti ei loppunut siihen. Ehei. Viimeiseksi on jätetty ehkäpä albumin pudottavin pommi. Technical Itch ja Dylan ottavat yhden Photekin vinyylihelmistä, "Baltimoren" rankempaan käsittelyyn ja pistävät ns. pisteen i:n päälle tällä julkaisulla. Amen breakin ja älykkään rummuttelun välimaastossa viihtyvä remix-teos rynkyttää armottomasti kuuntelijan tärykalvoja samalla kun vatsanpohjaa möyhentää todella matalalle vajoava bassoline. Siis whau. Kappale itsessään kuulostaa jo miltei transformersien muuntautumiselta metallisesta olomuodosta toiseen ja aivojen reseptorit sanovat poks joka kerta kun tämän kappaleen laittaa soimaan. Minä suorastaan vaivun synteettiseen taivaaseen, ainakin tämän viiden-kuuden minuutin ajaksi.

Mutta nyt kaivetaan esiin ne vielä viimeisetkin huonot puolet tältä julkaisulta. Form & Function Vol 2:lle tuodut remiksit olivat siis suurimmaksi osaksi erinomaisen hyvin onnistuneita muunnoksia mutta tältäkin osa-alueelta löytyy ikävä kyllä yksi kompasteleva teos. DJ Dien ja Clipsen liiankin pirteä tulkinta "Thunderista" ei jaksa alkaa innostamaan juuri missään määrin allekirjoittanutta ja siihen kun lyödään heti perään Brooklyn Bouncen lanseeraman "this is the beginning" sämplesta paukut saava "The Beginning" joka on vain itseään pahasti toistava drum and bass tuotos josta ei saa minkäänlaista käsitystä että miksi se on edes olemassa. Tässähän jo melkein alkaa näkemään edessään vain sekalaisen joukon erilaista tyyliä jonka myötä albumi saa jopa horjuvaa keinuntaa alleensa mutta onneksi visio skarppaantuu taas julkaisun positiivisiin puoliin. Tämän johdosta onkin helppo ymmärtää miksi netissä on pyörinyt hirveä kritismi tätä albumia kohtaan, oli se joko vanhentuneen soundin tai biisi valintojen suhteen. On tässä muutama kappale joka nostattaa kulmakarvoja vain sen takia että miksi ne ovat tälle albumille eksyneet mutta suurimmaksi osaksi minä ainakin nautin tästä julkaisusta. Ja nyt tosiaankin painotan sanaa nautin koska minä itse olen syyllistynyt viime vuosina leipäläpeni aukomiseen sen suhteen että britti drum and bass scene on parhaimmansa päivänsä nähnyt ja kaikki parhaat materiaalit tehtiin jo viime vuosikymmenellä. Onneksi tämä julkaisu todistaa jossain määrin ettei asian laita ehkäpä ole näin. Mutta tälle levylle ei voi missään nimessä antaa täyttä viittä tähteä (ei edes fanipoika asemassa) ja syy löytyy noista kolmesta-neljästä heikosta linkistä jotka melkein onnistuvat vajottamaan koko julkaisun pinnan alle mutta neljä tähteä on aika helposti soviteltavissa kahden keskisissä neuvotteluissa.

Jatkoa edelliseen

Väitös siitä että me ollaan sivistynyt kansakunta sai siis eilen jälleen sellaisen perustuksia uhkaavasti hajottavan naarmun rintapanssariin josta ei toivuta ihan noin vaan. Miksi näin tapahtui? Syitä tullaan etsimään monta vuotta eikä silloinkaan saada täysin varmaa vastausta. Keskustelut miten tällaiset tapahtumat voitaisiin estää sikiää monessa eri paikkaa mutta pahimmassa tapauksessa keskusteluista syntyneet hyvät ideat joko hautautuvat huonojen ideoiden alle, huolimatta hyvän tarkoitusperän moni asia saakin vääränlaisen ilmauksen tai muuten vaan katoaa kustannuskysymysten taakse. Syyttelevä sormi hakee myös syyllisiä että minkä takia monia asioita laiminlyötiin tai miksi esim. eduskunnan aivoriihessä monen ihmisen jokapäiväisestä elämästä riippuva budjetti joutui joka vuosi enemmissä määrin leikkureiden alle joka lopulta olisi voinut estää mittavasti tämän tragedian. Absurdia eikö vain. Se että rahaa vedetään pois ihmisen perushyvinvoinnista pois ja siirretään esim. nimeltä mainitsemattoman kulttuuritalon budjettiin jossa maan kermaperseet saavat vetää viiniä ja kehua kuinka Suomi on kulttuurin ykkösmaa. Jälleen sitä saa todistaa miten ihmisten hyvinvointi liukuu vaa'an toisella puolella juuri sinne väärälle puolelle.

Eikä me olla ainoa kansa jolla on ongelmia. Koko planeetta on täynnä konflikteja, tragedioita, korruptiota ja ahneutta. Yksi kansakunta näkee nälkää. Toinen järjestää turhia sotia jonka ansiosta koko talous on menossa täysin kuralle, maan johtajat saavat yhä enemmissä määrin vihaa päällensa ja kyseisen maan ihmiset kuolevat maapallon toisessa kolkassa. Ja minkä takia. Öljyn? Tuon mustan kullan joko tulee joskus loppumaan tuolta meren pohjasta? Jotenkin korvissa kaikuu sellainen hokema että tässä alkamassa tappelu jossa taistellaan vielä viimeisestä tynnyreistä hampaat veressä. Sitten oma lukunsa on osakkaille pelkästään voittoa tavoittelevia yhtiöitä. Koko lääketeollisuus on yksi näistä naurettavista asioista nykyelämässämme. Lääkepatentit aiheuttavat sen että lääkkeet maksavat hirveitä summia eikä näin ollen edes vaivauduta antamaan niitä sellaisille maille jossa on suurin hätä ja tarve.

Sivistynyttä. Ei todellakaan. Itse olen myöntänyt avoimesti että minä olen jo menettänyt aikoja sitten toivon ihmiskunnan puolesta. Ihmiset joko lopulta kuolevat joidenkin hullujen johtajien napinpainahduksen myötä tai yksinkertaisesti kuluttavat tämän maapallon asumiskelvottomaksi. Tuohon eiliseen sekopäähän verrattuna minä en tämän toivon menetyksen myötä ole tarttumassa aseeseen ja lähdössä eliminoimaan ihmisiä koska elämä tällä planeetalla on menossa uhkaavasti vessanpöntöstä alas. Se ei ole oikea tapa ratkaista ongelmaa. Se on vain vihan purkamista väärin keinoin.

Olen monta kertaa todennut itselleni ja muille että onneksi sentään asutaan Suomessa. Meillä ei ole suuren maailman pahoja ongelmia joiden kanssa pitäisi elää päivittäin. Taisin olla väärässä. Ei tarvita kuin yksi mieleltään epävakaa joka on kehitellyt itselleen jumalakompleksin ja sen myötä luulee olevansa muita ihmisiä parempi ja yrittää hakea oikeutusta omille teoilleen. Kun serkkuni riisti itseltään hengen vuosia sitten, minä olin pettynyt ja vihainen koska oman käden kautta tapahtunut elämän sammuttaminen on osoitus pelkuruudesta. Silloin ei ajatella kuin itseään eikä vaivauduta ajattelemaan mitä tämä teko aiheuttaa lähiomaisille. Vaikka tekisi kuinka hienon manifeston sille minkä takia joku ihminen ryhtyi tähän tekoon, vastuun pakeneminen ja itsemurha on yksi pahimmistä pelkuruuden merkeistä.

Tämäkin vapaapäivä menee sitten tällaisen negatiivisten asioiden pohtimiseen. Omassa elämässäkin on ihan tarpeeksi kestämistä.

Päivän tapahtumalle

Kuten olen sanonut monen monta kertaa, this is the fucked up world we're living nowadays ja nyt taas saatiin todistaa miten suuren maailman tavat kopioituvat kotimaassa. Ihmisten tappaminen ja jonkinlaisen oikeutuksen hakeminen teolleen ei todellakaan ole vastaus mihinkään. Tämä on ainoastaan osoitus pelkuruudesta ja turhan huomion hakemisesta.

Onhan tämäkin yksi tapa saada rahastajat pois markkinoilta

(Keskustelu siirtyy Yö-yhtyeeseen kun ryhmämme yksi naispuolinen henkilö nappaa kyseisen yhtyeen kokoelman käteensä.)

(Y) Yön "Rakkaus on lumivalkoinen" on sitten ihana biisi.

(Nappaan Yön toisen levyn kouraani ja pällistelen biisilistaa.)

(X) Rakkaudesta täälläkin lauletaan. Eikö tämä orkesteri ole muutenkin sellainen poppoo että ne tekevät sitä yhtä ja samaa biisiä/albumia vuodesta toiseen?
(Z) Erilaiset järjestöt ja yhtiöt joutuvat anomaan rahakeräyksilleen erillisen rahankeruuluvan jolla he saavat esim. käydä ovelta ovelle pyytämässä rahaa. Samaa ideaa voisi myös jalostaa Yön kaltaisille yhtyeille jotka eivät muuta tee kuin rahastavat huonoilla levyillä.

“Marko on vähän väsy…”

This is my war
this is my battlefield
where fire crossing water
like stone through glass

Ei helvetti mikä olo. Siis mihin minä oikein laitoin allekirjoitukseni? Ensialkuun oli iltavuoro josta siirryttiin kotiin suoraan peiton alle nukkumaan ja 5-6 tunnin yöunien jälkeen raahauduttiin aamu kuudeksi takaisin hommiin. Kun ei ole tottunut tekemään tuollaista rumbaa työelämässä, en edes osannut odottaa että kuinka vaikeaa esim. kaksi viimeistä tuntia tuntui. Sitä vaan jotenkin eteni täysin lihasmuistin ja toiston kautta saatujen vaistojen varassa. Kehon motoriikka sentään toimi jotenkin viimeisille tunneille asti mutta mieli vajosi jonnekin pimeään ja tuntemattomaan kolkkaan lepäämään. Puhekin saattoi madaltaa jossakin vaiheessa mutta saattoihan se olla myöskin niin että osa aisteista toimivat vajaateholla. En muista tarkalleen. Ja ne huonot läpät ensimmäisillä tunneilla. Sitä vaan taas onnistui laukomaan kaiken ulos minkä sai jotenkin puristettua pääni sisällä sanoiksi.

- Kuulitko muuten että X oli joutunut taksijonossa nyrkkitappeluun?
- Taasko hän baari-illan jälkeen löysi itsensä tappelusta?
- Viime kerralla se oli vielä pientä kun pelkästään naamataulu ja ego sai pienen kolauksen. Nyt tällä kertaa kuulemma mentiin astetta vakavempaan suuntaan. X onnistui telomaan kummatkin rystysensä pahasti auki.
- No voi herranen aika. Jotkut ovat sitten viinan kanssa arvaamattomia. Varsinkin hän ja hänen kaverinsa.
- Noh, me tuossa jo vitsailtiinkin ja spekuloitiin... Ainoa syy miksi hänen rystysensä oli auki oli se että hän viimeinkin löysi vielä pienemmän henkilön jolle antaa turpaan.

Mut joo. Bussimatkastakaan en muista juurikaan mitään kuin että soitin tuon ylläolevan kappaleen jossakin vaiheessa ja sanat jäivät jotenkin kaikumaan. Sota on hävitty. Taidan vajota jo nyt koomaan ja katsotaan heräänkö aamulla ollenkaan.

Tohtorin diagnoosi

- Minulla on todella outo olo päällä. Pitää hieman selittää. Heräsin tänään noin puoli tuntia ennen kuin oli tarkoitus. Ei siinä mitään. Olo oli virkeä. Tein aamulla normaalit rutiinit - suihku, aamupala, paskalla käynti. Bussimatka oli myös ok eli kuuntelin ne normaalit biisit jotta saan karistettua viimeiset väsymyksen tunteet niskasta ja samalla valmistauduin työrupeamaan. Tulen hyvin mielin töihin, pistän työvaatteet päälle, astelen työpisteelle ja bläh. Ja bläh on tämä outo fiilis jota en pysty selittämään.
- Eli siis psyykkasit ja pumppasit itsesi ennenkuin aloitit työt mutta huomasit että olo on lötkömäinen...?
- Juuri näin.
- Diagnoosini on että sinulla on tossupaska.
- Tossupaska?
(Mietin hetken aikaa)
- Ei helvetti. Toi kuvastaa minun olotilaa täydellisesti.
- Tulee muuten sananlaskusta: "...jämähti kuin tossu paskaan."