Hyppylangat mielensyövereissä

Mikä viikko. Aikoinaan tuli valitettua tuttaville että työpaikan saaminen on välillä yhtä helvetinmoista anomista, itsensä pönkittämistä, rinnan takomista sekä ylilyöntiä siitä että miten osaa kertoa ja kehua omaa osaamistaan. Kilpailu on kovaa ja se joka osaa vetää överimmän valheen pääsee toiselle kierrokselle. Mutta se onkin jo tyystin oma virsi johon en puutu tällä kertaa. Nyt kun on taas päässyt takomaan rahaa, yhtäkkiä sitä on huomannut että nyt saisi tehdä töitä niin paljon kuin haluaisi ja hyvällä lykyllä vielä enemmänkin. Tosin mielenterveyshän tässä uhkaa rappeutua jos ei ymmärrä levon päälle yhtikäs mitään. Toinen esimiehistä kyselikin että tekisinkö myös lauantain vuoron koska taas talossa on sairaslomalle joutuneita. Hetken mietittyäni ja arvioituani tilannetta minun piti kieltäytyä. Muutenkin on ollut rankka viikko takana mm. ylitöiden merkeissä joten kuudes päivä putkeen olisi merkinnyt sitä että seuraavalla viikolla olisin ollut tärisevä ihmisraunio.

Ylitöiden johdosta olin siis jo puolessa välissä viikkoa täysin lyöty kaveri. Väsymyksen takia pitkästä aikaa tuli myös nukuttua yli yhdeksän tuntia putkeen joka on nykypäivänä itselleni harvinaista koska vuosien varrella aivoni ovat sopeutuneet keskimääräisesti seitsemän, korkeintaan kahdeksan tunnin yöuniin. Kuusikin tuntia riittäisi mutta sitten on jo turvauduttava päivätirsoihin.

Mut kuitenkin. Se mikä tässä pisti mietittymään että jollakin friikillä tavalla tämä teki hyvää. Se että vedät itsesi täysin piippuun jonka seurauksena rättiväsyneenä kaadut sänkyyn ja yli yhdeksän tunnin jälkeen heräät täysin uutena miehenä kunnes illalla löytää taas itsensä samasta jamasta. Eihän kroppa ja pää kestä tuollaista rääkkiä monta päivää putkeen mutta jotenkin tuosta omien kykyjensä äärimmäisyyteen viemisessä löytää omat sairaat kicksinsä. Mutta yksi asia mikä tuossa väsyneessä olotilassa on tuntunut parhaimmalta on se miten musiikin kuuntelu on saanut uusia oudosti viehättäviä muotoja ylleensä sekä ehkäpä myös avartavia kokemuksia. Siihen kun yhdistetään Suomen talven muodostama angstinen pimeys sekä tihkuva lumisade - ainakin pari julkaisua on ehdottomasti saanut uudenlaista pontta tarjoiltuun äänimaailmaan illan pimeyden aikana. Keskiviikkona jolloin aivot uhkasivat mennä täysin oikosulkuun, olisin voinut vannoa sillä seisomalta että Enduserin, Subsektorin ja Edgeyn yhdessä muodostama "Reduced Phat 2%" on maailman paras levytys. Se miten jo levyn aloittava "Death Vest" lunastaa paikkansa porakoneen pyörivänä poranteränä ja näin ollen pommittaa biitteineen sekä kellopelien myötä kumpaakin aivolohkoa ja samalla kaivaa lusikan lailla syvää onkaloa väsyneeseen mieleen pyrkien päästä takaraivosta läpi. Vaikka tietenkin se keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen, musiikin luoman liikkeen kuitenkin aistii ja tuntee läpikotaisesti. Muodostiko musiikki tällaisessa henkisessä irtoutumisessa aivoille jonkinlaisia hyppylankoja eri paikkoihin jonka johdosta koin osan asioista täysin erilaisella tavalla? Paha sanoa mutta jonkinsortin euforinen hyvänolon tunne siitä syntyi itselleni enkä halunnut että se katoaisi pois.

Oma lukunsa tällä viikolla on ollut se miten töissä joutui myös turvautumaan energiajuomien piristäviin vaikutuksiin. Ja vielä kun olen sellainen kaveri etten juo muutenkaan kahvia ja sitten kun alan vetämään noita energiajuomia kylmiltäni, voin ainakin sanoa omasta puolestani sen että alan ymmärtämään miksi jotkut juovat niitä päivittäin. Addiktio, it's bitch sometimes mutta ihan siedettävä bitch.

Leave a Comment