Myrde

Taas sai eilen kuulla töissä pitkin päivää yhtä hokemaa: "Hei, älä ole noin myrde". Olinko minä jälleen noin helposti luettavissa? Väliäkös sillä. Ihmisellä on oikeus olla myrde ja minä otin tuon oikeuden itselleni tuolle päivälle. Paska fiilis oli siis kivunnut niskaan pari tuntia aikaisemmin joka johtui siitä että minun piti olla alunperin tämä viikko iltavuorossa mutta toisin kävi. Eilen aamulla pärähti puhelin soimaan ja pomohan sieltä tiedusteli että pääsisinkö jo kello yhdeksitoista töihin koska yksi tietty henkilö oli jälleen kerran lunastanut itselleen sairasloman. Pelkät kalsarit jalassa ja tukka vertikaalisesti pystyssä (eli olotila oli aika pitkälti alkukantainen, luolamiesmäinen) kyselin että paljonkos kello nyt on mutta pään kääntämisellä sain todeta että kello on vasta yhdeksän.

"Jaahas. Taas lähdettiin.", totesin itselleni samalla kun kerroin myöntävän vastauksen.

Töihin tullessa rytmi oli täysin sekaisin. Ruokailun jouduin pitämään jo pari tuntia aikaisemmin koska nälän tunnetta ei voinut paeta ja työkin eteni liiankin usein nytkien. Jotenkin tuntui että kaikki mahdollinen sinä päivänä ei vaan sujunut niinkuin piti. Päivän kulkiessa kohti iltaa, sain kuulla eräälle toisellekin oli myös soitettu mutta hän oli joutunut kieltäytymään koska hänellä oli juuri tärkeä meno sille aamupäivälle.

"Heräsin kun minulle soitettiin kymmentä vaille yhdeksän. Minä suorastaan muserruin kun jouduin kieltäytymään pomolle. En saanut enää unta tuon puhelun takia joten soitin hänelle takaisin ja varmistin että sinä tosiaan pääset paikalle."

"Ai, oletko sinä neiti omatunto vai?"

"Sellainen minä olen. Minä pidän puhelimenki yöllä päällä ihan siltä varalta että jos joku soittaa hädissään."

"Minulla on sellainen paha tapa että laitan puhelimen päälle vasta kun lähden liikkelle. Oli hieman onnenkantamoinen aamu että laitoin tuon kännykän päälle melkein heti kun heräsin."

Leave a Comment