Elämäntarina

"Kuinkas vanha sinä olet ja miten sinä päädyit tänne eli pistä tulemaan elämäntarinasi", hän kysyi minulta aamun pimeyden poistuessa.

Kerroin ensiksi ikäni ja pysähdyin miettimään hetkeksi sen suhteen miten jäsentäisin elämäni lyhyeen muotoon. Ei onnistu. Täysin väärä hetki ja aika on muutenkin kortilla.

"Elämäntarinani? En tiedä mistä aloittaisin, se on muutenkin liian pitkä ja tämä vaatisi oman rauhallisen paikkansa ja aikansa."

Hän nauroi ja totesi, "...niinhän se aina on".

"Entäs sinun ikäsi? Vai oletko sinäkin näitä henkilöitä joiden mielestä naisilta ei saisi kysyä ikää?"

"En pidä ollenkaan pahana jos joku kysyy sitä."

Sain vastakysymykseeni vastauksen ja uuden toteamuksen: "...ja ikä, sehän on vain numeroita."

"Totta ja sinun elämäntarinasi?"

"Sekin on liian pitkä."

Nauraessamme puusta ei niinkään pitkälle edenneille vastauksillemme, päädyimme yhdessä siihen lopputulokseen että ehkäpä syveydymme toistemme tarinoihin paremmalla ajalla.

Leave a Comment