TNA Genesis 2007

Stingin mysteeri partneri, ladder match ja Motor City Machineguns olivat Genesiksen odotetuimmat hetket tänä vuonna mutta mites PPV pärjäsi muuten?

Shop Of Horrors Match - Black Reign vs. Abyss. Eiköhän se ala olla eteen työnnetyssä lautasella selvää pässinlihaa että tämä koko feudi on cover-up James Mitchellin oppipojan... mikäs sen nyt nimi olikaan... loukkaantumiselle. Aivan. Kun kerran kaveria ei näy, nimi häipyy nopeasti mielen syövereistä. *sormien napsahdus* Judas Mesias. Sehän se friikin nimi olikin. Eli kyseinen feudi sai aikamoisen kiertoreitin kun Mitchell ja Abyss lähtivät rakentamaan Black Reignin kanssa yhteisiä hetkiä kolmen kimppaan. Matsihan itsessään tarjosi ne jo TNA'n tavaramerkiksi muodostunutta HC-mättöä. Yleisön seassa oleva seinä, aseet ja pari näpäkkää spottia. Tällä kertaa ei tarjottu lasi/nasta cocktailia verenhimoisille katsojille mutta sen sijaan kehään tuotiin hiirenloukuista tehty... ansa? Älä minulta kysy. Koko värkki oli jo sen verran naurettavan näköinen että toivoin spotin olevan edes jonkin verran kivusta vihjaavan näköinen. Kun Abyss oli saanut Black Reignista selkeän niskaotteen, hänen piti tietenkin lähteä jo matsin aikana vihjailua saaneen avaimen kanssa katsomaan mitä sieltä yhdestä laatikosta löytyy. Ei ainakaan mitään hyviä uutisia. Black Reign'n S&M sessioiden persposki kaveri eli jonkin sortin gimppi hyppäsi laatikosta ulos ja se tiesi jälleen jonkinsortin turpakäräjiä Abyssille. Tässä vaiheessa ainoa asia mikä juolahti mieleen oli että "who write this shit?". Eikös siellä rapakon takana ole joku lakkokin meneillään?

Team 3D vs. Motor City Machineguns. Erittäin asiallisen ja hyvin toteutetun promon jälkeen saatiin taas todistaa Chris Sabinin ja Alex Shelleyn vakuuttavaa kehätyöskentelyä. Mm. Brother Rayn reaktiot toivat sen extra uskottavuuden (tosin välillä se taas lipesi ja sai ylleensä tahattomia komediallisia piirteitä) ja muutenkin erittäin provosoiva käytös yleisöä kohtaan sai sen aikaiseksi että Motor City Machineguns oli hot hot hot kehässä ja yleisökin piti mekkalaa heidän puolesta. Tätähän minä olenkin odottanut jo heti ensimmäisesti Team 3D:n järjestämästä selkäsaunasta lähtien ja voin ainakin omasta puolestani sanoa etten pettynyt. Mutta... tosin on se pieni mutta... call it a hunch or what ever mutta jokin tässä Motor City Machinegunsien voitossa jäi kaivelemaan. En tiedä oliko se taas vähän liian selkeästi läpi paistava voitto 3D'n kehään tuotujen elementtien avustuksella vai mikä. Onneksi illan edetessä saatiin vastaus tähän mieltä askarruttaneeseen arvoitukseen.

TNA Knockout Championship - Gail Kim vs. Roxxi Laveaux vs. ODB vs. Angel Williams. Sen verran mitä tuli seurattua tätä neliottelua että matsi oli kokonaisuudessaan yllättävän hyvin rakennettu, tosin mitä nyt pari pientä mokaa (yeah, you fucked up) ja outoa lesbo-värähtelyä ODB'n osalta. Awesome Kong ilmestyi matsin jälkeen joka vihjaa vahvasti siihen että Gail Kimillä miltei mahdoton tehtävä edessään.

TNA X-Division Championship - Black Machismo vs. Sunjay Dutt. Tätäkin minä olen jo odotellut pidemmän aikaa. Sonjay Duttin guru gimmick on jotenkin niin ylilyödyn makaaberi että siitä suorastaan huokuu sellainen tekopyhä paskiainen naamion takaa josta sitten saatiin ensimmäisiä merkkejä tässä matsissa. Ehkäpä tag team partnerinsa menestyksen johdosta Duttille on kertynyt mustasukkaisuutta jonka johdosta hän on luonut tällaisen ns. toisen ihon itselleen. Tosin pohjimmiltaan ihminen on raakalainen - se haluaa jossain määrin kostaa tai tuhota toisen onni jos siihen mahdollisuuden saa. Mutta jos nyt kuitenkin jätetään tämä paskanjauhaminen vähemmälle ja keskitytään itse matsiin. Sonjay Dutt on myöskin sellainen henkilö TNA'ssa jolle kyllä soisi tämän vyön haltuunsa. Sen verran vakuuttavaa jälkeä hän on tehtaillut ties kuinka monessa matsissa mutta aina vastustaja on vetänyt sen pidemmän korren. Tämäkin matsi lupaili pidemän päälle että ehkäpä se tärkeä voitto viimeinkin irtoaisi mutta Dutt veti jälleen lyhyemmän tikun itselleen. Ja väliäkös tuolla. Se voiton huuma olisi kestänyt korkeintaan pari minuuttia, sillä Team 3D huonoina häviäjinä tulivat kehään pieksemään kummatkin miehet. Sota siis jatkuu edelleenkin ja jotenkin nyt kaikki vaan naksahti täydellisesti paikoilleen. Team 3D'n syvä viha X-Divisioonaa vastaan on ollut jotenkin tavanomainen yritys kukistaa tietty joukko ihmisiä mutta nyt otettuaan X-vyön panttivangiksi - tämähän jo lupaa sen että this ain't over until fat lady pig sings.

TNA Tag Team Championship - AJ Styles & Tomko vs. Steiner Brothers. Löydettyään veljensä kanssa taas tag team wrestlingin ilot sekä riemut, minäkin olen jopa kääntänyt kelkkani siihen suuntaan että törkyturpa Steinerin läppiä jaksaa taas kuunnella miltei ilomielin ja miehen kehätyöskentelyyn jaksaa keskittyä enemmän tarkkaavaisilla silmillä. Team 3D:n kanssa aloitettu feudi, varsinkin ensimmäinen matsi oli Scott Steinerin parhaimpia hetkiä viime vuosina ja tässähän alkaa pikkuhiljaa unohtua miehen naurettava WWE-ura tuossa muutama vuosi taaksepäin sekä muut töppäilyt TNA'ssa. No ainakin melkein. Team 3D:n kanssa tehty kolmen matsin rundi aiheutti sen että veljekset nousivat nokkimisjärjestyksessä muutaman pykälän ylöspäin ja nyt lopulta pääsivät myös tag team vöiden makuun. Matsi itsessään oli selkeästi parempaa Steiner veljeksien kehätyöskentelyä ja Tomko sekä AJ Styles ovat muutenkin häikäisevä tiimi jota seuraa automaattisesti mieli virkeänä. Tämän matsin myötä tajusin myös mikä on puuttunut tai enemmänkin ollut liian vähällä Scott Steinerin liikerepertuaarissa viime aikoina. Ja nehän on lukemattomat suplexit ynnä muut heitot. Esim. T-bone suplex on yksinkertaisuudessaan erittäin hieno liike ja mieshän on kokonaisuudessaan Kurt Anglen tapaan ihka oikea suplex machine. Niin ja se matsi. No tietenkin kun AJ Styles joutui nöyryytetyksi viime Impactissa, häneltä taisi kadota jonkinmoinen luottamus siihen että he pystyisivät päihittämään Steiner veljekset in fair and square ja näin ollen sortui käyttämään tuolia jonka seurauksena irtosi helpohko voitto. Ja tuskin tämä feudi jäi tähän. Ainakin tämä toinen koira puree takaisin.

Samoa Joe vs. Robert Roode. Kuten olen saattanut vihjailla pitkin kuukausia parempien matsien yhteyksissä, Robert Roode on kasvanut tuossa midcartissa siihen levelille että hänet voi heittää suoraan vaikka Samoa Joeta vastaan. Eikä tarvitse edes pelätä että matsi kokisi jossain määrin tason laskeutumista sillä mies pystyy suoriutumaan kunnialla lävitse. Vaikka yleensä se tarkoittaakin että hän saa turpaansa ja pahasti. Väliäkös tuolla, mies on viihdyttävä kehässä ja se ainakin riittää minulle toistaiseksi. Olihan se myös aika yllättävä veto että Roode hyökkäsi Samoa Joen kimppuun Fight For The Right Tournamentin aikana mutta jostain se huipulle kipuainen pitää aloittaa vaikka tässä tapauksessa se osoittautui helvetin huonoksi ideaksi. Nimittäin Joe pisti Rooden sellaiseen pyöritykseen että nyt jälkikäteen on ihan turha itkeä tappiota. Sen saa mitä tilaa.

Fight For The Right Tournament Final Ladder Match - Christian Cage vs. Kaz. Tikapuumatsit. Minä suorastaan rakastan tikapuumatseja. Siinä on se yksinkertainen lisätty elementti joka ratkaisee kaiken ja vie painijan kyvyt seuraavalle tasolle erittäin fyysisessä ja paikoitellen vaarallisessa matsissa. Tämähän on myös Christianin oma spesiaalimatsi ja siihen kun yhdistetään nouseva X-Divisioonan tähti... Uih. Sitä vaan alkaa pistämään naamaa virneeseen ja hieromaan karvaisia käsiä yhteen ennenkuin on edes nähnyt koko matsia. Pelkkä hype on jo sen verran kova. Lopulta myös itse matsi osoittautui selvästi illan kohokohdaksi ja olihan tämä myös tikapuumatsia parhaimmillaan. Tätä lisäelementtiä hyödyntäen vastustajaa rangaistiin kaikilla mahdollisilla tavoilla ja oma ruumis toimii myös katalysaattorina kun halutaan saada lisää pontta iskuun. Ja ne tilanteet. Huh. Mm. frogsplash kun vastustaja makaa tikapuiden päällä, kestosuosikkini eli monkey flip tikapuiden päälle ja minäkin jopa säpsähdin tuoliltani kun Kaz yritti pudottaa leg dropin tikapuiden ylimmiltä korkeuksilta toisen kehään roudatun tikapuun päällä makaavan Christianin rinnuksille mutta epäonnistui siinä pahasti kun Christian pyörähti viime hetkeltä pois alta. Kuitenkin matsin lopussa Christianin oma Tom & Jerry kaksikko eli Tomko & Styles sekaantuivat kielloista huolimatta matsiin ja näin ollen aiheuttivat sen että Kaz yllättäen nouti sopimuksen narun jatkosta ja lunasti itselleen TNA Heavyweight #1 contender paikan.

TNA World Heavyweight Championship - Kurt Angle & Kevin Nash vs. Sting & Mystery Partner. TNA jaksoi ylläpitää Stingin mysteeri partnerin "salaisuutena" vaikka todellisuudessa kaikki jotka seuraavat tätä alaa tiesivät jo heti ensiminuuteilta 99% varmuudella että kuka se oli. Niin. Tuskinpa oli kenelläkään yllätys kun Sting luetteli tuossa muutama viikko taaksepäin Impactissa mitä vöitä kyseinen mysteeri partneri on pidellyt käsissään ja viimeistään siinä vaiheessa kun hän mainitsi että kyseinen henkilö oli myös kiistaton Champion of the Champions, se pieni lamppu pitäisi syttyä viimeinkin pään päällä. Hmmm... Siis herkkutattien tatti ja kun siihen yhdistetään erittäin tuore WWE'n sopimuksen umpeutuminen (vai oliko se peräti sopimuksen purkaminen) erään painijan suhteen, pisteet oli todella helppo yhdistellä Booker T'n suuntaan. Ja näinhän siinä kävi. "Can you dig it, sucka" huuto pärähti odotetusti ilmoille kun odoteltiin hieman jännittyneesti että kuka se voisi olla. Siinä mielessä yllätyin että kuinka hyvin hänet otettiin vastaan yleisön puolelta ja paikoitellen jopa vaadittiin äänekkäästi että hänet päästetään kehään. Tästä päästäänkin siihen toteamukseen että tämän vuoden Genesiksen main event toimi ainoastaan väylänä jonka kautta Booker T saatiin kuljetettua TNA'n riveihin. Kyllähän tämän kaliiberin matsi jossa vyökin on ns. linjalla tarjoaa omat selkäänpuukotukset yms. kun Kurt Angle kolkkasi loppuvaiheessa oman partnerinsa mestaruusvyöllä ja Karen Anglen oma suunnitelma lähti käyntiin siinä vaiheessa kun Tom ja Jer... err... siis Tomko ja AJ Styles sekaantuivat toistamiseen illan aikana ja auttoivat Kurt Anglen voiton puolelle. Christian katseli sivusta hölmistyneenä että mitä täällä oikein tapahtuu.

Leave a Comment