Muutama huuto

ihuuto

Kas vain, sitä taas ollaan hymyssä kun posti viimeinkin toi brittein saarelta lähetetyn paketin joka sisälsi muutaman singlen. Das Boot on jo yksinään sellainen klassikko 90-luvun alkupuolelta että oksat pois. Onneksi ei ole aamuvuoroa huomenna. Voi ihan rauhassa fiilistellä yön hiljaisina tunteina.

  • Levy-yhtiöiden syvä paskapotero ja dinosaurukset johtajinaan. Jälleen kivuliasta luettavaa siitä miten pallo hukattiin totaalisesti kun kuluttajat siirtyivät digitaaliseen aikakauteen. (28/11/07 - 0  # )
  • Deus Ex 3 on tekeillä. Vetäisee suunpielen taas muikeaksi vaikka jatko-osa olikin täyttä konsolin alaisuuteen käännettyä paskaa. Ja huh… ensimmäinen teaser on myös julkaistu. Pelkkä musiikki pistää jo ihon kananlihalle. (27/11/07 - 0  # )

The Man From Earth

Ohjaus: Richard Schenkman
Käsikirjoitus: Jerome Bixby
IMDB: The Man From Earth (2007)

Skenaario: Yliopistossa historiaa opettava työkollega siirtyy aikaiselle eläkkeelle sekä samalla muuttaa pois paikkakunnalta. Mutta sitä ennen hän paljastaa viimeisenä päivänä hänen läheisille ystävilleen hänen todellisen luonteensa. Hän on kuolematon. Nykypäivän oppien mukaan hän on luolamies joka on elänyt maapallolla yli 14 000 vuotta. Tuon pitkän aikavälin aikana hän läpikäynyt monia asioita - kuten erilaisia ammatteja, oppeja sekä kädentaitoja, nähnyt sekä kokenut mm. ihmiskunnan kehityksen - pienistä laumassa elävistä heimoista nykypäivän megakaupunkeihin sekä kristinuskon ja muidenkin uskontojen syntymisen. Pelkällä olemassaolollaan hän on vaikuttanut ja tehnyt selkeät jäljet historiaan. Mm. psykologiaa, biologiaa, uskontotieteitä sekä argeologiaa opettavat kollegat eivät tietenkään aluksi usko heidän hyvän ystävänsä sepustusta tästä absurdisesta ajatuksesta mutta haluavat kuulla enemmän miten tarinankertoja aikoo kuljettaa tätä mahdollista olettamusta ihmisestä joka on nähnyt omin silmin miten maapallo ja ihmisrotu ovat muuttuneet tuhansien vuosien aikana sekä samalla yrittävät saada hänen rehellinen mielipide ihmisrodun nykyisesti tilasta.

Vaikka elokuva on alusta loppuun asti filosofista kanssakäymistä siitä että onko tällainen mitenkään mahdollista, hahmojen keskustelu suorastaan imaisee tähän mieltä askarruttavaan tunnelmaan. Yksi syy erinomaiseen tunnelmaan löytyvät eri aloilla työskenteleville hahmoille jotka kyseenalaistavat sekä tinkaavat vastauksia ihmiseltä joka on kuin kävelevä historiaa käsittelevä opus, sillä erotuksella tietenkin että tässä opuksessa on vain yhden miehen kokemukset monelta tuhannelta vuodelta. Toinen lävitse huokuva seikka on että koko ajan ollaan sellaisessa pattitilanteessa että tarinankertoja ei pysty todistamaan sanojensa todellisuudesta yhtikäs mitään mutta myöskään kuuntelijatkaan eivät pysty tekemään minkäänlaista argumenttia siitä etteikö hän puhuisi totta. Erityisesti pidin siitä miten elokuva peilasi kristinuskoa sekä raamattua. Tuota jälkimmäistä ymmärrettiin että se on monen asioiden summa eikä luotettu siihen että tämä joillekin pyhä kirja olisi totta alusta loppuun asti ja siinä samalla saatiin monille raamatussa tapahtuneille asioille hyvä vastine historiasta.

Olin kuullut niin paljon kehuja tästä kyseisestä elokuvasta ja näin jälkikäteen voinkin todeta olipa hyvä että suorastaan upotin hampaani tähän elokuvaan. Kerta kaikkiaan hieno leffa joka sopii erinomaisesti rauhalliseen sunnuntai iltapäivään. Ehdottomasti pitää hankkia DVD hyllyyni kun siihen mahdollisuuden saa.

Michael Andrews & Gary Jules: Mad World

Kaunis, simppeli, voimakas ja tunteisiin vetoava. Nyt on taas sellainen olotila ettei mitkään raskaammin tuotetut teokset jaksa innostaa. Henkinen krapula? En tiedä. Tämä on ainakin oikeanlainen lääke mutta mistä saada lisää? Alkuperäinen musiikkivideo löytyy täältä.

Hyppylangat mielensyövereissä

Mikä viikko. Aikoinaan tuli valitettua tuttaville että työpaikan saaminen on välillä yhtä helvetinmoista anomista, itsensä pönkittämistä, rinnan takomista sekä ylilyöntiä siitä että miten osaa kertoa ja kehua omaa osaamistaan. Kilpailu on kovaa ja se joka osaa vetää överimmän valheen pääsee toiselle kierrokselle. Mutta se onkin jo tyystin oma virsi johon en puutu tällä kertaa. Nyt kun on taas päässyt takomaan rahaa, yhtäkkiä sitä on huomannut että nyt saisi tehdä töitä niin paljon kuin haluaisi ja hyvällä lykyllä vielä enemmänkin. Tosin mielenterveyshän tässä uhkaa rappeutua jos ei ymmärrä levon päälle yhtikäs mitään. Toinen esimiehistä kyselikin että tekisinkö myös lauantain vuoron koska taas talossa on sairaslomalle joutuneita. Hetken mietittyäni ja arvioituani tilannetta minun piti kieltäytyä. Muutenkin on ollut rankka viikko takana mm. ylitöiden merkeissä joten kuudes päivä putkeen olisi merkinnyt sitä että seuraavalla viikolla olisin ollut tärisevä ihmisraunio.

Ylitöiden johdosta olin siis jo puolessa välissä viikkoa täysin lyöty kaveri. Väsymyksen takia pitkästä aikaa tuli myös nukuttua yli yhdeksän tuntia putkeen joka on nykypäivänä itselleni harvinaista koska vuosien varrella aivoni ovat sopeutuneet keskimääräisesti seitsemän, korkeintaan kahdeksan tunnin yöuniin. Kuusikin tuntia riittäisi mutta sitten on jo turvauduttava päivätirsoihin.

Mut kuitenkin. Se mikä tässä pisti mietittymään että jollakin friikillä tavalla tämä teki hyvää. Se että vedät itsesi täysin piippuun jonka seurauksena rättiväsyneenä kaadut sänkyyn ja yli yhdeksän tunnin jälkeen heräät täysin uutena miehenä kunnes illalla löytää taas itsensä samasta jamasta. Eihän kroppa ja pää kestä tuollaista rääkkiä monta päivää putkeen mutta jotenkin tuosta omien kykyjensä äärimmäisyyteen viemisessä löytää omat sairaat kicksinsä. Mutta yksi asia mikä tuossa väsyneessä olotilassa on tuntunut parhaimmalta on se miten musiikin kuuntelu on saanut uusia oudosti viehättäviä muotoja ylleensä sekä ehkäpä myös avartavia kokemuksia. Siihen kun yhdistetään Suomen talven muodostama angstinen pimeys sekä tihkuva lumisade - ainakin pari julkaisua on ehdottomasti saanut uudenlaista pontta tarjoiltuun äänimaailmaan illan pimeyden aikana. Keskiviikkona jolloin aivot uhkasivat mennä täysin oikosulkuun, olisin voinut vannoa sillä seisomalta että Enduserin, Subsektorin ja Edgeyn yhdessä muodostama "Reduced Phat 2%" on maailman paras levytys. Se miten jo levyn aloittava "Death Vest" lunastaa paikkansa porakoneen pyörivänä poranteränä ja näin ollen pommittaa biitteineen sekä kellopelien myötä kumpaakin aivolohkoa ja samalla kaivaa lusikan lailla syvää onkaloa väsyneeseen mieleen pyrkien päästä takaraivosta läpi. Vaikka tietenkin se keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen, musiikin luoman liikkeen kuitenkin aistii ja tuntee läpikotaisesti. Muodostiko musiikki tällaisessa henkisessä irtoutumisessa aivoille jonkinlaisia hyppylankoja eri paikkoihin jonka johdosta koin osan asioista täysin erilaisella tavalla? Paha sanoa mutta jonkinsortin euforinen hyvänolon tunne siitä syntyi itselleni enkä halunnut että se katoaisi pois.

Oma lukunsa tällä viikolla on ollut se miten töissä joutui myös turvautumaan energiajuomien piristäviin vaikutuksiin. Ja vielä kun olen sellainen kaveri etten juo muutenkaan kahvia ja sitten kun alan vetämään noita energiajuomia kylmiltäni, voin ainakin sanoa omasta puolestani sen että alan ymmärtämään miksi jotkut juovat niitä päivittäin. Addiktio, it's bitch sometimes mutta ihan siedettävä bitch.

Seven + Radiohead

Saako näitä laulavia laatikoita mistään? Joulukin kolkuttelee jo...

Addiktioni, 46/2007 (Pt.2)

5F-X: The Xenomorphians - Your Friendly Invasion (2007)

5F-X: The Xenomorphians - Your Friendly InvasionOi, te suuri armoitettu robottiarmeijan ylikomentaja. Kyllä, sain juuri uusimman pakettisi. Kuten edelliselläkin kerralla, salakirjoituksien sekä tyystin tuntemattoman alienkielen kääntämiseen ja nyt vielä lisäksi koordinaattien paikantamiseen menee oman aikansa. En voi olla myöskään huomaamatta että käytätte edelleenkin matemaattisia kaavoja omien teoksien tunnistamiseen - näin ollen näiden pienten, mutta tärkeiden elementtien ymmärtämiseen sekä käyttötarkoituksiin menee myös tovi joten pahoittelen jo valmiiksi jos ala-arvoisempi älykkyyteni ei löydä toivomaanne vastausta heti. Mutta pian... pian me teemme yhteisen ensihyökkäyksen ja marssimme esiin käyttäen teidän suurta suunnitelmaasi. Me otamme vihdoinkin sen takaisin mikä kuuluu meille. Samanaikaisesti kun dekryptaan tätä teosta aistieni ja raajojeni avulla - minä jälleen kerran suorastaan humallun tuhansien ledien ja piippauksien luoman huumaavan yhteisvärinään jonka kautta näen että tässä on selkeä jatkumo teidän arvoisan maailmanvalloittajan edelliselle työlle, 5F_55 Is Reflected To 5F-X. Siinä missä teidän edellinen kokeilu vei alamaisensa hypnoottisesti leviävän sekä magneetin lailla tarttumapintana toimivan rhythmic noisen sähköisen myrskyn lävitse, tämä teidän uusin viesti sisältää selkeämmän ja ennenkaikkea suoremman etenemis- ja toimintatavan. Te teitte sen jälleen. Te tosiaankin olette tribal industrial-technon uudestisyntynyt messias ja on varmaan edes turha mainita että on kunnia olla teidän komennuksen alaisuudessa. Minun sydämeni täyttyy pelkästä ilosta kun kuuntelen ja löydän tästä armottomasta paukkeesta lisää vihjeitä teidän suuresta suunnitelmastasi. Tosin... anteeksi vaan jos minä puhun nyt suuni puhtaaksi, oi mekatroniikan salaisuuksien hallussapitäjä... en halua olla mitenkään epäkunnioittava teidän suhteen mutta minun on pakko kyseenalaista pieni osa tästä teidän työstä. Siis, mitä te olette oikein mennyt tekemään? Ei yksi, vaan jopa peräti kaksi remiksausta Aphex Twinin Drukqs albumilta löytyville teoksille? Arvatenkin nämä on tehty täysin ilman alkuperäisten tekijän lupaa? Yhden jo ymmärtäisin enkä sanoisi yhtikäs mitään sen suhteen mutta kaksi on jo hivenen liikaa. Ne eivät yksinkertaisesti oikein istu teidän omaan työhön niin hyvin kuin toivoisin koska alkuperäinen teos kaikuu teoksen läpi liiankin tunkeilevasti ja näin ollen saa kuulostaman teidän oman panostuksenne liian päälleliimatulta. Olkaa armollinen ja antakaa anteeksi suorapuheisuuteni suhteen, mutta minun oli pakko ilmaista rehellinen mielipiteeni. Jos te haluatte terminoida minut tämän pienen purkauksen johdosta, minä ymmärrän sekä alistun tiedän kaikkitietäväisen päätöksenne alaisuuteen enkä väitä vastaan.

Addiktioni, 46/2007

Enduser: Pushing Back (2006)

Enduser: Pushing BackTuossa viime viikon loppupuolella kuuntelin pitkästä aikaa mm. Lynn Standaferin aliasta intensiivisellä rotaatioilla ja siinä samalla totesin itselleni että drum and bass maistuu jälleen siihen malliin meikäläiselle että jostain oli taas saatava lisää tuoretta musiikillista mielihyvää nestehukan kaltaisiin alkuoireisiin. Nyt oli siis otollinen aika hankkia Enduserin viimeisin kokopitkä tuotos. Kuten olen tainnut mainita jossain vaiheessa, Enduser on yksi näistä harvoista nykypäivän tuottajista joka hyvinä päivinä jaksaa valoa uskoa drum and bass musiikin innovatiiviseen olemassaoloon vuoden 2000 jälkeisessä kehityksessä. Tosin Hymen levymerkille viime vuonna tuotettu Form Without Function herättää yhä edelleenkin allekirjoittaneessa 'nmoista närää koska kyseinen julkaisu kuulostaa liian nopeasti kyhätyltä ja vanhoista ylijäämä materiaaleista koostetulta rip-offilta. Let's not go in there, muuten haavat aukeavat taas. Miehen tuoreempi julkaisu, Pushing Back voi taasen kääntää päälaelleen ja tästä voi helposti muodostaa eräänlaisen läpileikkuu kokoelman Enduserin tuotantoon joka kuitenkin on varusteltu täysin uudella materiaalilla. Tarkoitan tuolla best of viittauksella siihen että hän on palanut taas säihkyvimpien, parhaimpien sekä erityisesti toimivimpien ideoidensa pariin ja tietenkin samalla päivittänyt versionumeroa uuteen tasaisempaan lukemaan. Löytyy Bollywood Breaksin alaisuuteen helposti rinnastettava "Switch" eli tuttuun tyyliin intensiivinen breakbeat patteristo kylvää tuhoa tehokkaalla tavalla samalla kun intialaisen bollywood leffasta sämplätty naisvokalisti tuo harmonisen tasapainon. Muutama referenssipiste johdattelee Calling The Vultures albumin hiphop/drum and bass hybridi maailmaan joista "Positioned (feat. Nongenetic)" ja "Genesis (feat. Kazumi)" ovat selkeimpiä valintoja. And let's face the facts, vierailevat vokalistit tuovat aina mukanaan raikasta tuulahdusta tällaisen musiikin kanssa, oli se sitten joko rap-lyriikkaa heittävä MC tai japani/englanti sekamelskaa tuutulaulumaisesti laulava artisti. Tai sitten voi todistaa yksinkertaisesti sen miten Enduser saa ammattilaisen tapaan kuuntelijansa täydellisen huomion ja näin ollen voi kokea kulkevansa jatkuvasti ns. 'on the edge' jossa herra Standafer tarjoillee taas tunnusomaisesti pilkottuja looppeja - amen breakista hänen omiin työnäytteisiin sekä heittäen mukaan muutaman onnistuneesti jalostetun yllätyksen mitä en ole kuullut aiemmin hänen musiikissaan. Kuten esim. "The Makerin" sähköinen kitara jota muutenkin harvemmin kuullaan drum and bassin yhteydessä tai "Pushing Back" eli albumin nimikkoraidan kireä ja nopea bassorumpu joka saa sen aikaiseksi että koko kappale muuntautuu täysin absurdiin mentaliteettimaiseen formaattiin jossa millään ei ole enää väliä ja vihjailevaan sävyyn ilmoittaisi että antaisi viimeistenkin estojen poistua.

Mutta ehkäpä se tärkein aspekti minkä tajusin tämän julkaisun yhteydessä oli se että siinä missä esim. viime viikolla käsitelty Photekin paluu-julkaisu oli selkeästi vanhan kaavan drum and bass tuotantoa ja näin ollen edustaa ehkäpä jopa hivenen hillittyä näytettä kyseisestä genrestä, Enduserin Pushing Back on taasen huomattavasti modernimpi, tämän päivän standardeja hyödyntävä tai paremminkin jatkuvasti puskeva ja kokoajan ylöspäin tähyilevä tuotos. Eli tätä julkaisua kuunnellessa jotenkin ymmärsin että ollaan viimeinkin edetty siihen pisteeseen jossa breakcoren ja drum and bassin rajat ovat pyyhkiytyneet ja hämärtyneet siinä määrin että ne alkavat olla jossain määrin jo samaa genrettä. And here comes the punchline. Pushing Back on täydellinen osoitus hommansa haltuun ottamisesta ja näin ollen Enduser on onnistunut tuottamaan moniulotteisimman sekä värikkäimman julkaisun josta löytyy laidasta laitaan eri tyylejä. Tällaiseltä drum and bassin pitäisi kuulostaa nykypäivänä - jännittävältä, luovalta sekä uusia uria hakevalta kokonaisuudelta jossa pitkällä juoksulla ei tingitä viimeisistä senttimetreistä.

Myrde

Taas sai eilen kuulla töissä pitkin päivää yhtä hokemaa: "Hei, älä ole noin myrde". Olinko minä jälleen noin helposti luettavissa? Väliäkös sillä. Ihmisellä on oikeus olla myrde ja minä otin tuon oikeuden itselleni tuolle päivälle. Paska fiilis oli siis kivunnut niskaan pari tuntia aikaisemmin joka johtui siitä että minun piti olla alunperin tämä viikko iltavuorossa mutta toisin kävi. Eilen aamulla pärähti puhelin soimaan ja pomohan sieltä tiedusteli että pääsisinkö jo kello yhdeksitoista töihin koska yksi tietty henkilö oli jälleen kerran lunastanut itselleen sairasloman. Pelkät kalsarit jalassa ja tukka vertikaalisesti pystyssä (eli olotila oli aika pitkälti alkukantainen, luolamiesmäinen) kyselin että paljonkos kello nyt on mutta pään kääntämisellä sain todeta että kello on vasta yhdeksän.

"Jaahas. Taas lähdettiin.", totesin itselleni samalla kun kerroin myöntävän vastauksen.

Töihin tullessa rytmi oli täysin sekaisin. Ruokailun jouduin pitämään jo pari tuntia aikaisemmin koska nälän tunnetta ei voinut paeta ja työkin eteni liiankin usein nytkien. Jotenkin tuntui että kaikki mahdollinen sinä päivänä ei vaan sujunut niinkuin piti. Päivän kulkiessa kohti iltaa, sain kuulla eräälle toisellekin oli myös soitettu mutta hän oli joutunut kieltäytymään koska hänellä oli juuri tärkeä meno sille aamupäivälle.

"Heräsin kun minulle soitettiin kymmentä vaille yhdeksän. Minä suorastaan muserruin kun jouduin kieltäytymään pomolle. En saanut enää unta tuon puhelun takia joten soitin hänelle takaisin ja varmistin että sinä tosiaan pääset paikalle."

"Ai, oletko sinä neiti omatunto vai?"

"Sellainen minä olen. Minä pidän puhelimenki yöllä päällä ihan siltä varalta että jos joku soittaa hädissään."

"Minulla on sellainen paha tapa että laitan puhelimen päälle vasta kun lähden liikkelle. Oli hieman onnenkantamoinen aamu että laitoin tuon kännykän päälle melkein heti kun heräsin."

Elämäntarina

"Kuinkas vanha sinä olet ja miten sinä päädyit tänne eli pistä tulemaan elämäntarinasi", hän kysyi minulta aamun pimeyden poistuessa.

Kerroin ensiksi ikäni ja pysähdyin miettimään hetkeksi sen suhteen miten jäsentäisin elämäni lyhyeen muotoon. Ei onnistu. Täysin väärä hetki ja aika on muutenkin kortilla.

"Elämäntarinani? En tiedä mistä aloittaisin, se on muutenkin liian pitkä ja tämä vaatisi oman rauhallisen paikkansa ja aikansa."

Hän nauroi ja totesi, "...niinhän se aina on".

"Entäs sinun ikäsi? Vai oletko sinäkin näitä henkilöitä joiden mielestä naisilta ei saisi kysyä ikää?"

"En pidä ollenkaan pahana jos joku kysyy sitä."

Sain vastakysymykseeni vastauksen ja uuden toteamuksen: "...ja ikä, sehän on vain numeroita."

"Totta ja sinun elämäntarinasi?"

"Sekin on liian pitkä."

Nauraessamme puusta ei niinkään pitkälle edenneille vastauksillemme, päädyimme yhdessä siihen lopputulokseen että ehkäpä syveydymme toistemme tarinoihin paremmalla ajalla.

  • Tästä se alkaa. Internetin sensurointi. Ei tarvita kuin yksi tragedia ja yksi valopää ministeri joka käyttää kyseistä tapahtumaa oman agendansa ajamiseen ja egonsa pönkittämiseen. (10/11/07 - 0  # )