…and now we have crashed and burned.

Tämä viikonloppu oli sitten täysin päinvastainen ilmiö. Torstaina päähän oli takertunut aivan mieletön väsymys ja vaikka nukuinkin päälle 7 tuntia (eli normaalissa tapauksessa se olisi pitänyt olla riittävästi itselleni), silti perjantaina tuntui ettei sitä päivää jaksa ollenkaan pakertaa. Viimeisen tunnin aikana aloin nähdä jo melkein hallusinaatioita edessä vilahtelevista numeroista ja sekin oli vain yksi asia muiden joukossa. Torstaina ihmettelin myös että miksi vasempaan reiteen sattuu aina kun ottaa askeleen. Siinä väsymyksen seassa en pahemmin jaksanut miettiä syitä ja perjantaina se sitten kostautui ikävällä tavalla. Aamulla reidessä tuntui kuin joku olisi huitaissut pesäpallomailalla, siinä ohella kävelykin oli yhtä helvetin raahautumista ja kun työpäivän päätteeksi pääsin takaisin kotiovelle, olin tietenkin aivan rättiväsynyt ja kivusta kankea. Sängylle istuttuani, ainoa ajatus mikä tuli esiin että ehkä on parempi ottaa parin tunnin tirsat. Vaikka uni auttoi ajatuksenkulun nopeuttamisessa, myöhemmin sain taas todistaa miten väsymys otti minua haltuunsa. Kun perjantai-iltana tuli kyselyä että lähtisinkö viihteelle, mutta näin jälkikäteen täytyy sanoa että onneksi punnitsin tilanteeni tarkoin ja kieltäydyin kunniasta. Vaikka kävelymatkaa olisi ollut palttiarallaa kilometri, en tiedä miten olisin selviytynyt takaisin kotiin. Nimittäin lauantaina jalat eivät meinannut kannatella minua mutta ice powerin voimalla ja hampaita purren sain hoidettua aamun askareet sekä kaupassa käynnin. Eikä väsymys hellittänyt otettaan minusta tuonakaan päivänä. Se että iso osa viikonlopusta menee sivusuuhun nukkumisen takia pistää jo hieman vituttamaan.

Mikä helvetti minua siis oikein vaivaa? Flunssan alkeita? Tuskin. Ei ole mitään oireita. Entäs tämä jalka? Ainakin se pahin kipu on nyt ollutta ja mennetty sillä jalka taipuu jo sen verran hyvin että rappusetkin pääsee ylös ilman mitään ponnisteluja. Huoh… On sanomattakin selvää että viikonloppu kusi sitten urakalla. Noh, huomenna alkaa uusi viikko.

Leave a Comment