• Jonkinlainen aavistus sai sitten vahvistusta. Vista ja Direct X 10 ei tosiaankaan ole sen arvoinen että siihen viitsisi siirtyä tulevaisuudessa. (29/10/07 - 0  # )
  • CD-levyjä syövä sieni on löydetty keski-amerikasta. (28/10/07 - 0  # )

Heipppa

Känninen alter-egosi täällä. Ilmoitan vaan sitä että jos krapula tuntuu erittäin pahalta aamulla, se johtuu siitä että litkit tuota vodkaa siihen malliin ja nyt jo hieman kaduttaa nähdä tämä viesti kun pää selviää. Koeta kuitenkin pärjätä.

EDIT (klo 15:12): Ei hemmetti minkä menit tekemään. Kiitti hei ihan vaan niin perkeleesti.

  • “For the major labels, it’s over. It’s fucking over. You’re going to burn to the fucking ground, and we’re all going to dance around the fire. And it’s your own fault.” Piiitkä ja erittäin hyviä pointteja omaava “valitus” kaverilta joka on nähnyt omin silmin miten esim. rahaa haaskattiin levy-yhtiöissä ennenkuin digitaalinen aikakausi alkoi. (27/10/07 - 0  # )

Hybrid Re_Mixed LP

On the 23th of October, Distinctive Records will be releasing a special collection of remixes from across Hybrid’s three artist albums. A double CD containing mixes from some of today’s top producers. CD 1 takes a cinematic path including mixes from Deadmau5, Stefan Anion & Starfire, The Orb & The Cinematic Orchestra. CD 2 features remixes from Serge Santiago, Boy 8-Bit and Deadset and also includes Hybrid’s original mix of Sleepwalking which is previously unreleased.

Here’s the CD’s tracklisting in full:

CD1

01. Until Tomorrow (Stefan Anion and Starfire Mix)
02. Just For Today (Jerome Sydenham Remix)
03. I Know (Keenan and Anderson Mix)
04. Falling Down (Kosheen DJs Mix)
05. Finished Symphony (Deadmau5 Remix)
06. If I Survive (Jerome Sydenham Remix)
07. Keep It in The Family (Tomboy Remix)
08. Higher Than A Skyscraper (The Orb ‘Towers of Babel’ Mix)
09. Blackout (Cinematic Orchestra Remix)

CD2

01. Finished Symphony (Deadset Mix)
02. Sleepwalking (Hybrid Mix)
03. Until Tomorrow (Serge Santiago Mix)
04. I Choose Noise (Elite Force Mix)
05. Last Man Standing (Group Therapy Mix)
06. Higher Than A Skyscraper (Boy 8-Bit Mix)
07. Theme From Wide Angle (Hybrid Mix)

» Hybridsoundsystem.com

Hmmm… Pitäisi varmaan jossain vaiheessa muistaa ostaa myös heidän kolmas albumi vaikka ennakkokuuntelu aikoinaan ei oikein saanut juuri minkäänlaista säväytystä.

  • OiNK could be a piggy bank, too. Hienosti piirretyt yhteinäiset viivat siitä miten tämä kyseenalainen palvelu voisi olla laillinen. Mutta kuten tiedämme, suurten levy-yhtiöiden dinosaurukset ja raha-ahneet artistien asioita hoitavat tahot eivät ymmärrä todellisuudessa kulttuurin päälle sitten yhtään mitään ja tämäkin toteutumiskelpoinen idea jää vain kehitysasteelle. (26/10/07 - 0  # )
  • Artisti joka puolustaa ja jopa kiittää juuri narahtaneen OiNKin olemassaolosta. Hulluutta? Ei. Ennemminkin ymmärrys siitä miten musiikkia saadaan markkinoitua paremmin kuin perinteisemmin tavoin. (24/10/07 - 0  # )

Pieniä palasia tältä viikolta

Kävelen käytävillä vihellellen ja askeleilla jolla suorastaan pääsisi kuuhun.

(X) Mitäs tämä nyt meinaa kun olet noin iloisella päällä ja viheltelet kaiken lisäksi?
(Z) En tiedä. Itsekin aamulla ihmettelin että miksi olen näin hyvällä tuulella ja katso nyt minua kun askeleet oikein lentää.
(X) Tämä ei kuulosta normaalilta. Sinut pitää viedä heti tutkimuksiin jotta pääset taas siihen synkkään mielentilaan.
(Z) Kuulitko? Koska olen selvästi tällä hetkellä liian onnellinen ja tyytyväinen, sinun pitää viedä minut heti tutkimuksiin.
(Y) Liiallisesta onnellisuudesta ei ole koskaan saanut sairaslomaa, joten älkää edes yrittäkö.

[…]

(X) Noiden kolmen suklaakonvehtirasian mukana tulee joku Johnny Depp leffa mukana, mutta tuossa viiden paketissa ei ole mitään ylimääräistä.
(Z) Selvästi chick flick leffa on ynnätty mukaan.
(Y) Chick flick leffoista puheenollen. Minä olen aikoinaan käynyt Titanicin katsomassa elokuvateatterissa.
(X) Niin minäkin. Kolme kertaa, kolmen eri naisen kanssa.

Minä heilutin päätäni sen merkiksi että mihin kaikkeen ihmiset joutuvat tekemään typeryyksissään. Tai puutteessaan. Meinasin myös sanoa että mitä tuonne viiden paketin rasiaan voisi laittaa mutta jotenkin sain sellaisen ajatuksen että on parempi etten lähde sille linjalle. Sen sijaan kysyinkin seuraavaa ja kas kummaa mistä löydettiin itsemme taas…

(Z) No onko ehdotuksia että mitä sinne viiden pakettiin pitäisi sitten laittaa?
(X) No tietenkin jönkkää.
(Z) Saksalaisia liikuntafilmejä vai?
(X) Nimenomaan.
(Z) Suuret miehet ajattelevat samalla tavalla.
(X) Heh heh…
(Y) Vieläkö saksalaiset ja tanskalaiset filmit ovat suuressa huudossa?
(Z) Siitä en tiedä. Samanlaista jyystämistähän se on edelleenkin.

En taida olla tarpeeksi krapulassa tänään

(T) Are you looking forward to Puscifer too dude? :D
(h) puscifer?
(h) oh, that album where lustmord is in?
(T) Yeah!
(T) Together with Maynard from Tool
(T) http://youtube.com/watch?v=3EK8DCO-ECg&mode=related&search=
(T) That’s one of the songs
(T) I think it’s awesome :D :P
(h) wtf?
(T) hehehe
(T) http://youtube.com/watch?v=BY5in8JY0ao&mode=related&search=
(T) That one’s even weirder man
(T) That’s a live version :P
(h) i’m speechless
(T) lol, how come? :P

Addiktioni, 42/2007

Venetian Snares: My Downfall (Original Soundtrack) (2007)

Venetian Snares: My Downfall (Original Soundtrack)Tämähän on varsinainen kotiinpaluu itselleni. Rossz Csillag Alatt Született (tai siis “Born under a bad star” näin helpommin lausuttuna) oli itselleni SE julkaisu joka sai minusta ensimmäisen kerran tautisen tehokkaan otteen kanadalaisen Venetian Snaresin (a.k.a. Aaron Funkin) musiikkiin ja sillä tiellä ollaan edelleenkin. Jopa kannen fonttia myöten ollaan siis tultu takaisin hänen eniten kehua ja suosiota saaneen albuminsa äänimaailmaan jossa majesteettisesti kumpuava moderni klassinen sekä amen breakista muodostunut parivaljakko tekee jälleen taivaallisen kaunista ja jopa paikoitellen rujon viiltelevää jälkeä chopatuilla sekä pitkälle tuotetulla biittipatteristolla. Monet pitävät Rossz Csillag Alatt Született albumia hänen aikuisimpana teoksena – yhdyn mielipiteeseen siitä että se oli erinomainen julkaisu ja yksi hänen tähtihetkistä moniuloitteisessa discografiassaan mutta itse vedän rajani siihen että se oli erittäin hyvin onnistunut laboratoriomainen koe ja yksi julkaisun sisältämästä tärkeästä aspektista oli selkeää vihjailua hänen potenttiaalisista kyvyistään. Nyt My Downfall (Original Soundtrack) albumin myötä hän on selvästi edennyt kohti aikuisempia askelia koska tämä yrittää myös tietoisesti loitonneta pois enemmän tuosta breakcore maailmasta joka ponnisti hänet supertähteyteen elektronisessa musiikissa ja näin ollen luottaen enemmän jousisoitannan kautta värähtelevään tunnelmaan – tosin sitä breakcore johdannaisuutta löytyy edelleenkin mutta vain neljän kappaleen verran eli se ei ole niin paljon pääosassa kuin hänen edellisellä julkaisulla.

Löytyykö näistä kahdesta julkaisuista enemmänkin noita yhtäläisyyksia tai paremminkin eroavaisuuksia? Mistä aloitetaan? Vaikka siitä että nyt My Downfallin myötä on vielä enemmän vaikeuksia kohdistaa jousisoitinten laajoista osasista ne palaset mitkä hän on soittanut itse ja mitä on hän sämplännyt. Onko hän siis soittanut kaikki osuudet itse? Paha sanoa juuta taikka jaata mutta jos hän tosiaan on suoriutunut tästä urakasta yksin, täytyy nostaa hattua sillä My Downfall on jo heti ensimmäisesti nuotista lähtien selkeämpi ja yhtenäisempi kokonaisuus jossa pelkästään tämän hänen näkemyksensä seuraaminen on avartava kokemus. Tähän kun yhdistetään kristallin kirkkaat vokaaliosuudet, osa kappaleista saavat suorastaan säihkyvät valonsäteet ylleensä ja voi vain kuvitella mielessään kuinka koko huone alkaa täyttymään tanssivista valon lähteistä. Toinen Rossz Csillag Alatt Születettin eturintamassa pälyilevä elementti oli tietenkin tähän päivään mennessä jo miltei puhkikulutettu amen break jota kuitenkin saatiin vielä neljänkymmenen minuutin ajan innovatiivisesti eri tavoilla hyödynnettyä ja tämänkin myötä My Downfall tekee jälleen pientä pesäeroa emojulkaisuun – vaikka amen break on edelleenkin mukana, nyt sen sijaan keskitytään enemmälti full-on-head-collision tyylisellä tykityksellä jossa kerätään vielä viimeisetkin äärimmilleen paloitellut rippeet amen breakista mukaan. “Integraation” kappaleen julma morfaus Cavalcade Of Glee And Dadaist Happy Hardcore Pom Poms henkisestä älykkäästä rumpu-ohjelminnista jo miltei tasaisesti jyskyttävän paukkeeseen joka repii kaiken irti mitä ei ole naulattu kiinni ja siitä kun vielä onnistutaan siirtymään karhean betoniseinän kaltaiseen hankaukseen, tämä seitsemän minuuttia yksinään on selkäydintä täräyttävä kokemus joka jättää varmasti myös jonkinlaisia kudosvaurioita mieleen syvyyksiin. Huh sentään kun tässä täristen haen oikeita sanoja. Yksi ehdoton tähtihetkistä tällä julkaisulla joka iskeytyy tajuntaan kuin raskas leka ja tämän rankasti koetun voiman myötä löydän taas itseni siinä pisteestä jonka tähden olen jo pitkään vannonut herran Funkin pyhään nimeen. Tälläkin hetkellä tuntuu että vain hän osaa tehdä tämän mieltä pommittavan asian oikealla tavalla. Onhan tässä elektronisesti työstetyssä osuudessa myös pieniä, sanoisinko jopa hämmentäviä kauneusvirheitä jotka erottuvat selkeimmin “My Half” ja “My Crutch” biisien aikana. Elementtejä kuten sormenpäissä nopeasti liukuvia syntikoita sekä nopeaan tahtiin värähtelevän basson joka on kuin suoraan riistetty Tom Jenkinsonin lahjakkaista käsistä ja sen myötä erityisesti “My Crutch” alkaa jo kuulostamaan vähän liikaakin Squarepusherin tyyliseltä irroittelulta. Mutta mutta… Onko My Downfall (Original Soundtrack) sitten parempi kuin ensimmäinen julkaisu? Asiaa on vähän kuin vertaisi tytärtä ja äitiä. Jotkut pitävät ensimmäisesta vaihtoehdosta ja… noh, you’ll get the point. Ja kun kyseessä selkeä jatko-osa, se ei enää saa sellaista toivottua ultimate orgasmic whauh-ilmiötä aikaiseksi mutta tässä on kuitenkin aistittavissa enemmän kunniahimoisempaa otetta joka tuo omanlaisensa tyydytyksensä. Sen johdosta My Downfall tuntuukin enemmän harkitummalta kokonaisuudelta ja aikaisempien ideoiden viemistä seuraavalla tasolle. Se mikä tässä kuuntelun aikana jää vielä askarruttamaan on että keneltä hän pyytelee anteeksiantoa? Naiselta? Aika kliseinen ja sanoisinko jopa epätoivoinen veto jos asian laita on näin. Vai olisiko tässä jopa piiloviestintää miehen laajemmalle tähyilevää musiikaallista osaamista jonka seurauksena oltaisiin tekemässä jopa radikaalisempaa irtiottoa tietystä musiikintyylistä eli ollaan harkitsemassa breakcoren jättämistä kokonaan. Tuskinpa noin kylmää pyyhkeen iskua kasvoille tapahtuu mutta jätetään se mahdollinen ovi raolleen. Näin ollen herra Funk, pieni pyyntö yhdeltä sinun levyjäsi ostavalta tukijaltasi: tekisitkö seuraavalla kerralla täysin klassiseen soitantaan perustuvan albumin ja näyttäisit kaikille mihin sinä todellisuudessa pystyisit.

  • “…But to get to the point, The Angelic Process has been put on hold indefinitely.” Fucking hell… Yksi mielenkiintoisimmista bändeistä koko metalli-scenessä ja sitten tapahtuu näinkin ikävä tragedia. Toivottavasti mies parantuu vammastaan ja toivon mukaan tavataan kahden vuoden päästä uudestaan. (17/10/07 - 0  # )

…and now we have crashed and burned.

Tämä viikonloppu oli sitten täysin päinvastainen ilmiö. Torstaina päähän oli takertunut aivan mieletön väsymys ja vaikka nukuinkin päälle 7 tuntia (eli normaalissa tapauksessa se olisi pitänyt olla riittävästi itselleni), silti perjantaina tuntui ettei sitä päivää jaksa ollenkaan pakertaa. Viimeisen tunnin aikana aloin nähdä jo melkein hallusinaatioita edessä vilahtelevista numeroista ja sekin oli vain yksi asia muiden joukossa. Torstaina ihmettelin myös että miksi vasempaan reiteen sattuu aina kun ottaa askeleen. Siinä väsymyksen seassa en pahemmin jaksanut miettiä syitä ja perjantaina se sitten kostautui ikävällä tavalla. Aamulla reidessä tuntui kuin joku olisi huitaissut pesäpallomailalla, siinä ohella kävelykin oli yhtä helvetin raahautumista ja kun työpäivän päätteeksi pääsin takaisin kotiovelle, olin tietenkin aivan rättiväsynyt ja kivusta kankea. Sängylle istuttuani, ainoa ajatus mikä tuli esiin että ehkä on parempi ottaa parin tunnin tirsat. Vaikka uni auttoi ajatuksenkulun nopeuttamisessa, myöhemmin sain taas todistaa miten väsymys otti minua haltuunsa. Kun perjantai-iltana tuli kyselyä että lähtisinkö viihteelle, mutta näin jälkikäteen täytyy sanoa että onneksi punnitsin tilanteeni tarkoin ja kieltäydyin kunniasta. Vaikka kävelymatkaa olisi ollut palttiarallaa kilometri, en tiedä miten olisin selviytynyt takaisin kotiin. Nimittäin lauantaina jalat eivät meinannut kannatella minua mutta ice powerin voimalla ja hampaita purren sain hoidettua aamun askareet sekä kaupassa käynnin. Eikä väsymys hellittänyt otettaan minusta tuonakaan päivänä. Se että iso osa viikonlopusta menee sivusuuhun nukkumisen takia pistää jo hieman vituttamaan.

Mikä helvetti minua siis oikein vaivaa? Flunssan alkeita? Tuskin. Ei ole mitään oireita. Entäs tämä jalka? Ainakin se pahin kipu on nyt ollutta ja mennetty sillä jalka taipuu jo sen verran hyvin että rappusetkin pääsee ylös ilman mitään ponnisteluja. Huoh… On sanomattakin selvää että viikonloppu kusi sitten urakalla. Noh, huomenna alkaa uusi viikko.