Addiktioni, 35/2007 (Pt.2)

Kelly Bailey: Half-Life 2 (Original Soundtrack) (2004)

Kelly Bailey: Half-Life 2 OSTValven lippulaiva Half-Life sekä sen jatko-osa ovat varmaan yksi pelialan myydyimpiä FPS-pelejä ja onhan ne kieltämättä yksi nykypäivän shoottereiden vankoista kulmakivistä. Doom mullisti koko pixeleiden tappamisen genrenä, ensimmäinen Quake puski 3D-korttien esiinmarssia ja itse koen sen että Half-Life toi omalla panostuksella uutta eloa jatkuvasti rännissä juoksenteluun päivittäen konseptia elokuvamaisella kerronnalla ja vahvasti skriptatuilla kohtauksilla. Ja kun halutaan tuoda lisäpontta tarinankerrontaan, musiikki on ehdottomasti yksi tärkeä tekijä siinä - valjastamalla audio visuaaliseen tarinankerronnan ytimeen ja näin ollen voidaan kehittää voimakas suggestio joka luo tunnelman johon kukin pelaaja reagoi omalla tavallaan. Kelly Baileyn luoma musiikki näille kahdelle pelille putoaakin tähän kategoriaan jossa itse musiikki kertoo selkeästi mitä tuleman pitää - joko ollaan varuillaan kulman takana väijyvää juonenkehitystä tai pian edessä on sellainen kohtaus jossa alkaa rytisemään niin että näppis alkaa paukkumaan ja hiiren johto menee solmuun. Tai sitten asia on ihan päinvastoin - musiikki sinetöi tietyn kohtalon tai luo toivoa paremmasta. Half-Life 2:n elektroniseen pakettiin kääritty musiikki itsessään ei ole niin mullistavaa kuin toivoisi sen olevan mutta loppupeleissä täydellisen onnistumisen puolesta kertoo se että soundtrack on tuotettu/rakennettu erinomaisesti jokaista kohtausta varten ja samalla tämä CD on ehdottomasti yksi pelisoundtrackin viihdyttävimmistä kokonaisuuksista. Vähän yli tuntiin ja 43 yksittäiseen cueen mahtuu niin paljon vaihtelevuutta - synkemmästä ja jopa aavemmaisesta ambience tunnelmoinnnista hivenen valoisempiin sekä futuristisempiin hetkiin ja unohtamatta tietenkään vankasti iskevän sekä mukaansatempaavan konearsenaalin esiintulon myötä josta soundtrack saa jälleen uutta ilmettä - mm. breakbeat hypystelystä kohti ruudinkatkuiseen, rinta rinnan etenevän rock/electronican hyökkäykseen jonka aikana musiikki saa jälleen uutta pontta kehittyessään kohti industrialin kylmän kolkosti soundaavaan maailmaan jossa saa myllertää vapaasti.

Ah... ja niitä tunnelmallisia paikkoja joissa sai olla monet kerrat varpaillaan. Ravenholmin pikkukaupunki oli pelin yksi parhaiten suunnitteluista kohdista. Sielua riipivän tunnelman lisäksi se osasi myös hauska sekä luova - kiitos juuri hankitun gravityn gunin ja maassa lojuvien terävien esineiden joilla sai pilkottua kaupungin nykyisiä asukkaita kahteen/kolmeen osaan. Ravenholm on myös musiikillisesti yksi synkimmistä ja miltei veret seisauttava kokemus kun ensimmäisen pelikokemuksen aikana cuet alkoivat soimaan. Ja kun loppupuolella mielipuolinen pappi lupaa lähettää terveiset helvetin puolelle sinun puolestasi, sitä ei tosiaankaan tiennyt papin nauraessaan sairasta nauruaan että pitääkö vielä kerran katsoa taakseen vai jatkaa juoksemista henkensä edestä pakoon. Toinen musiikillisesti kylmiä väreitä lähettävä kohtaus oli ehdottomasti Nova Prospektin seinien sisään astuminen. Aikoinaan pelatessani, jo heti nimikkokappaleen lähtiessään soimaan se loi sellaisen olotilan että jokin tässä paikassa on vialla. Sitä ei tiennyt tai paremminkin ei saanut sitä oikea näppituntumaa mutta jotenkin musiikin välityksellä sen aavisti olevan pahemman luokan laitos. Mut... ambient on ambientia. Se mistä minä saan kovemmat kicksit ovat juurikin nämä vauhdikkaammat kappaleet joiden aikana pelissä uppoutuu syvemmälle samalla kun tarkka liipaisinsormi alkaa hakea maaleja nopeutuvassa tahdissa. "Dark Energy" taisi muistaakseni soida jossain vaiheessa kun Gordon Freeman oli saanut pyörät alleensa ja pelin aikana sitä tosiaankin pistää vaan kaasun pohjaan kun musiikki lähtee soimaan. Se miksi minä mainitsen erikseen tämän kappaleen johtuu siitä että kun kuuntelen tätä samaista biisiä erikseen levyltä, minä saan melkein joka kerta jonkinlaisen näyn aerobikkaavista muijista (tai saattaa se olla tai chi'takin harrastavia henkilöitä) tehdashallissa jossa ainoa valoa pilkahtelee seinien pienistä koloista. Niinpä, ihmeellisiä visioita musiikki joskus teettää ihmisellä ja me ollaankin naurettu yhden kaverin kanssa tästä minun näystäni. Löytyyhän täältä monia muitakin nimeämisen ansaitsevia kappaleita kuten jo ensimmäisestä Half-Lifesta tuttu ja aisteja terävöittävä "Something Secret Steer Us", paniikinomainen "LG Orbifold" tai "Apprehension And Evasion" jonka aikana tuntuu sohaisseensa (jälleen kerran) kunnolla ampiaisen pesään mutta nimensä puolesta hyvin pelin tunnelmaa summaava "You're Not Supposed To Be Here" on yksi ehdottomista helmistä soundtrackilla jonka ärhäkkäästi turmeltuneen breakbeat tahdituksen sekä liukkaasti öljytyn melodian myötä ansaitsee pääsyä tunnelmankohottajien hall of fameen. Tämän cuen lähtiessään soimaan pommeja pudottelevan helikopterin loppukohtaamisen merkiksi saa miltei aina ärhäkkään kuolan valumaan suun pielestä. Niin... Ei kai tätä soundtrackia voi kehua loputtomiin asti? Kyllä voi. Half-Life 2:n soundtrack yksinkertaisesti sinetöi kaiken aeimmin pelin kautta koetun ja itse levyltä soitettuna onnistuu tarjoilemaan pientä extra adrenaalinia päivän pienoisiin hetkiin. Loistava soundtrack kerta kaikkiaan.

4 Comments »

  1. Henri said,

    Kiitos Blogista. Olen seuraillut tekemisiäsi jo s.k.v.stä alkaen. Myös TNA-arviosi kiinnostavat.

    Pointti kommentilleni on kysymys: Mistä Halffis kakkosen OST:n voi hankkia Suomeen?

  2. Henri said,

    Äs, perkeles, tuli väärään postaukseen... Se viittaa tuohon ylempään..

  3. eskolaah said,

    Fiksattu. ;)

    Half-Life 2 soundtrack tuli ainoastaan Steamin kautta hankitun Gold Packagen mukana. Eli suht koht harvinainen julkaisu nykypäivänä ja eBay on aika pitkälti se paikka jonka kautta sen voi saada helpoiten.

  4. Henri said,

    A-haa... Sitten taitaa jäädä välistä. Kait sen torrentillakin löytää jos etsii.

Trackbacks

Leave a Comment