Yksi näkökulma

TNA Hard Justice 2007

15/08/2007 17:10, Posted in Flip ilman floppia,

Joo joo, tullaan tullaan...

Jay Lethal & Sonjay Dutt vs. Triple X vs. Motorcity Machine Guns. X-Divisioonan ykkösnimet järjestivät jo heti alkuun helvetin kovan tag team show'n. Siis ei hemmetti, Impact Zonen katto meinasi suorastaan revetä siitä paineestä ja tunnelmasta mitä yleisön keuhkoista lähti irti. En valita, sillä tämä oli X-Divisioonan taidonnäytettä ja total-nonstop-actionia parhaimmillaan jossa myös koettiin tuoreita liikkeitä kuten Senshin double stomp. Jälleen kerran voi myös todeta että TNA'n tag team divisioona kukoistaa ja on ehkäpä paras mikä heillä on ollut koko TNA'n olemassaolon aikana. Ja sinänsä on ironista että itse vyöt on tällä hetkellä yhden ihmisen hallussa.

Kazarian vs. Raven. Hieman hämäsi se kun Ravenin työskentely olisi saanut jonkinlaista vaikuteita edellisestä matsista. Siis kaveri veti pari sellaista kevyemmän askeleen omaavaan painijan liikettä jota en pahemmin ole nähnyt hänen omassa repertuaaristaan. Noh väliäkös tuolla, se sopi hyvin Kazarian kanssa luotuun kehässä vallitsevaan tunnelmaan, tosin matsin lopetus jätti taas sen ikävän palasen hampaankoloon. Ei kaiken nähnyttä kehäraakkia kuten Ravenia voi noin helposti yllättää.

Barroom Brawl - Rhino vs. James Storm. Nähtyään kaikean tuon viinan määrän, Rhino goes nuts. Kirjaimellisesti. Mikäköhän tämänkin pointtina tai paremminkin jälkikaikuna etenevä piilotettu "totuus" sitten oli? Se että alkoholistilla on aina sisällään sairaus nimeltään parantumaton alkoholismi? Just. Ei jaksais alkaa tai paremminkin jatkamaan ikuista kiistellyn aihetta siitä mikä ero on (itse aiheutetulla) riippuuvuudella ja sairaudella joten pysytään vaan tämän lapsellisen wrestlingin parissa, jookosta? Siis niinkun aikuisen oikeesti? Noh... kuten nimikin viittasi, tämä on TNA'n tyylistä brawl käyttäytymistä eli läjä erilaisia aseita ja yleisön seassa heilumista. Eipä juurikaan mitään uutta tällä rintamalla. Tosin se tuli hieman yllätyksenä että Rhino koki lopussa suoranaisen mestauksen.

VKM vs. LAX. Aijaih. TNA'n liveyleisölläkin on pikkuhiljaa kadonnut toivo VKM'n suhteen. Miksi muuten he huutaisivat "DX rejects" kesken matsin? Tai "same old shit". Mjeh, itseasiassa ei tämä(kään) matsi myöskään vakuuttanut allekirjoittanutta. Alkaakohan VKM olla jo menneen talven lumia? Se miten he olivat kaikkien huulilla yhdessä vaiheessa muuttuikin ikävän näköiseksi mahalaskuksi. Ainakin heidän feudi Kristi Hemmeä vastaan oli sellainen rimanalitus että tuosta kaivamastaan poterosta ei enään noustakaan niin nopeasti.

Humiliation Match - Eric Young vs. Robert Roode. Pakko se on vielä kerran mainostaa. Näiden kahden herran työskentelyä kehässä on ollut viime aikoina ihailtavaa katseltavaa. Super-Eric on yllättänyt niin monet kerrat kehässä ja Roode on ollut vankka ja erittain osaava vastapuoli. Niinhän se myös oli tälläkin kertaa vaikka näyttikin lopussa että Eric saa taas kokea ties kuinka monen nöyryytyksen "Bobin" kätösistä.

Chris Harris vs. Black Reign. No huh. Tarpeettomat has been't jylläväät taas TNA'ssa. Tällainen gimmick sonta toimii ehkäpä WWE:n puolella mutta nyt ei voi kuin heiluttaa päätään että TNA on antanut allekirjoituksen myötä hyväksynnän tälle ajan tappamiselle. Ja kuka edes kaipaa Goldustista synkemmän version? En ainakaan minä.

Steiner Brothers vs. Team 3D. Scott Steiner on sen verran arvamaaton peluri kehässä. Välillä mies suoltaa ja yrittää pykiä köysien sisällä sellaista skeidaa ettei siihen voi kuin reagoida hankkimalla lobotomia jotta saisi äsken nähdyn unohdettua mutta toisaalta kuten tälläkin kertaa - mies tekee sellaisen napakympin kehässä että on pakko antaa massiiviset propsit jo sen kunniaksi. Ehkäpä olikin "hyvä" asia että mies kävi lähellä kuoleman rajaa sillä en välttämättä olisi edes uskonut että nämä neljä olisivat onnistuneet tekemään tästä näin erinomaista matsia jos kaikki olisi sujuneet alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Ja kun Steinerit saivat double turnin ansiosta yleisön tuen taakseen, se jo yksinään on sellainen tekijä joka muutti tunnelman täysin eri muottiin. Ah mut, jälleen yksi on dream match TNA'n takataskussa joka voidaan lokeroida huoletta onnistuneiden mappiin.

Pacman Jones. TNA sai sitten 15 minuuttia feimiä tämän kaverin ansiosta. Ja todellista yleisöä ei kiinnosta paskan vertaa.

Doomsday Chamber Of Blood - Sting, "The Punisher" Andrew Martin & Abyss vs. Tomko, A.J. Styles & Christian Cage. Taas jollakin on välähtänyt matsin luonteen ja nimen kanssa. *köh*Russo*köh*perkele*köh* ...Anyway. Totta puhukseni, minulla alkaa jo mennä maku tämän väkivaltaisuuden kanssa. Viikosta toiseen ja kuukausi kuukauden jälkeen Abyss on verissäpäin eikä feudi Christiania vastaan oikein etene. Itseasiassa tuntuu kuin yhden askeleen edetessä otetaan pari askelta sivuun samalla kun ylilyödään edellinen väkivaltaisuuden huipentuma. Tätäkin matsia katselin vain sen tähden että jospa Mitchell viimeinkin toisi ja esittelisi hänen uuden kätyrinsä mutta sitä ei vieläkään tapahtunut. Itse asiassa Abyss sai taas aikamoisen pushin kun hän paiskasi AJ Stylesin murskatun lasin päälle ja näin ollen nappasi ykköshaastajan roolin TNA Heavyweight titteliin. Äh, tämä jo menee liian helpoksi että mitä tulee tapahtumaan seuraavassa PPV'ssä.

Winner Takes All, Every Title On The Line - Kurt Angle vs. Samoa Joe. Heti ensi-esiintymisestä lähtien Samoa Joe on ollut lyömätön ja ehdoton ykkösnimi TNA'ssa. Kunnes Kurt Angle yllättäen hyppäsi TNA'n kelkkaan. Feudia alettiin rakentamaan jo heti ensikohtaamisesta lähtien ja lopulta Angle oli myös ensimmäinen mies joka päihitti Joen TNA'ssa. Tämä voitto ei toiminut mitenkään yleisenä uhrauksena koska sitä tiesi matsin päättymisen jälkeen että nämä kaksi tulevat ottamaan mittaa myöhemminkin jossa panokset ovat paljon korkeammat, kuten nyt. Miltei vuoden kestänyt feudi siis huipentui sitten tähän matsiin jossa TNA'n kaikki tittelit ovat ns. linjalla - eli voittaja vie kaiken ja toiselle jää käteen pelkästään luu, jos sitäkään. Edellisviikkojen Impacteissa tarjotut lässyn-lässyn-nyyh-nyyh segmentit oli niin ylilyötyjä että ne söivät tältä matsilta tärkeää uskottavuutta ja aiempien matsien onnistuneiden myötä minulla oli myös omat epäilykset siitä että pystyisikö nämä kaksi venymään vielä yhteen loistavaan main event matsiin. Onneksi olin väärässä sillä voin todeta että nämä kaksi osaavat järjestää joka kerta helvetin kovatasoisen mittelön. Ja juuri nämä lässyn-lässyn-nyyh-nyyh segmentit osoittautuvatkin täydelliseksi huijauksi jonka myötä Samoa Joe sai kokea ikävä kyllä sen pahimman mahdollisen vääryydeen. Minä todellakin toivoin että hänelle olisi viimeinkin annettu voiton myötä mahdollisuus kuljettaa TNA'ta uuteen suuntaan mutta sitä ei tapahtunut vieläkään. Jospa näiden kahden feudi kohoaisi vielä yhden pykälän verran ylöspäin tulevaisuudessa ja sitten Joe saisi viimeinkin sen tärkeimmän voiton Anglesta. Toivossa on edelleenkin hyvä elää.