Addiktioni, 27/2007

UNKLE: War Stories (Ltd.Ed.) (2007)

UNKLE: War Stories (Ltd.Ed.)UNKLE on aina ollut James Lavellen oma lempilapsi vaikka mukana on jo heti projektin alkuvaiheesta lähtien häärinyt myös muita nimekkäitä tuottajia. DJ Shadow'n kanssa tehty Psyence Fiction taitaa olla se tunnetuin tuotos jota monet fiilistelevät vielä tänäkin päivänä yhtenä trip-hop genren helmenä ja vahvasti hypetettynä klassikkona. Psyence Fictionin seuraajasta eli Never, Never, Landista lähtien UNKLE on vakiinnuttanut itsensä kahteen täysinäiseen jäseneen, Lavelleen ja Richard Fileen. On eittämättä selvääkin että on turha edes odotella Psyence Fictionista uutta versiota, mutta ei myöskään kannata odotella tästä kolmannesta pitkäsoitosta Never, Never, Landin part kakkostakaan. Onkin parempi että istahdat kunnolla alas ennenkuin lähdet tätä uusinta tuotosta kuuntelemaan sillä UNKLEN uusin julkaisu War Stories voi pistää paatuneimmankin fanin hämilleen ja naamataulusta voi varmasti lukea selkeästi mitvithäh? Ainakin minulla oli asian laita näin. No okei, olihan Never, Never, Land myös aikoinaan yllätyksiä täynnä sisältämä kokemus mutta tuota julkaisua kompensoi kaksi tulevaa materiaalia sisältävää UNKLEsounds DJ miksausta jotka Lavelle ja File olivat julkaisseet ennen itse albumia joten osaan kappaleisiin sai heti sellaisen helpommin sisään pääsevän kulkuyhteyden. War Stories albumin kanssa ei juurikaan ollut tällaista välietappia joten ensimmäinen kuuntelukerran aikana piti pari kertaa varmistaa ihan varmuuden vuoksi orkesterin nimi ettei vaan sittenkin ole väärä levy lähtenyt soimaan. UNKLE on siis luonut kolmatta kertaa itselleen täysin uuden nahan ja ensituntuma onkin että tämähän on suurinpiirtein Queens Of The Stone Age meets Death In Vegas and then UNKLE takes over. Ihmekös tuo. UNKLE nauhoitti hyvän osan materiaalista Chris Gossin ranchilla jossa QOTSA:n luottomiehet Josh Homme ja tietenkin itse Chris Goss ovat olleet tuottamassa sekä tärkeänä osana albumin sävellysprosesissa joten siinä saattaa olla se perimmäinen syy UNKLE:n uuteen soundiin ja War Stories albumin vahvasti rockmaisuuteen puettu kaava.

UNKLE on jo heti ensimmäisestä julkaisusta lähtien käyttänyt vierailevia vokalisteja ja asian laita on myös tälläkin kertaa. Varsinainen sillisalaattihan tämä loppujen lopuksi on, tosin jokainen vieraileva artisti (mm. edelliseltä albumilta tutut Massive Attackin Robert Del Naja ja Josh Homme) tuovat omalla panostuksella vähintään tyydyttyvän arvosanaksi joka ei ehkäpä vaikuta niin hyvältä arvosanalta mutta se saattaa johtua myös siitä että mukana on eräs artisti joka suorastaan häikäisee omalla tasollaan tällä julkaisulla. Puhun tietenkin Ian Astburysta joka tekee kaksi visiittiä albumilla joista ensimmäisenä on myös singlenä julkaistu "Burn My Shadow" johon hän tuo omalla tunnistettavalla vokaalillaan sielua riipaisevan kokemuksen ja toimii varsin hyvin malliesimerkkinä jossa kappale kohoaa vokalistin ansiosta uuteen sfääreihin. Musiikista vielä sen verran että sen todellakin ymmärtää ja kuulee julkaisun aikana miksi Lavellen vuolaasti kehuma Goss on niin helvetin hyvä kitaristi. War Storiesin aloittavat "Chemistry" ja "Hold My Hand" ovat kiistattomat esimerkit tästä lahjakkuudesta ja itse albumilla kliseitä on vältetty pitkin matkaa ja huolimatta selvästä rockmaisesta ulosannista, War Stories on yksinkertaisuuden nerokkaasti rock-periaatteita hyödyntäen ja työskentelytavoilla toteutettu tanssilevy. Näin ollen War Stories eläytyy biisi toisensa jälkeen ja saa tässä projektissa ensimmäisen kerran orgaanisen pilkahduksen myötä uutta energisyyttä jota ei ole ennen kuultu UNKLE albumilta. Pakko se on vielä sitä puukkoa kääntää haavassa - siinä missä ex-member DJ Shadow epäonnistui pahasti viime vuonna, UNKLE teki jälleen uhkarohkean käännöksen musiikissaan ja onnistui jopa tekemään varteenotettavan ehdokkaan vuoden levylle. Mitä helvettiä minä nyt sönkötän? Tämä ON vuoden albumi ja loppukaneettina voisi lainata "Morning Rage" biisiä jossa File tai Lavelle toteaa ehkäpä hivenen menneitä muistellen: "Nothing lasts forever, man". Niinpä. Tuskin maltan odottaa neljättä inkarnaatiota tältä luovalta orkesterilta.

Pain

Mies hikoilee kuin pieni eläin.

Kroppa huutaa melkein paniikissa: "Jumalauta jätkä, tämä haiskahtaa vahvasti fyysiseltä ponnistukselta". Aivot on ollut jo ennen kello viittä aamulla hereillä ja suolistokin ihmetteli kello 7 aikoihin että miksi kukaan muu ei vaivautunut herättämään sitä.

Suuta kuivaa ja yhtäkkiä hänen silmät muljahtavat nurin. Hän kaatuu lattialle ja alkaa kramppaamaan.

Kotvan kuluttua hän herää lattialta ja ensitöikseen oksentaa kaiken ulos.

Pain still reminds me, it's a fucking glorius day to feel alive.

  • iPhone kupla puhkesi ja eihän tässä voi kuin nauraa partaansa kun Apple ja AT&T panivat halvalla kalliisti amerikkalaisia ja ilman mitään voiteluaineita. (01/07/07 - 0  # )
  • So who killed the record industry as we knew it? “The record companies have created this situation themselves.” (01/07/07 - 0  # )