Addiktioni, 25/2007 (Pt.1)

Lustmord: Heresy (Remastered) (2004)

Lustmord: Heresy (Remastered)Kaikilla genreillä sekä lukemattomilla aligenreillä on SE julkaisu joka antoi innovaatisen lumipallo-efektin eli loi raamit standardille ja vielä harvinaisemmassa tapauksessa kyseinen julkaisu on yhä tänä päivänäkin se jonka pyhään nimeen monet vielä vannovat tänäkin päivänä. Voin antaa yhden esimerkin tästä nimen vannomisesta jonka kanssa tuskin tarvitsee alkaa kiistelemään - Goldien Timeless joka yksinkertaisesti sanottuna toimii yhä drum and bass headien mekkana. Siirryttäessämme tähän toiseen elektronisen musiikin genreeseen, dark ambient on yhtäkuin Lustmordin Heresy. Ambientia pidettiin aikoinaan pelkästään positiviisena, rentouttavana, mieltäkohottavana ja joissakin tapauksessa new-age hörhöjen ansiosta myös henkisenä matkana. Kunnes tuli Heresy joka suorastaan otti kurkusta kiinni, muutti kaiken ja vei genreä täysin uuteen syvyyteen. Kaikki aiemmin käytetyt synonyymit vaihtuivat mustempaan palettiin ja samalla siirryttiin synkempään sekä raskaasti painostavaan tunnelmaan joka sinänsä jo kuvastaa Heresy albumia ja jo heti ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen monet pitävätkin tätä teosta matkalippuna helvetin syövereihin. Mikä tästä nykypäivänä tekee yhä hivenen leukavärkkiä aukaisevan kokemuksen on se pieni fakta että albumin pieniä palasia nauhoiteltiin 80-luvun lopussa kenttänauhoitusten avustuksella erilaisissa luolastoissa sekä niinkin absurdeissa paikoissa kuin teurastamoissa ja lopulta muokattu/viimeistelty työ julkaistiin vuonna 1990. Remasteroitu versio tuli ulos 14 vuotta myöhemmin ja nyt kun tätä puhtaammin soundein varusteltua julkaisua kuuntelee, sitä väkisinkin vaipuu sellaiseen tilaan jossa on pakko takoa tasaisesti omaan päähän että tämä tosiaankin julkaistiin alunperin yli 15 vuotta sitten. Ehkäpä yksi syy miksi sitä vaikea uskoa on se että Heresy ja varsinkin tästä alkusysäyksen saanut (perinteinen) dark ambient ei juurikaan ole pudonnut kauaksi siitä mitä se on nykypäivänä. Onko se sitten huono vai hyvä asia - siihen asiaan en tällä kertaa puutu vaan pyrinkin nauttimaan tästä klassisen statuksen omaavasta julkaisusta kaikilla mahdollisilla tavoilla ja aisteilla. Heresy on sisällöltään hieman yli 60 minuuttia pitkä kokonaisuus joka on paloiteltu kuuteen eri osaseen. Albumilla on tietenkin se alku eli tässä tapauksessa ensimmäinen osa joka tekee jo heti kuuntelusta armottoman ja voimakkaan mutta myöskin audiovisuaalisesti erittäin hämmentävän kokemuksen. Torvet kajahtavat kuin käänteisenä merkityksenä tervetulosta sielun menetykselle ja näin ollen syntisen pitkä ja vaikea matka helvetin tyhjillä käytävillä on alkanut. Pedon ulvonta kaukana varjojen syvyyksissä on suorastaan veret pysäyttävä kokemus ja matkan aikana tuleekin varsin selväksi ettet ole yksin tässä maailmassa. Mutta tämä uusi alku muuttuukin yllättäen symbolimaisesti syntymäksi johon juuri maailmaan tulleen vauvan rääkyminen huipentuu tässä ensimmäisen chapterin lopuksi. Seuraavat neljä osaa eivät ole aistillisesti niin äärimmäisiä tapauksia kuin "Part I" mutta kuitenkin tuovat omalla osuudellaan ja saman raakamateriaalin hyödyntämisen kautta erilaisen aspektin levyllä vallitsevaan teemaan. Niin sanottu ympyrän sulkeutuminen tapahtuu kuudennella osalla ja ensimmäisen kerran Heresyn aikana tuleekin vastaan selkeä ihmisvokaali joka viimeisen järjen rippeensä menettäneenä toistaa yhtä ja samaa: "down from the bottom of the infinite abyss" - kuin muistutuksena muille ja jonkinlaisena tienviittana kadotukselle josta ei ole minkäänlaista paluun mahdollisuutta. Pedon viimeinen karjaisu sinetöi tämän perinpohjaisesti taotun ja selkeän kohtalon.

Leave a Comment