Yksi näkökulma

Addiktioni, 24/2007 (Pt.3)

16/06/2007 09:45, Posted in Beats and pieces, Comments (0)

Bad Sector: The Harrow (Reissue) (2007)

Täytyy myöntää, joskus käy vaan helvetin hyvä tuuri siinä että milloin jotkut julkaisut kannattavaa ostaa. Nimittäin viimeisen neljän-viiden kuukauden aikana olen ainakin kahteen eri otteeseen päässyt siihen viimeiseen mahdolliseeen tilanteeseen jossa julkaisun hankkiminen olisi ollut vain yhden hiiren klikkauksen päässä ja näin ollen olisin voinut saada alkuperäispainoksen vuonna 2001 julkaistusta The Harrow albumista. Mutta aina on kuitenkin tullut joku muu asia eteen joka on ilmoittanut että tänään ei pysty joten hanki se levy mielummin joku toinen kerta. Onneksi muutin ja siirsin tuota päätöstä myöhemmäksi ajankohdaksi sillä havahduin taas siihen positiiviseen yllätykseen että Bad Sectorin avaus vuodelle 2007 on uudelleenjulkaisu tuosta kyseisestä albumista ja vieläpä yhdellä bonus biisillä varustettuna.

The Harrow albumilla italialainen Bad Sector (a.k.a. Massimo Magrini) luo jälleen omalla tinkimättömällä ja tunnistettavan persoonallisella tyylillään luovaa tutkimustyötä ambientin saralla sekä jatkaa rajan puskemista erikoisempien ääntä tuottavien laitteiden maailmassa. Tälläkin kertaa jo kappaleiden nimet kertovat The Harrow'n mahdollisen idean. Itseasiassa nämä sanat suorastaan viittaavat jonkinlaisen laboratoriotekniikon arkeen jossa tutkitaan joko elämää parantavaa tai sitten juuri sitä päinvastaista asiaa. Löytyy niinkin yksinkertaisia verbejä kuten esim. "Erase", "Search", "Analyze", "Learn", "Generate" jne. joista voi huomata että The Harrow'n eri osasilla on selvästikin se oma nimetty erityistehtävä jota Bad Sector myös yrittää tuoda yksilöllisesti musiikin kautta esiin. Taustalta kuuleekin varsin selvästi erilaisten analyysia tekevien koneiden tasaista jyskettä ja pauketta sekä työvälineiden naksahduksia, mittareiden värähtelyjä, tuloksien printtausta ja jopa vanhan ajan tietokoneruudun vilinästä kertovia piippauksia joita hän yhdistelee omaan sävellystyöhönsä jossa jälleen kerran kohtaavat analogiset, mekaaniset sekä digitaaliajan melodiat piikikkäineen sahalaitoineen. Mutta albumin todenperäinen luonne paljastuu viimeistäänkin siinä vaiheessa kun alkaa lukemaan mitä eri laitteistoja herra Magrini on taas muokannut, hyväksikäyttänyt ja suorastaan pahoinpidellyt omiin tarkoituksiinsa tälla albumilla. Tunnistettavimman roolin tekee ehkäpä digitaalinen geiger-mittari mutta perinteisen pulssia synnyttävien laitteiden lisäksi hän on jopa skannaillut ja tutkinut kolmen erin asevoiman puolustushaarojen radiotaajuuksia löytääkseen erikoisempia signaaleja. Eli ehkäpä tässä hivuttaudutaan hivenen tuonne sotaisampaan luonteeseen päin mutta onneksi itse musiikissa se ei juurikaan kuulu tai edes vahvista tuota juuri kohdattua mielikuvaa. Kuitenkin kaiken tämän teollisen kuoren alta alkaa löytymään ensimmäistä kertaa yhtäläisyyksiä mihin pystyy tekemään pientä vertailupohjaa. Kuten mainitsin, geiger-mittarin uusiokäyttämistä sekä sen paloittelua saadaan kuulla esim. "TH7: Contaminate" kappaleessa joka tuokin väistämättä mieleen Pan Sonicin materiaali jossa on juuri samanlaista vähäeleistä huminaa ja mikropulssien esiintuloa siellä sun täällä pitäen kuitenkin nokkelan jännitteen loppuun asti. Mutta se mihin minä jotenkin havahduin - kuin olisin saanut ahaa elämyksen - oli se että The Harrow kuulostaa paikoitellen kuin Bad Sector kulkisi 70- ja 80-luvun ambient-new age hörhöjen jalanjäljissä mutta korvaten kaiken sen puhtaan analogisen keyboard-tuotannon vieläkin alkeellisemmalla mutta sitäkin voimakkailla häiriösignaaleja tuottavilla rujoilla laitteistoilla jotka - kuin perinteitä vaalien - hän on itse rakentanut alusta lähtien. The Harrow jatkaa siis Bad Sectorin discografiassa synkähköä vaiheilua jonka kokeellisuskertoimen nuppia on väännetty tavaramerkkimäisesti vähintään tuonne kahdeksan paikkeille ja näin ollen tämä on siinä mielessä turvallinen ja erittäin suositeltava julkaisu tältä mieheltä.