Addiktioni, 21/2007 (Pt.2)

Orbital: The Altogether (US Import) (2001)

Orbital: The Altogether (US Import)Hartnoll veljeksien tätä albumia edeltävä julkaisu, The Middle Of Nowhere taisi olla myynnillisesti pettymys ja totta puhuen minäkään en oikein välittänyt tuosta albumista. Itse asiassa se menee siihen samaan osastoon kuin Underworldin ensimmäinen studio-albumi ilman Darren Emersonia eli oston jälkeen se vaan pölyttyy tuolla kokoelmassa. The Altogether oli vähällä joutua tuohon samaan joukkoon sillä suorasti sanottuna, tämä albumi on Orbitalin epätasaisin ja kuuntelun aikana heräilee herkeämättä sellainen vaikutelma että tämä yrittää vähäsen liikaakin olla sekä kaupallinen että Orbitalin kunniahimoisin julkaisu. The Altogether on kieltämättä energinen paketti mutta tämä energisyys menee ihan väärin paikkoihin ja jopa hukkaan tällaisella julkaisulla jossa on kasa liian erilaisia kappaleita joiden välille ei synny minkäänlaista yhtenäisyyttä. Kun sanoin kaupallinen, en ihan osannut odottaa näin suurta pesäeroa Orbitalin tyypilliseen soundiin sillä tältä albumilta löytyy jopa pop-rallimaisia koukutuksia joista "Illuminate" antaa vahvimman esimerkin. Täytyy myöntää että se on aika rohkea veto lähteä viemään vankkaa teknopohjaista musiikkia tähän suuntaan edes yhden kappaleen ajaksi. Mutta tiedättekö mitä? Vielä suuremman yllätyksen tuo se että he, perhana vieköön, onnistuivat siinä. "Illuminate" saattaa ehkäpä olla irvileukainen keskisormen näyttäminen 80-luvun syntikkapopille mutta jokin tässä vaan tuo sitä hyvänolon tunnetta. Kaksi muuta julkaisun epätasaisuudesta selkeästi erottuvaa kappaletta ovat retro-fiilistä herättelevä ja Dr. Who:n pääteemaa lainaileva "Doctor?" sekä julkaisun monumenttina toimiva "Meltdown" joka on kuin on hunajaa korville valuttava trippi teknologian syövereihin jonka suorastaan repäisevästi erottuva iDM-breakbeat mutta kuitenkin pitäen kaiken Orbital-soundin alaisuudesssa tärisyttää kymmenen minuutin aikana ja saa minut tosissaan miettimään The Altogetherin DVD-version ostamista. Jos tämä kymmenen minuuttia on onnistuttu näinkin hyvin koostettua, sitä alkaa kyselemään itseltään pakonomaisesti että miltä se mahtaa kuulostaa vietynä 22 minuutin alaisuuteen? Mutta takaisin arkeen. Lukuunottamatta näitä kolmea kappaletta, The Altogether on minun korvissani paha pettymys ja varsinkin The Middle Of Nowhere jälkeen se on lisää suolaa haavoihin heittävä albumi. Näin siis toteaisin tuosta yhden CD:n versiosta. Hankittuani tämän kahden CD:n US-painoksen, minun täytyy pikkuisen korjata ja täsmentää tuota mielipidettäni. Nimittäin mukaan paketoitu bonus CD ja sen sisältämät kappaleet vaimentavat myös tehokkaasti edellisen The Middle Of Nowhere albumin karvaan pettymyksen tunnetta koska osa edellisen albumin kappaleista on päätynyt tälle CD:lle remiksauksien ja uudelleenkasauksien muodossa jotka toimivat suurimmaksi osaksi paremmin kuin alkuperäiset versiot. Mutta voiton vie ehdottomasta päälle kahdeksan minuuttinen "Funny Break (Weekend Ravers Mix)" jonka tanssittavampi versio ensimmäisen CD:n biisistä osaa tuoda esiin sitä klassista Orbital työskentelyä jossa kuuntelija lumotaan ja talutetaan viiden minuutin aikana kohti sulavasti virtaavaa acidlinea joka lopulta ottaa majesteettisesti kaiken haltuun. Aahhh... Tätähän minä kaipasinkin ja viimeinkin voin todeta että Blue Album alkaa jo häämöttämään horisontissa.

Leave a Comment