Musiikin visualisointi

Tässä viime aikoina olen taas noteerannut ostamieni levyjen kansia ja vaikkakin välillä kädessäni on ollut todella oudon näköinen kehitelmä julkaisun sisällöstä, kuitenkin albumin kuuntelun jälkeen sitä ymmärtää miten hyvin se sopii musiikin kanssa yhteen. Jotenkin tästä sain ajatuksen plärätä levyhyllyäni, skannailla pari kuvaa ja kirjoittaa muutama sananen esimerkillisistä julkaisuista kansitaiteen saralla jotka ovat jossain vaiheessa olleet sellainen tärkeä levy itselleni tai muuten vain naurattanut/hämmentänyt olemassaolollaan.


Meathole
Venetian Snares: Meathole

Venetian Snaresilla on monta itse julkaisuun sopivaa kansitaidetta (mukaan lukien kiistanalaisia töitä luovan Trevor Brownin näkemyksiä mm. nuorista tytöistä ruumispusseissa) mutta henk.koht. suosikkini on tämä Meathole. Vakuutan ettei tuossa ole miehen elin joka olisi työntymässä synkähköön, märkään koloon vaan siinä erinomaista kuvakulmaa käyttäen luotu kuva käsivarresta kainaloon. Ja kuka väitti ettei kainalo voi olla myös pelottava?

Windowlicker
Aphex Twin: Windowlicker EP

Aphex Twinilla oli aikoinaan jokseenkin outo fetissi laittaa oma irvistävä naama albumiensa kanteen, mutta tämä legendaarinen sekä tasapainoa heiluttava ja vahvaa häiriösignaalia silmien kautta välittävä Windowlicker EP vie kyllä voiton kaikista. Hyvän kokoisilla keuhkoilla varustettu naisen ruumis johon on photoshopattu Richard D. Jamesin pää. Vetäisee aika monet sanattomaksi kun tätä levyä esittelee kokoelmastaan ja itsekin rupeaa pikkuhiljaa kyseenalaistamaan tämän miehen huumoria. Ja jos tulit googlen kautta tälle sivulle pornon nälkää tyydyttämään samalla kun kourassasi sykkii… noh, huomaat varmaan jo nyt että kuinka pettynyt olet.

Form Without Function
Enduser: Form Without Function

Vaikka en edelleenkään pidä tästä julkaisusta, levynkansi on kieltämättä yksi hienoimmista mitä on tullut vuosien varrella vastaan. Jopa niinkin hieno että minun piti erikseen muokata siitä background työpöydälle. Ja kun tuota kuvaa alkaa tosissaan tuijottamaan, itse ainakin löydän erinäisiä kasvoja ja muita ruumiinosan muotoisia palasia kaiken tuon jään keskeltä. Alitajunta on joskus liiankin pelottava asia omistaa kun se alkaa yhdistelemään pisteitä sekavasta taiteesta.

The Abuse Technique
Edgey vs. Depth Error: The Abuse Technique

Hive Recordsin alaisuudessa toimiva Hive Design on tehnyt monta hienoa julkaisua kuvaavaa kansitaidetta oman levymerkin artisteille joten oli pienoinen valinnan vaikeus tämän suhteen. Lopulta päädyin valitsemaan viime vuonna julkaistun The Abuse Technique albumin kannen koska tässä on selkeä kuvaus kontrollista, dominoivasta asenteesta ja se miten pelkästään sormenpäiden avustuksella saadaan kuvattua painostava tunnelma joka löytyy myös itse levyn äänimaailmasta.

The Frozen Spark
Squaremeter: The Frozen Spark

Squaremeterin julkaisut on ollut suurimmaksi osaksi visuaalisesti minimalistisia, pääasiassa kahdella-kolmella perusvärillä väritettyä jonka keskustaa on koristanut pienempi neliö mutta myöhäisemmissä julkaisuissa on alkanut muodostumaan selkeämpää kuvaa sisällöstä. The Frozen Spark edustaa hivenen abstraktimpaa taiteellista näkökulmaa ja tässä on kyllä yksi onnistuneista kansista joka kuvaa levyn nimeä täydellisesti. Sen verran voisi mainita että tämän teoksen on tehnyt sama henkilö joka teki tuon Form Without Function levynkannen. Selvästi lahjakas kaveri.

Entroducing
DJ Shadow: Entroducing

Sisäkannessa lukee: “This album reflects a lifetime of vinyl culture.” Ei se tuon paremmin voisi sanoa tästä legendaarisen albumin kannesta ja naksuvasta tunnelmasta joka on vuoristomainen matka musiikin historiaan täysin omilla ehdoilla.

Very Pleasure
Duran Duran Duran: Very Pleasure

Taisin aikoinaan mainostaa Duran Duran Duranin julkaisua että pelkästän kannen perusteella tämä saattaa olla maailman paras levy. Ei ihan mutta melkein. Siis jos levyn kannessa – ja vieläpä askeettisilla vesiväreillä maalattuna – kirmailee neitimäisesti kaksi homoa alasti, tässä albumissa saattaa olla piilotettuna jotain kouriintuntuvan karmaisevaa mutta sisältäen myös hauskaa ja korkkiruuvin lailla kieroutunutta, perverssiä huumorintajua á la Ed Flis.

Cautella
Richard Devine: Cautella

Abstrakti kansitaide on myös näitä kaksipiippuisia juttuja. Joko siitä teoksesta löytyy se pieni polku joka johdattelee syvemmille vesille ja näin ollen osaa kertoa levyn sisällöstä kun levyn ottaa myöhemmin uudestaan kätösiinsä tai se on pelkkä viivaa toisen perään joka on pahimmassa tapauksessa liian diippiä ymmärtäkseen mitä se yrittää edes esittää. Minun piti alunperin pistää Autechren kansitaide tähän yleiseen hörhö-osastoon mutta jotenkin viime hetkellä tämä Richard Devinen julkaisun kansi onnistui varastamaan ansaitusti tämän tilan itselleen. Cautellan etukansi on hämmentävä sekä samalla kaikumainen jäänne itse albumin sisällöstä – itseasiassa tämä on kuin snapshotti pysäytetystä musiikista jossa on monia ulottuvuuksia.

Never Never Land
UNKLE: Never Never Land (US Ltd.Ed.)

UNKLEn monien julkaisujen kansitaiteesta on saattanut bongata tämän kyseisen suippokorvaisen kaverin mutta tietääkö moni edes mitä se todellisuudessa esittää? Itsellenikin se tuli aikoinaan pienoisena yllätyksena että se yrittää esittää Yodaa mutta sitten ymmärsin ne kaikki vihjaukset mitä viljeltiin Psyence Fiction albumin aikana ja kyseisen levyn eri mainoksissa. Vaikka myöhäisemmässä vaiheessa musiikki on edennyt muihin muotoihin jättäen sci-fi sämplejä taakseen, tämä suippokorvainen kaveri on pysytellyt sinnikkäästi mukana ja näin ollen on edelleenkin yksi selkeä tunnistettava elementti heidän musiikissaan.

Music For The Jilted Generation
The Prodigy: Music For The Jilted Generation

The Prodigy oli tuossa 90-luvun puolessa välin sen verran tärkeä bändi minulle että se oli pakko ottaa mukaan tähän listaukseen. Kuin karbonaatti kuivapakastettu Han Solo, petetyn sukupolven kasvot huutavat vääryttää tässä Music For The Jilted Generationin kannessa. Tämä on myös jollakin tavalla sellainen pelottava muistutus miten paskasti asiat ovat edenneet yli kymmenessä vuodessa täällä maapallolla ja nämä kasvot huutavat edelleenkin sitä vääryyttä.

Idio Blast
Bad Sector + Astro: Idio Blast

Bonuksena voisi laittaa Bad Sectorin ja Astron Idio Blast jonka etusivuna toimii tämä rakennelma josta muodostuu julkisivu itse julkaisulle. Tämä on jo sitä luovuutta jolla siirrytään kansitaiteessa seuraavaan versioon.

Niin… löytyyhän tuolta levyhyllystä monta muutakin hienoa esimerkkiä, mutta nämä nyt tarttui ensimäisenä mukaan. Part 2 joskus myöhemmin?

Leave a Comment