Addiktioni, 17/2007

Richard Devine: Cautella (2005)

Richard Devine: CautellaSiitä lähtien kun kuulin Richard Devinen energisen hybridin abstraktia acid-technoa ja rankempaa breakbeattia taiteellisen remiksauksen muodossa Enduserin The End EP:llä, se vakuutti minut siinä määrin että ehkäpä tässä tuhansien pirstaleiden kokoamisessa sekä signaalien ajoituksella joilla on tärkeä merkitys soundin äärimmäisyyksiin viemisessä ja muutenkin tiukasti DSP:n alaisuudessa venytetyssä iDM-tuotannossa saattaa sittenkin olla myös jonkin verran tuottavaa ideaa. Autechren oma näkemys tästä erikoisemmasta elektronisen musiikin alatyylistä eli pääasiassa vuoden 2000 jälkeinen materiaali on suurimmaksi osaksi jättäneet minut kuin nalli kalliolle huutamaan joten ehkäpä on parempi ottaa se kauan kaivattu uusintamatsi toisesta näkökulmasta jonka tarjoilee tyystin eri henkilö. Joten päätin pelkästään tuon yhden kuuleman remiksin myötä hankkia herra Devinen tuoreimman albumin saadakseni edes jonkinlaisen ymmärryksen ja selvyyden tästä uudelleen heränneestä ajatuksesta. Jo heti absurdisesta kansitaiteesta lähtien, Cautella vangitsee mielen kaaottiseen ympäristöön jonka sähköinen ja ennenkaikkea digitaalinen nolla-yksi-myrsky lävistää kuuntelijan ja kuljettaa tähän tyystin vieraaseen maailmaan josta ei tiedä että mistä se kaikki todellisuudessa alkaa ja mihin se lopulta edes päättyy.

Albumin introna toimiva "Helix Stair Helve" on kuin suoraan Autechren tuoreemmasta tarjonnasta - aavemainen, terävästi viiltävä ja kylmää väreilevästi luotaantyöntävä. Ei siis taaskaan mikään mukava paikka olla ja tässähän ihon pistelyn myötä alkaa jo pelkäämään pahinta mahdollista vastausta mutta onneksi heti perään jatkava "Sigstop" käynnistää sen vakavemman paloittamisen, biittien ja rytmien äkkinäisten vaihdoksien suman sekä millisekunneissa mitatun ajan jatkuvan morfautumisen suurempiin arvoihin. Aaahh... tätähän minä odottelinkin. Cautellan neljäs kappale, "Arc-Acid" on yksi julkaisun kohokohdista ja selvästi se alue jossa hän on parhaimmillaan. Kuten kappaleen nimikin viittaa, tämä on herra Devinen epäpuhdasta acid-madness temmellyskenttä-työskentelyä ja voisi jopa sanoa että hän on päivittänyt standardin acid-technon täysin uuteen numeroversioon. Vaanittuaan hyvän aikansa aavistattoman uhrinsa, pyörivän acid-loopin mukana tuleva biitti-patteristo alkaa repimään, raapimaan ja paiskomaan sen verran aggressiivisella tavalla että pieniä nirhamia tulee kroppaan mutta se kyllä kestetään. Kuunnellessani albumia eteenpäin ja pupillien laajentumisen aikana voi suorastaan tuntea digitaalisen aikakauden synnyttämän psykedeellisen vaikutelman kerääntyvän kun Cautella pysyttelee koko ajan muutaman askeleen edellä syöttäen uutta informaatiota ja tämä olo vahvenee entisestään tunnelmallisten mutta alien-like ambient-kappaleiden aikana. Mutta ei pidä luulla että tämä olisi täysin alusta loppuun asti kaaottinen tutkimusmatka tuntemattomaan. Loppua kohden kulkiessa Cautellan kokonaisuus irtautuu hetkeksi tuosta jopa hivenen väkivaltaisesti käyttäytyvästä kuviosta ja se huipentuu Timachiin joka tuo tyynen, rauhallisen ja ennenkaikkea tasapainottavan hetken albumille. Kuin pieni saari aavassa cyberavaruuden meressä. Mutta se onkin se tyyntä myrskyn edellä, sillä Otto Von Schirachin (joka on tällä kertaa tajunnut jättää kaikki mukahauskat eritteillä leikkimiset omille julkaisuilleen) kanssa tehty "Matvec Interior" suorastaan kiihdyttää vauhtiaansa kohti itsetuhoisien efektien yhteentörmäämiseen ja näin ollen tuoden väkevän/voimakkaan viimeistelyn Cautella-albumille.

Leave a Comment