Addiktioni, 16/2007 (Pt.1)

Lacunae: Collapse (2006)

Lacunae: Collapse
Viime kuukausien aikana olen taas innostunut tiettyjen pienlevy-yhtiöiden sampler-kokoelmista ja varsinkin sellaisista joista löytyy Anhedonian, Mind Necrosis Factorin tai Saltillon ennenjulkaisematonta musiikkia. Viimeiseksi mainittu nimi johdatteli minut erinomaiselle Broken Nightlights kokoelmalle josta löytyi myös Lacunaen "Stars Burn Out". Biisi erottui selvästi kokoelman yhtenä positiivisesti kohoavana helmistä ja tämä innosti minua siinä määrin että suuntasin katseeni kohti heidän toista albumia josta myös löytyi kyseinen biisi. Ensimmäisenä asiana mitä ei voi olla noteeraamatta, on se miten "Stars Burn Out" lainailee vauvoille tarkoitetun tutunoloisen tuutulaulun melodian tai jonkun vastaavaan helistimen sointiäänen joka paloittellaan pieniin lasimaisiin glitch-palasiin ja sen jälkeen pirstaleet kootaan vinksahtaneesti uudestaan ja sen päälle rakennetaan jännittynyt ja tiivis trip-hop/illbient tausta. Vastaavanlaisesti pilkotun sekä uudelleen kootun naisvokaalin kautta tapahtuva spoken word viimeistelee ja laittaa ns. pisteen i:n tämän kokonaisuuden päälle. Hieman epätavallinen rakenne tulee siis helposti kuuluviin mutta se osoittaa myös nerokasta kykyä luoda tuoretta näkökulmaa tähän nykypäivän trip-hop genreeseen naittamalla glitchmäisyyttä tähän. Kas kummaa ettei kukaan muu ole keksinyt tämmöistä seosta aiemmin. Tai noh, tuleehan tuosta kyseisestä kappaleesta eittämättä mieleen aikakaudemme yhden neron eli Aphex Twin ja miehen omalta Windowlicker EP:ltä löytyvä "Nannou" mutta se ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi täysin sama asia.

Albumin tilauksen yhteydessä, luonnollisesti etsin myös pientä infoa tästä orkesterista ja huomasin varsin nopeasti että tämä ei ole ihan tyypillinen kolmen ihmisen muodostama yhtenäisyys. Nimittäin orkesterin jäsenet eivät ole koskaan tavanneet toisiaansa in person eli kasvotusten. Näin ollen kaikki sävellystyöhön liittyvät palaset tehdään kolmessa eri paikkaa ja internet onkin se yhdistävä asia jonka kautta pidetään yhteyttä ja materiaalit siirretään paikasta toiseen. Tavallisten hehkutusten lisäksi törmäsin pariin otteeseen siihen että aika moni levyn ostaja ehti jo julkistaa tätä yhtyettä seuraavaksi Portisheadiksi tai Massive Attackin perinnön haalijaksi. En nyt ihan allekirjoittaisi tuota, tosin sitten muistin että Massive Attackin viimeisin studio-albumi oli heidän koneellisin julkaisu ja tuotanto oli hyvinkin erilainen heidän aikaisempaan materiaaliin verrattuna. Jos silloinen pääbiisinikkari eli 3D olisi vääntänyt sitä kokeelliskertoimen nuppia kohti kaakkoa ja muutenkin vienyt heidän musiikkiiaan vielä enemmän iDM-glitch ympäristöön, lopputulos saattaisi todellakin kuulostaa tältä. Mjeh, mene ja tiedä. Anyway... Onko tämä siis kaiken vastaantullen hehkutuksen arvoinen? Voin sanoa omastani puolestani että albumi ei tuonut pettymyksen tunnetta, päinvastoin. "Stars Burn Out" saattaa olla heidän paras sävellystyö ja yhä ensikuuntelun jälkeenkin se toimii tarttumapintana joka saa minusta otteen, mutta onneksi Collapse pystyy tarjoamaan paljon muutakin. Samanlaisen yksinkertaisen kaavan ansiosta ja jatkuvassa mikroskooppisen tarkassa liikkeessä viihtyvä, Collapsen vahvasti manipuloidun äänimaailman ja syvälle ytimeen upotetun toteutuksen siivittämänä albumilta löytyy tunteita laidasta laitaan. "Rebuild In Black" edustaa kurinalaista ja mekaanisessa ilmapiirissä vellovaa pimeyden kaipuuta josta päästään kuin liukuen kohti "Eight Zero Onen" haikeata tunnelmointia jota tuodaan pianon ja sellon avustuksella hyvin esiin ja toisessa ääripäässä on "The Loneliness Of Lovers" joka tuo Collapselle kaipaamansa eloisuutta, sulavaa liikehdintää ja myös vahvasti 80-luvun henkeä syntikkataustoilla. Tässä taitaa olla sellainen projekti jonka nimi kannattaa pistää mieleen. Nimittäin pelattuaan kortit oikein seuraavalla julkaisullaan, he saattavat kohota yhdeksi mielenkiintoisimmaksi aktiksi tässä genressä, elleivät jo ole saavuttaneet sen tason. Sen näkee viimeistään sitten kun ja miten tähän haasteeseen vastataan.

1 Comment »

  1. eskolaah said,

    Here's a rough translation which i made after a request.

    For the past few months, I've been tracking down certain small independent labels sampler-compilations and especially which contains tracks from artists like Anhedonia, Mind Necrosis Factor or Saltillo. Saltillo lead me to terrific Broken Nightlights compilation which also had Lacunae's "Stars Burn Out". This was one of the highlights on the compilation and of course i had to track down their album which contained this song. First thing you can't miss is how "Stars Burn Out" borrows familiar lullaby song that is made for babies (or similar kind of tune) which is spliced to small glassy fractured pieces and put back together with a twist, and then moving it towards tense and hard illbient/triphop background. With similar spliced procedure to the spoken word vocals, it adds the final and nice touch to this track. So it's a bit unheard way to build a track but it shows ingenious way to bring fresh air to this modern day trip-hop genre by adding a glitchy feeling to it. Hmmm... Funny that nobody else thought this before. Well... this track does remind me one mad genius of modern electronic music - Aphex Twin and his own tune, "Nannou" from Windowlicker EP but in the end it's not the same thing.

    When i was ordering this album, naturally i was also looking for some information about this project and noticed fairly quickly that this isn't typical three member unity. Namely because the three members of this project have never seen each other face to face, so this means all the work is done in three different location. Internet is the one common thing which unites them and via internet they process their tracks. While browsing some information, i saw the usual praises but i also noticed that many buyers who have bought this album, announced that this is the next Portishead or Massive Attack. Personally i wouldn't go that far but then i remembered Massive Attacks' latest album which was quite different what they used to do. If the main song-writer 3D had tweaked the experimental knob all the way up and transfer their music to more glitchy-side, result may be this kind of stuff what Collapse represent. Eh, who the fuck knows. Anyway... So is this worth of every praise what i encountered? I can say from my behalf, this album didn't bring me disappointment or any kind of regret. "Stars Burn Out" may be their best track which still have a very strong grip on me, but Collapse offer so much more. With similar formula and constant microscopically accurate movement, Collapse' heavily manipulated sound and with deep in the core injected execution, this album brings emotion from side to side. "Rebuild In Black" represents discipline and very mechanically way to desire the darkness inside of us. "Eight Zero One" brings melancholly yet somewhat positive feeling with piano and cello, and in the other side of perspective, "The Loneliness Of Lovers" finally adds lively, smooth motion and powerful spirit from 80's synth backgrounds. Here's a project which name you should start remembering because playing their cards right on next album, they may become one the intresting acts in this genre or have they already passed that phase? We'll see.

Trackbacks

Leave a Comment