Yksi näkökulma

TNA Lockdown 2007

17/04/2007 01:07, Posted in Flip ilman floppia,

Huhtikuussa WWE tarjoilee perinteisen mukaan heidän lippulaivansa ja TNA puolestaan, kuten he itse mainostavat, heidän kaiken vaarallista PPV-lähetystään. Suuret ovat puheet jälleen kerran, mutta mites itse on tekojen laita? Panokset on ainakin kovat. Viime aikoina TNA on syyllistynyt tai paremminkin pudonnut sellaisen epätasaiseen tarjonnan vyyhtiin joten nyt olisi se näytön paikka tai vähintään jonkinlaista merkkiä noususta. Varsinkin kun tämä on TNA'n toinen on-the-road PPV ja kaikki matsit ovat PPV'n nimen mukaisesti häkin sisällä. Mutta tuliko sitä?

X Division Championship, Xscape Match - Jay Lethal vs. Alex Shelley vs. Chris Sabin vs. Sharkboy vs. Sunjay Dutt. WTF? Black Machismo? Give me a fucking break. Juuri tämmöisiä liikkeitä TNA'n pitäisi varoa koska itse en näe tästä mitään pitkän aikavälin gimmickiä, vain huonoa huumoria ja tämähän on periaatteessa sitä paskinta ripoffia mitä markkinoille voi syytää. Russo, Russo... Nyt kaverin kädenjälki on alkanut suttaamaan sellaista jälkeä että tässä pitää alkaa kohta menemään polvilleen ja rukoilemaan ateistin roolissa ties mitä huuhaata ja toivoa etteivät nämä virheliikkeet tuo niin paljon tuhoa. Noh, ensimmäiseksi matsiksi tämä oli hyvä ja energinen viiden miehen mittelö. Kuukausia kestäneessä vajoamisessa harmaaseen keskimassaan, tämä oli melkein kuin lääkärin määräävä piristysruiske vasempaan persposkeen. Yleisökin oli jokaisessa tylyssä bitchslapissa mukana (uuhh, aaah, tapu-tapu, this is awesome jne) mutta ikävä kyllä matsin lopetus oli taas sitä luokkaa että pitikö sitä tosiaan valmistella amatöörimäisen tökerösti ja ennenkaikkea noin epäuskottavasti.

Robert Roode vs. Petey Williams. Vaikka Roode edustaakin tuollaista tyypillistä 80-lukumaista painijaa pursuilevineen macho-egoineen (vain hieman homahtavat viikset uupuvat) josta en yleensä välitä paskan vertaakaan, kaveri sentään pystyy tarjoamaan kehässä toimivaa heel-viihdettä ja ottamaan vastaan kuritusta matsi toisensa jälkeen (hyvänä esimerkkinä on vaikka se miten mies ottaa vastaan spiked DDT'n). Kun tähän yhdistetään Eric Youngin riistämistä ja henkistä pahoinpitelyä, sitä oikein odottaa että koska Eric Young herää painajaisestaan ja alkaa korjaamaan hänelle tehtyä vääryyttä. Lähellä oltiin tässäkin matsissa, mutta se taitaa vaatia vielä yhden suuren tönäyksen kunnes alkaa läski tummumaan. Niin ja hassua sinänsä että Petey oli tällä kertaa se heikoin lenkki pari mokatulla liikkeellään, mutta onneksi ne ei vahingoittanut kokonaisuutta niin pahasti.

Jackie Moore vs. Gail Kim. "Women shouldn't wrestle, because they can't". Siinä on tyhjentävä kommentti joka luki yhden fanin kätösissä pysyvässä kyltissä. Yleensä skippaankin kaikki diva-matsit WWE'n puolella, mutta jotenkin TNA'n puolella en edes yritä kurottaa kättäni tuonne pikakelauksen suuntaan. Miksi? Eihän nämä TNA'n naispuoliset henkilöt ole yhtään sen parempia. Hämmentävää.

Senshi vs. Austin Starr. Tämä ties kuinka mones kohtaaminen ei oikein tarjonnut mitään uutta tähän feudiin. Senshin vakiokalustoon kuuluvat ja vastustajan rintaan kohdistuvia choppeja on aina mukava kuunnella ja todistaa ruudun kautta, mutta itse matsi vaatii myös paljon muutakin kuin nahan repimistä. Blah, itseasiassa voisivat jo pikkuhiljaa siirtyä eteenpäin. Ainakin matsin lopuksi Starr raivosi ja uhosi taas siihen malliin että kuulemma sota on syttynyt Backlundia vastaan. Well, duh. Tätähän me ollaan odoteltukin.

Blindfold Match - Chris Harris vs. James Storm. Tämän tyylinen matsi ylittää todella harvoin kiinnostavuuden rajan joten kysyn, miksi näitä matseja edes luodaan ja tarjoillaan yleisölle olettaen kuin se olisi mitä he haluavat nähdä? No joo, storyline kuulemmaa vaatii tällaista skeidaa, mutta se ei todellakaan ole toivottu lopputulos kun areenalla kaikuu äänekkäästi booooring-huudot ja lynkkaysjoukko suorastaan vaatii Russon irtopäätä taas vadille. Bring out the pitchforks and torches!

Christopher Daniels vs. Jerry Lynn. Christopher Daniels vaihtoi yhtäkkiä facesta heeliksi ja alkoi hetimiten leipomaan Jerry Lynniä turpaan. Mikäköhän motiivi tätäkin storylinea kuljettaa? Hmmm... Tämä voi ehkäpä olla hullu ajatus, mutta olisikohan tämän Danielsin hagmon uudelleen paketoimisen takana jonkilainen siirtyminen kohti main event kermaa ja Jerry Lynn on ensimmäinen ns. victim tässä pomppuisessa tiessä? Se jää nähtäväksi. Niin se matsi. Yleisö taisi mainostaa "this is awesome" huudoillaan tätä matsia, mutta itse en oikein ollut noin vakuuttunut. Itse asiassa tämä oli peruskauraa josta en nyt pitäisi noin kovaa meteliä.

NWA World Tag Team Championship, Electric Steel Cage Match - Team 3D vs. LAX. Taannoin Impactissa Team 3D esitteli vakuuttavasti heidän perintönsä katsojille, suorastaan sydän alkoi väpättämään rinnan alla koska nythän Team 3D vetäisi hihastaan "me ollaan nyt tosissaan" kortin. Ja kun matsiin luvattiin vielä tämän lisäksi 10 000 voltin sähköistä jännitettä, tässä tosiaankin oli sellainen olotila että nyt pistetään kaikki tai ei mitään vaihde päälle. Tosin itse matsi ei ollut sitä mitä luvattiin paperilla. Nimittäin olisihan se pitänyt arvata että tämäkin ns. ryssitään WWE'n tason katsojien aliarvoimiseksi jossa didgeridoo huminaa luukutetaan kauttimista sekä pelkästään valojen vilkuttelulla ja painijan omalla tärinällä luodaan sähköisyyden tunne mukaan. Taisin tosiaankin uskotella itselleni liikaa että TNA saisi rakennettua tämän sähköisen elementin toimivaksi ja ennenkaikkea edes jonkin verran "realistisen" näköiseksi. Noh, vaikka matsin lopetus tuli hieman botchattua, Team 3D sai sentään viimeinkin tehtyä pro-wrestling historiaa pohjois-Amerikassa. Neljän suurimman ja viime vuosisadan tunnistettavimpiin kuuluviin painilafkojen tag-team vöiden haaliminen uransa aikana on sellainen kunnioitettava saavutus johon kukaan muu ei pystynyt. Täytyy oikein nostaa tuota virtuaalista hattua.

Lethal Lockdown - Team Cage vs. Team Angle. Aaahh... main event ja nyt kun eletään vuosimallia 2006... Eikun hetkinen. Nyt on 2007 ja se olikin Christian joka hetki sitten tuossa hämärässä valossa näytti ihan Jeff Jarretilta. Sama asenne, samat paskapuheet ja järjenjättiläinen Scott Steiner rinnallaan. Pelottavaa, eikö totta? Ja sinänsä absurdisen 180 asteen käännöksen tekee myös itse originaali pilipaliblondi (a.k.a. Jeff Jarrett) joka saatiin vedettyä viime hetkellä tähän matsiin. Kuten viime vuoden main event, myös tämän vuoden päivitetty versio ei ollut minun odotuslistallani ykkösenä, mutta täytyy myöntää että tämä osoittautui kaaottisen luonteensa takia yllättävän hyväksi matsiksi. Viimeiselle viidelle minuutille venytetty spot-a-thon oli kyllä sellainen hurja ylämäki ettei meinannut uskoa silmiään kun hetki toisensa jälkeen vieritettiin uskomattomia spotteja. Ja herranen aika, jopa Steiner pisti parastaan matsin aikana kun mies tarjoili mm. frankensteinerin. Jarrett myös yllätti siinä mielessä ettei hän ollut heti ensimmäisenä rohmuamassa ykköshaastajan rooliin Christianin titteliin. Weird, huh?