Yksi näkökulma

WWE Wrestlemania 23

02/04/2007 21:25, Posted in Flip ilman floppia,

Myönnän. Taisin valehdella niin että korvatkin heiluivat. En malttanut pitää näppejäni irti ja olla kokonaan poissa tästä. Tämähän on sentään Wrestlemania. Tapahtuma jossa keskitasoinen matsikin saa yllättävää tuulta alleensa, kiitos yleisön (kuten Cena vs. Triple H viime vuonna). Tämän vuoden kokonaisuus vähän kangerteli, kiitos turhien täytematsien mutta kyllähän tästä lopulta saatiin hyvä show.

Money In The Bank Ladder Match. Kahtena viime vuotena tämä matsi on muodostunut sellaiseksi jossa WWE:n rosterissa hieman pimennossa olleet painijat saattoivat yhtäkkiä loistaa ja yksinkertaisesti varastaa koko helvetin shown. Shelton Benjamin on yksi oiva esimerkki kahdelta viimeiseltä vuodelta. Miehen pienoinen sprintti tikapuita pitkin oli yksi sellainen WM moment joka ei vähään aikaan katoa tuolta takaraivosta. Mutta ennen kaikkea täytyy jälleen kerran sanoa se yksi tärkeä asia. Kids try to remember, tikapuumatsit ovat vaarallisia. Hardy Boysien kotitekoinen plastiikkakirurgia Joey Mercurylle Armageddon PPV'ssä osoitti viimeistään sen että kuinka pahasti asiat voi mennä pieleen. Mr Kennedy tässä kahdeksan miehen mittelössä ehti ensimmäisenä pelästyttää kun hän suoritti kenton bombin ja löi takaraivonsa pahannäköisesti tikapuun reunalle. "Nonniin, pääkallo auki ja päivä pilalla", taisi olla se ensireaktio joka pääsi itseltäni. Onneksi se ei äitynyt noin pahaksi sentään ja mies jatkoi toimintaansa vähän ajan päästä vaikka näyttikin kolauksen jälkeen että laatta lentää kohta Kennedyn suusta. Seuraavana oli pää pilvissä viihtyvä ja muutenkin aikamoinen riskienottaja Jeff Hardy. Kun velipoika Matt oli saanut Edgen siirrettyä kehän ja yleisövallin väliin asetellun tikapuiden päälle lepäämään, niin eikös tämä sekopää Jeff tietenkin kiivennyt kehässä juuri niihin isoimpaan olemassa oleviin tikapuiden päälle ja hyppäsi Edgen päälle. Huh. Tilanne näytti todella vaaralliselta koska tikapuu ei tietenkään kestänyt sitä rasitusta sekä painoa ja näin ollen se katkesi tylysti kahtia. Matsin jatkuessa ja muutenkin mietittyäni matsin tiimellyksessä että tässä oli selkeästi vain kaksi henkilöä jotka todennäköisesti voittaisivat tämän 2007:n MITB ladder matchin. Mr Kennedy ja Randy Orton. Edge oli jo voittanut ensimmäisen editionin ja esim. CM Punk on sen verran tuore kaveri WWE'ssä että hänelle se tuskin annettaisiin. Ehkäpä ensi vuonna. Ja näinhän siinä sitten lopultakin kävi. Kuritettuaan näyttävästi mm. Finlayn pikkuapuria ja pakkosyötettyään CM Punkille palanen tikapuuta, Mr Kennedy nappasi mustan salkun ja sai samalla 12 kuukautta aikaa päättää missä ja milloin hän hyödyntää salkun sisällön. Kun Kennedyllä oli jonkinmoinen feudi Batistan kanssa hänen paluunsa aikoihin, minä tosiaan pelkäsin sitä että se vei kaverilta juuri ansaitut krediitit mutta onneksi kelkka saatiin käännettyä siten että häntä alettin mainostamaan mieheksi joka on päihittänyt world heavyweight champion kaliiberin kokoisiä miehiä ja tämä on auttanut sen verran että hänellä on vielä helpompi astua tuonne main event osastoon. Tulevaisuus näyttää hyvältä.

Great Khali vs. Kane. Matsin aikana oli hieno tribuutti Wrestlemania 3:lle mutta siihen se sitten jäikin. Jäykkä kuin tikku paskassa eli Great Khali oli taas niin hirveätä katseltavaa. Jälleen kerran ihmettelen että miksi ihmeessä tämäkin oli pistetty koko cardiin.

WWE United States Championship - MVP vs. Chris Benoit. Tässä nyt oli sellainen täytematsi jonka vielä ymmärrän, mutta todellisuudessa ei tämäkään nyt oikein häikäissyt olemassaolollaan.

World Heavyweight Championship - Undertaker vs. Batista. Yllättäen jo tässä vaiheessa tuli illan ensimmäinen main event. Viimeinkin myös Batista sai faneiltaan tylyn Cena-syndrooman. Jokaisen iskun ja liikkeen minkä hän suoritti sai kylmän vastaanoton ja hänen vastustajansa, legendaarinen Undertaker sai kaikki positiiviset reaktiot. Hyvä vaan ja vieläpä taputusten kera. Batista on ollut karmea pettymys ensimmäisestä championship voiton jälkeen. Kun Triple H oli saanut kannateltua miehen siihen pisteeseen että hän voisi jatkaa matkaa omin jaloin mutta miten kävikään? Hän oli selvästi liian vihreä tuolle vyölle. Loukkaantuminen ja WHC-vyön luovuttaminen toi sen verran säälipisteitä jokaiselta alueelta että kun hän melkein vuosi myöhemmin palasi takaisin Smackdowniin, siinä ei todellisuudessa kauan nokka tuhissut kun hänelle annettiin vyö takaisin. Ja muistoksi saatiin läjä paskempia matseja jossa pahimmassa tapauksessa kaksi velttoa spaghettia otti yhteen kehässä. Joten tuskin oli edes yllätys kun mies sai noin tylyn vastaanoton from grandest stage of them all. Ja tuosta puheenollen. Nykypäivänä Wrestlemania on yhtäkuin Undertakerin voittoputken kasvattaminen. 14-0 on sellainen vakuuttava suoritus tässä bisneksessä mitä ei ainakaan vähään aikaan tai paremminkin tuskin koskaan tullaan rikkomaan. Undertaker on sentään kohdannut edellisten neljäntoista aikana monta tämän lajin legendaarista painijaa ja Batista ei tuossa listassa kovin korkealle nouse. Sen rikkominen sen sijaan tekisi sen verran pahaa jälkeä WWE:n imagoon ja tuskin edes herra McMahon olisi niin tyhmä että antaisi noinkin lahjattoman kuin Batistan rikkoa sen. Onhan se myöskin sellainen harva asia WWE:ssä johon tämän lajin seuraajat ja fanit vielä uskovat. Jos sen vie pois mitä jää jäljelle? Hyvä kysymys.

Noh, jaarittelut sikseen ja mennään suoraan asiaan. Kuten minun aiemmista raapustuksista voi päätellä, en siis ole Batistan ykköskannattaja, mutta nyt voin sanoa suoraan että olipas erinomainen matsi. Yllättäen Batista keskitti jo heti alussa kaiken voimansa minkä pystyi Undertakerin suuntaan ja näin ollen jopa yllätti vastustajansa. Mutta kuten tiedämme, kun 'Taker pistää toisen, kolmannen ja neljännenkin vaihteen päälle, siinä tarjoillaan snake eyesit, old schoolit, leg dropit yms. ja päätteeksi vielä lennot köysien yli. Mutta Batista pisti kyllä hyvin hanttiin. Mm. running powerslam selostajapöydän läpi oli kyllä mielekästä katseltavaa. Lopulta se sitten huipentui siihen että kumpi sai annettua tehokkaammin oman finisherin ja tuskin oli edes yllätys että Undertaker veti tässä asiassa sen pidemmän korren. 15-0 ja kaupan päälle WHC-titteli. Kuinkas kauan siitä edellisestä WWE tittelistä olikaan aikaa? Hmmm... Melkein viisi vuotta. Noh, nyt se sentään tuli niin täydelliseen saumaan kuin voi olla.

ECW Originals vs. New Breed. Ikäväkseni täytyy todeta että tämä oli illan kolmas täytematsi. Itse asiassa odotin suurin piirtein viimeistä naulaa arkkuun jolla saadaan haudattua koko ECW originaalit ja annettua lopputilit kaikille paitsi RVD:lle. Toisin kuitenkin kävi. Originaalit ottivat voiton joten kai tässä on jonkinlainen tekohengitys vielä päällänsä.

Hair vs. Hair - Bobby Lashley (with Donald Trump) vs. Umaga (with Vince McMahon). Tuskin oli edes yllätys että herra McMahon yrittäisi jotenkin kiemurrella tässä voiton puolelle. Itse asiassa tästähän melkein muodostui tyypillinen kusetus á la Vincent Kennedy McMahon. Ensiksi Stone Cold Steve Austin saadaan jollakin tavalla pois pelistä. Sitten tuodaan omaa vertaa omaava Shane McMahon mukaan pahoinpitelyyn jossa ryöpytetään nyrkiniskuin ja lopuksi tarjoillaan coast to coastit. Ja sitten vielä yritetään varastaa voitto kun yleisölle paljastetaan että Shane onkin itseasiassa varatuomari. Noh, onneksi se sentään jäi yritykseksi. Kun Stone Cold viimeinkin virkosi, se on goodbye Kansas. Stunner Umagalle + lopuksi spear ja se on sillä selvä. Vince menettää hiuksensa. Mutta vielä viimeinen vastarinta yritetään saada aikaiseksi mutta eihän siitä saa muuta kuin stunnerin palkkioksi ja Vince McMahon suorastaan kannetaan parturituoliin. Täytyy myöntää, se tuo jonkinlaista mielihyvää kun poor mr McMahon saa kärsiä ja tuntea nahoissaan nöyryytyksen. Viime vuonna hänen päänsä työnnettiin sinne minne aurinko ei toisiaankaan paista ja nyt tämä. Jonkinlaisen arvokkuuden riisto kun miestä kynitään väkisin ja kaiken lisäksi sidottuna penkkiin. Sen saa mitä tilaa.

WWE Women's Championship - Melina vs. Ashley Massaro. En edes odottanut mitään järisyttävää tästä. Tämähän tulisi olemaan selvästi viime vuotista tittelimatsia huonompi ja niinhän siinä sitten kävi. Juuri kun sain perseen mukavasti takaisin penkkiin kusella käynnin jälkeen, matsi oli jo ohi. Turhaa ajantäytettä.

WWE Championship - John Cena vs. Shawn Michaels. Nyt on vuosi 2007 ja eikä John Cena ole osoittanut yhtään edistymisen merkkiä kuluneen vuoden aikana. Hän on sama olkapäiden raaputtelija ja rutiinien toistaja tosin sillä ainoalla erotuksella että hänellä on nyt Marine-gimmick allaan. Whop-di-fucking-diddeli-doo. Vaikka olen monesti tuonut julki oman paskantärkeän mielipiteeni tästä herra McMahonin pet-projektista, sitä en tosiaankaan osannut odottaa että yksi henk.koht. katsotuimmista matseista viime vuonna olivat ne joissa hän oli mukana. ECW ONS2 ja WM22 main eventit. Tosin noissa kahdessa mies sai sellaista ryöpytystä yleisöltä että itselläni nousee aina pienoinen hymyilevä irvistys kasvoille kun katson noita kahta matsia. Joten odotin suuriin piirtein samanlaista palautetta tältäkin matsilta. Ainoa pelko oli että 80 000 pään muodostama tunnelma ei olisi niin tiivis kuten viime vuoden Wrestlemania, mutta se ei onneksi tarkoittanut sitä etteikö yleisö toisi omat mielipiteensä esiin. Kuten Batistan matsi, myös Cena sai kaikki vihat jälleen päällensä. Matsi itsessään oli erinomaista luokkaa, kuten ensimmäinenkin main event tässä PPV'ssä oli, mutta faktahan on se että miksi tämä oli näinkin hyvä johtuu siitä HBK teki tässä kaikki työt. Springboard moonsault, piledriver portaissa ja muutenkin HBK:n työskentelytapa oli heelmainen. Se miten hän tarkensi hyökkäyksensä Cenan jalkoihin ja kuljetti kokonaisuutta oli niin epä-facemainen kuin voi olla. Mutta se ei riittänyt. Matsin päätteeksi myös Shawn Michaelsin nimi joutui siihen listaan jossa Cenan vastustaja on joutunut hakkaamaan mattoa häviön merkiksi. Kurt Angle, Triple H ja nyt HBK. He ovat tehneet kaikki työt näissä matseissa ja Cena nuolaisee kakun päällisen ja vie voiton. Siis ei tämä mene yksinkertaisesti jakeluun. Kuinka näin huono kehässä räpeltäjä voi edelleenkin olla WWE:n mestari? Noh, minähän taisin vastata tuohon kysymykseen. Kaikki muut tekevät työn. Mitäs sitten kun ei ole enää kunnon vastustajia? Se jää nähtäväksi.