Addiktioni, 13/2007

Squaremeter: The Bitter End (2002) / Parsec (2001)

Squaremeter: The Bitter EndLoputon matkani jatkuu laajassa, hitaasti avartuvassa m² a.k.a. Squaremeter universumissa ja nyt ensimmäistä kertaa siirrytään kahden julkaisun verran eteenpäin. Parin vuoden takaisen scifistiseen, mustaan hiljaisuuteen puettu ja muutenkin erinomaisesti dark ambient ympäristöön siirretyn The Frozen Sparkin albumin jälkeen, ehkäpä se minun epälooginen siksak-askellus jatkuisi siirtymällä herra Mootzin discografiassa vielä vanhempia julkaisuja kohti. Hands Productions levymerkille levytetyt The Bitter End ja Parsec vaikuttivat lupaavilta jo pelkästään myyntiteksteissä joten se oli se oikea suunta minulle. Vuoden 2002 The Bitter End albumilla perus-Squaremeter-konsepti on edelleenkin vahvasti mukana eli musiikki noudattaa samoja kaavoja mitä esim. löytyi War Of Soundilta. Itse asiassa The Bitter Endiä voisi jopa pitää jonkinlaisena War Of Soundin kadonneena isoveljenä. Nimittäin kummastakin löytyy harvinaisen paljon samoja yhtäläisyyksiä, mutta loppupeleissä kumpainenkin kuulostaa täysin erilaiselta tuotteelta. Kliinisesti ja koneellisesti tuotetut glitch-kilkkeet kliseineen aloituksineen pistävät show'n jälleen kerran käyntiin kunnes miltei kyltymätön, kiihkeästi hehkuvan ja palavan ambientin sisin osa ottaa kokonaisuuden tehokkaasti haltuunsa ja vie musiikin vielä syvempiin tuntemattomiin syvyyksiin. Edellisen hankinnan, The Frozen Sparkin pitkän vangitun hiljaisuuden jälkeen oli helppo ottaa tervetulleesti vastaan se tuttu, väkevä, hypnoottisesti kastettu intensiivinen rytmi mutta joka kuitenkin pysyttelee edelleenkin minimalistisuuden rajoissa. The Bitter Endillä hiljaisuus onkin korvautunut miehen kylmänrauhallisella, pakonomaisesti tuotetulla ja pilkotulla puheella joka kaikuu ja hukkuu ikuisuuteen asti samalla kun taustanauhan välityksella ihon pinnalle hitaasti pureutuva, kiertyvä ja kiristyvät siteet valmistautuvat ottamaan viimeisen tukevan otteen kuuntelijastaan. Sitten on ihan turha pyristellä vastaan kun vereen pumppautuu puheen välityksellä sellainen toksikologin painajainen johon ei löydy vastalääkkeeitä. Tosin... minä en kaipaa mitään parannusta tähän narkoottiseen tilaan.

Squaremeter: ParsecNyt viisi Squaremeter julkaisua omistaneena, se on jännä huomata miten herra Mootzin vuosien varrella tuottamat albumit muodostavat sellaisen yhtenäisen janan jossa edellinen ja seuraavan albumin soundeissa voi huomata viittauksia toisiinsa. Vuonna 2001 julkaistu Parsec menee vieläkin pidemmälle tässä asiassa ja se on selkeästi sellainen alkulähde mistä moni Squaremeterin myöhäisempi albumi on saanut paljon vaikutteita ja vieneet tältä albumilta löytyvät ideat hurjasti pidemmälle. Ensimmäisenä joukossa on tietenkin aiemmin mainittu veljespari eli The Bitter End ja War Of Sound jotka ovat paljon velkaa tälle albumille. Se miten ambient-rytmiä käsitellään ja pyöritellään käsissään kuin jongleerauspalloja konsanaan sekä miten musiikillisen kokonaisuuden päälle nivotaan saumattomasti yhteen sämplätty puhemainen miesvokaali (kuten esim. The Bitter Endille lainattu BBC:n Lords Of The Rings kuunnelma). Oma personal m² flavour eli Aswadin yltäkyllästämä arabialaisvaikutteinen tunnelma näkyy ja kuuluu selkeästi myös kuuntelun aikana ja Parsec osaa myös yllättää siinä määrin että miten tästä löytyy referenssejä niinkin pitkälle kuin The Frozen Spark albumiin asti. Kun tarkkaan kuuntelee ja etsii murusten seasta johtolankoja, se samantyylinen pimeä, avaruusmainen aspekti pilkahtaa taustasta esiin aina sopivalla hetkellä. Mutta mutta... Tässä on myös sellainen tilanne että ei oikein tiedä minne suuntaan pitäisi itseään oikein kääntää. Näin monta yhtäläisyyttä yhdellä julkaisulla ei voi olla tekemättä hallaa itselleni ja tässä vaiheessa ostettu Parsec selvästi kostautuu minulle - kiitos käyttämäni 'perse edellä puuhun' taktiikan takia. Hankittuani ne parhaimmat julkaisut ensimmäisenä, Parsec muodostuu sellaiseksi emo-julkaisuksi josta löytyy riittävästi hienoja ja alkuperäisiä ideoita mutta ne on ikävä kyllä toteutettu paremmin myöhäisemmissä albumeissa. Toki Parsecilla on myös ne mielenkiintoa loppuun asti ylläpitävät ominaisuudetkin. Kovaa pintaa raapiva, klaustrophobisen pistelyn ja jopa skitsofrenisen tunteen laukaisijana sekä miten esim. bassolle osataan antaa tyypilliseen iskujen jakajan sijasta suurempaa roolia kaaottisen tunnelman luojana on sellainen asia mitä kuuntelisi mielellään enemmän tämän tyylisessä elektronisessa musiikissa.

  • How i became a music pirate. Oiva esimerkki musiikin suurkuluttajasta joka siirtyy digitaaliseen aikaan sekä siitä miten DRM tekee niinkin yksinkertaisen asian kuin musiikin kuuntelemisen niin vaikeaksi ja miksi lopussa kuluttajan harteille jää vellomaan sellainen ‘minua on huijattu’ olotila. (22/03/07 - 0  # )

Addiktioni, 11/2007 (Pt.3)

Charlie Clouser: Saw III (Original Soundtrack) (2007)

Charlie Clouser: SAW III OSTItse elokuva oli pienoinen pettymys itselleni mutta en edes aavistanut että noutaessani tätä tilausta eräästä vakio levykaupasta, se samainen pettymyksen tunne pilkahtaisi niskaani kun näin tämän julkaisun ensimmäistä kertaa. Saw II original scoren hieno gatefold digipak-pakkaus on muuttunut Saw III:n myötä tylsäksi tupla-jewelcase koteloksi ja miten saan sellaisen vaikutelman pelkästään kansia katsomalla että saksalainen levy-yhtiö Trisol on hieman vastahakoisesti laittanut tämän scoren mukaan. "Noh, pistetään se tuohon jatkoksi bonus CD:n muodossa koska muuten saadaan kuunnella niitä hölmöjä jotka valittavat että miksi herra Clouserin scorea ei ole mukana". Tässä on ainakin yksi näistä hölmöistä jonka mielestä koko ensimmäinen CD tältä julkaisulta joutaisi vetämään vessanpöntöstä alas. Miksikö? Koska se on täynnä räimettä ja paljon hit-and-miss lokaa amerikan sekä myös saksan maalta joilla ei taaskaan loppupeleissä ole mitään tekemistä elokuvan kanssa. Pakko tässä on nyt taas avautua. Helvetin urpot jotka kehtaavat tittelöidä itseään tuottajiksi ja näin ollen luulevat tietävänsä mitä elokuvan ystävät haluavat. Paljostako lyödään vetoa että neljännen Saw elokuvan soundtrack tulee sisällöltään olemaan täysin samanlaista tavaraa eli edelleenkin sitä räimettä ja vielä enemmän hit-and-miss lokaa. Argh... Siinä vaiheessa kun tämän Saw III:n ensimmäinen CD alkoi puskemaan kuulokkeista lohikäärmeitä paneskelevaa powermetallia, minä hakkasin CD-soittimen eject-nappia kuin paniikkihäiriötä poteva ihminen. Siis mitvittua näin suorasti sanottuna? Taso on tipahtanut rajusti alas sitten ensimmäisen soundtrack julkaisun jolta myös löytyi näitä mitenkään elokuvaan liittyviä biisejä joita kuitenkin vielä jaksoin kuunnella. Noh, ei varmaan tarvitse arvata että tästä lähin en aio edes koskea pitkällä tikullakaan tuohon 'inspired by the motion picture' plättyyn.

Mutta keskitytäänpäs nyt tähän olennaiseen asiaan eli alkuperäiseen scoreen. Lueskelin tuossa pari viikkoa taaksepäin sellaista faktatietoa että herra Clouserilla oli vain viisi viikkoa aikaa tämän scoren säveltämiseen ja se ehkäpä myös näkyy siinä ettei tämä kolmas osa tarjoa niin paljon uutta ja mullistavaa. Se ei sinänsä minua harmita koska tämä on kuitenkin selkeästi eri näkövinkkelistä keskittyvä teos ja tärkeimpänä aspektina edelleenkin pidän sitä että tämä on alusta loppuun asti laatutyötä Charlie Clouserilta. Saw III:lta löytyy tietenkin niitä samoja cueta remiksattuna mitä käytettiin kahdella edellisellä scorella, tärkeimpänä joukossa on tietenkin unohtumaton "Shithole" sekä mm. Amandaan ja Jigsawiin keskittyvät teemat ja muutenkin sama toimiva kaava on edelleenkin ahkerassa käytössä scoren ytimessä. Siinä missä Saw II:n score oli siniaaltomaisesti leijuva yhteen miksattu ja nivottu kokonaisuus jossa käytiin läpi kummatkin ääripäät eli perinteisestä scoresta industrialiin mutta kuitenkaan jäämättä herkästi kiinni kummankin genren kliseisiin, Saw III sen sijaan keskittyy tasapainottelemaan hitaan ambientmaisen tunnelman kehittämiseen josta ponnistetaan tehostamaan ja värittämään näitä kaksi ääripäätä tarpeiden mukaan. Ja kun ne rautaiset rattaat lähtevät vauhdilla pyörimään eteenpäin tällä scorella, se oikein äityy väkevästi tuolle tehdashallin kovemmalle puolelle (joita mm. "Surgery", "The Rack", "In Chains" ja "Pig Juicer" edustavat erinomaisesti) ja Saw III suorastaan muuttuu pippaloiden kohokohdiksi jossa basson kohoamisen avustuksella synkemmän klubireivaajan kevyttä tanssijalkaa aletaan nostelemaan tehokkaasti. Edelliseen osaan verrattuna, Saw III:lta löytyy myös enemmän selkeitä biisirakenteita ja sen johdosta tämä herra Clouserin kolmas työ muistuttaakin enemissä määrin albumimaista kokonaisuutta joka loppupeleissä vetoaa minunlaiseen kuuntelijaan paremmin.

Addiktioni, 11/2007 (Pt.2)


Fatal error: Uncaught Error: Call to undefined function eregi() in /var/www/fs1/11/eskolaah/public_html/blog/wp-content/plugins/lazy-k-gallery.php:513 Stack trace: #0 /var/www/fs1/11/eskolaah/public_html/blog/wp-content/plugins/lazy-k-gallery.php(206): lzk_validateFile() #1 /var/www/fs1/11/eskolaah/public_html/blog/wp-content/plugins/lazy-k-gallery.php(122): lzk_showGallery() #2 /var/www/fs1/11/eskolaah/public_html/blog/wp-includes/class-wp-hook.php(287): lzk_the_content('Bad Sector + As...') #3 /var/www/fs1/11/eskolaah/public_html/blog/wp-includes/plugin.php(206): WP_Hook->apply_filters('Bad Sector + As...', Array) #4 /var/www/fs1/11/eskolaah/public_html/blog/wp-includes/post-template.php(253): apply_filters('the_content', 'Bad Sector + As...') #5 /var/www/fs1/11/eskolaah/public_html/blog/wp-content/themes/dailyeskolaah/archive.php(52): the_content('Read the rest o...') #6 /var/www/fs1/11/eskolaah/public_html/blog/wp-includes/template-loader.php(106): include('/var/www/fs1/11...') #7 /var/www/fs1/11/eskolaah/public_html/ in /var/www/fs1/11/eskolaah/public_html/blog/wp-content/plugins/lazy-k-gallery.php on line 513