Addiktioni, 03/2007

Rabbit Junk: REframe (2006)

Rabbit Junk: REframeRabbit Junk buuttaa sämplerit, korjaa särkyneet kitaran kielet ja jatkaa REframella selvästi siitä mihin hän jäi edellisellä albumillaan. Sulatusuuni on taas ahkerassa käytössä, eri genret palaavat täyttä häkää ja sulautuu yhdeksi mittavaksi sekasikiöksi. Hyperaktiivisesti pyörivä pääjehu JP Anderson tekee sen mitä yleensä toisen levyn suhteen tehdään. Napakan debyytin jälkeen mennään tietenkin pari-kolmea astetta rankempaan suuntaan. REframe jopa yllättää siinä määrin että kuinka paljon rankemmaksi Rabbit Junk on edennyt. En valita, päinvastoin. Tämä on juuri se oikea suunta. Edellisellä selftitled-debyytillään luotu kaava on nyt täydellisesti viimeistelty REframella ja siihen on nyt lisätty aggressiivisuutta räiskyvien tuplabasarien, norjalais-henkisillä turskahevi- sekä ylinopeiden In Flames-riffien muodossa mutta kuitenkin pitäen tiukasti kiinni 90-luvun loppupuolen elektronisessa digital hardcore juurissaan. Mies on selvästi saanut ja ottanut vahvoja vaikutteita eurooppalaisesta heavy-työskentelystä ja levyn aloittava "Demons" on juuri sitä itseään. Korkealta ja kovaa laskeutuvat riffit lyö ensiksi hampaat sisään. Kuuntelijan sylkiessään ja kerätessään omaisuuttaan lattialta, todistetaan painostavan tunnelman valumista kauittimien kautta ulos ja kokomustiin pukeutuvan industrialin esiinmarssia johon yhdistyy Star Wars Episode 1:stä sämplätty kuoro joka rehellisesti sanottuna kuulostaa ensimmäisen kerran siltä kuin kuoro olisi luotu tätä biisiä varten. Whauh. Siis WHAUH! Myöhemmässä vaiheessa soiva "February War" muodostui yhdeksi julkaisun suosikeikseni ja on toinen mainio esimerkki miehen työskentelystä. Vaikka kyseissä biisissä välittyy aika selvästi aiemmin mainittu In Flames kitarariffi, JP Anderson tuo omat erikoisosaamisensa biittien ohjelmoinnin puolelta sekä kääntäen kaikki Rabbit Junkin alaisuuteen ilman mitään vaikeuksia ja juuri kun näyttää että kokonaisuus on karkaamassa käsistä tai suoraan sanottuna menossa överiksi, yllättäen keula pyörähtää 180 astetta hetkeksi hitaampaan ääripäähän kitaran runkkaamisessa jonka jälleen yritetään uudestaan. Levyn muut raidatkaan eivät jätä kylmäksi. Energisyyttä virtaa yllin kyllin antamaan REframelle sen ekstra potkun persuuksille tosin levyltä löytyy henkilökohtaisella mitta-asteikolla mitattuna myös pari sellaista biisiä jotka olisi voinut ihan suosiolla pudottaa pois albumilta kokonaisuuden parantamiseksi mutta jos sen jotenkin kääntää positiiviseksi, näiden heikompien kappaleiden jälkeen alkaa hengästyttävä sprintti joka jatkuu muutaman biisin verran. Loppukaneettina voisi sanoa sen että REframe oli viime vuoden yksi TOP3 julkaisuista, mutta en viitsinyt mainostaa tuossa 2006:n yhteenvedossa itseäni tekopyhänä kusipäänä joka ei tue artisteja. Noh, Paypalin viimeinkin hankkineena, albumin hankkimiselle ei ollut enää mitään esteitä ja nyt voin ainakin olla hyvin mielin levyhyllyni täyttämisestä erinomaisella julkaisulla ja siitä että 10 euroa meni täysin oikeaan osoitteeseen ilman minkäänlaisia ahneita välikäsiä.

Leave a Comment