Herra Morkkis

jomo

Kahden kostean illan jälkeen (joka huipentui uuteen vuoteen), varauduin siihen että maanantaina krapula saattaisi olla pahin mies muistiin. Itse asiassa herätessäni aamupäivällä olo aika freesi, kiitos aamuisen lämpimän suihkun ja rasvaisen metri-pizzan puolikkaan joka kelpasi myös toiselle illan juhlijalle. Päivän kulkiessaan kohti iltaa, tiesin myös odottaa jonkin sortin väsymystä joka syntyi maksan pumppauksen aiheuttamasta rasituksesta. Ja näin suurin piirtein tilanne oli nukkumaan mentäessäni.

Tiistai sen sijaan tuntui oudolta. Sängystä nouseminen oli vaikeaa. Jopa minun mittapuullani. Minun piti tosissaan yrittää saada kroppaani liikkeelle ja jalkojen suuntaamista kohti suihkun ovea. Yleensä viimeistään lämpimän tippuvan veden alla karisee kaikki unen rippeet pois olkapäiltä mutta vielä suihkunkin jälkeen olo tuntui vieraalta. Päivän edetessä ja erinäisten asioita hoitaessani tajusin että oloni oli jotenkin "voimaton". Fyysisesti sekä henkisesti. Ruoka ei tuonut minkäänlaista energiaa ja keskittymiskyky sekä ajatuksenkulkukin mateli. Kertakaikkiaan masentava ja ahdistava olotila josta ei oikein löytänyt minkäänlaista ulospääsyä. Mutta viimeinkin tajusin mikä minulla oli. Minuun oli iskeytynyt krapulan jälkeinen morkkis ja minkä helvetin takia? En tiedä. En löytänyt vastausta kysymykseeni.

Keskiviikko eli eilinen oli myös pientä taistelua väsymystä vastaan mutta onneksi olotila ei ollut niin paha kuin edellisenä päivänä ja pään sisällä ajatuksetkin kirkastuivat huomattavasti. Huh... Tässä vaiheessa pitäisi varmaan vannoa etten enää ikinä kaataisi viinaa kurkustani alas.

Leave a Comment