Yksi näkökulma

TNA Bound For Glory 2006

25/10/2006 01:18, Posted in Flip ilman floppia,

TNA:n ensimmäinen ns. on-the-road PPV. Puitteet oli komeat, kolmetuhatpäinen yleisökin alkoi päästä siihen oikeaan TNA tunnelmaan jo heti ensimmäisen matsin aikana ja itse matsit oli suurimmaksi osaksi erinomaista TNA laatua mutta homma alkoi nykimään pahasti siinä vaiheessa kun alkoi tajuamaan että koko showta pyöritti täysin amatööri ohjaaja. Eli ohjaamon puolella oli joku hommaansa osaamaton joka laittoi vähän väliä täysin väärää kuvaa monitoriin ja suomeksi tämä tarkoittaa sitä että todella monta spottia ja yllättävää tilannetta meni harakoille kun näytettiin yleisön reaktioita, kuvaa väärältä puolelta ja yms. turhaa täytettä. Ei näin koska tässähän alkaa melkein kaipaamaan tuon toisen painifirman melkein virheetöntä tuotantopuolta.

Kevin Nash Invitational X-Division Battle Royal. Battle Royal toimi sellaisena hyvänä alkulämmittelynä PPV'lle. Löytyi sitä tavanomaista komedia-aktia, henkilöitä joita ei todellisuudessa kuuluisi tähän matsiin, painijoita TNA'n menneisyydestä ja unohtamatta tietenkään TNA'n nykyisen X-Divisioonan huippuja. Yleisökin heräsi kunnolla vasta sitten kun Petey Williams astui kehään ja sai päräytettyä tylyn sick twisted piledriverinsä. Mutta eiköhän tässäkin ollut jo melkein alusta lähtien selvänä että kuka tämän Rumblen voittaisi. Austin Starrin promo on pyörinyt TNA'lla tiuhan tahtiin ja mieshän tuli ensimmäisenä painijana kehän sisälle joten ei ollut yhtään yllätys että kaveri korjaisi potin jopa Nashin omien poikien eli The Paparazzien nokan edestä. Ainoa ylläri taisi olla se että Nash ei hyökännyt tyypilliseen tapaan voittajan kimppuun ja paiskonut pokaalilla päin näköä. Taitaa olla selkävaivoja isolla miehellä...

Four corners tag match - AMW vs. James Gang vs. The Naturals vs. Team 3D. Vauhdikas neljän miehen tag team joka tarjosi mm. aina ah niin upeasti rakennetun ja toteutetun tower of doomin. Joten mitä muuta voisi vaatia näiltä mieheltä? "Get the tables?" Noh, eihän tuotakaan manööveriä voi aina käyttää eikä tämä edes ollut tables matsi. Minä olen ainakin tyytyväinen tähän lopputulokseen. Varsinkin kun Team 3D nappasi voiton ja näin ollen jatkavat tuota pitkää ja mutkia täynnä olevaa polkua kohti NWA'n tag team titteleitä. The Naturalsilla on taas selittämistä selätyksen johdosta...

Monsters Ball - Raven vs. Abyss vs. Brother Runt vs. Samoa Joe. Sitä vaan ihmettelen että mitä helvettiä Samoa Joe tekee tässä matsissa? Eikö tosiaan miehelle löytynyt yhtään parempaa matsia? Noh, ei pidä olla liian negatiivinen. Kyllähän nämä neljä henkilöä jaksavat repiä paljon iloa toisistaan. Tosin kun katsoo tämän matsin nimeä niin ehkäpä tätä tilannettaa ymmärtää vähän paremmin. Monsters Ball on aika pitkälti ollut sellainen matsi johon heitetään kolme-neljä henkilöä yhteen kun ei ole mitään parempaakaan feudin osalta tiedossa. Ja Monsters Ball ei tunnetusti olisi yhtikäs ilman karannutta mielisairaspotilasta Ravenia ja thumbtacks fetissä ylläpitävä Abyssia. Matsi oli täynnä mahtavia spotteja ja yleisökin piti ääntä tyyliin "this is awesome" mutta harmi vaan että se saatanan kamera oli taas jossain ihan muualla kuin itse livetilanteissa. Perkeleen ämätöörit. Että pistää taas niin vihaiseksi.

Loser gets fired - Eric Young vs. Larry Zbyszko. Miten se tuo lapsenomainen Eric Young jaksaa yhä naurattaa? En tiedä, johtuuko se vaan yksinkertaisesti siitä vilpittömästä ja rakastettavasta luonteesta joka on Eric Youngissa. Noh, itse matsi ei kauhean kauan kestänyt, sellaisen yhden hieman tukkoisemman nenän niistämisen verran jonka aikana Eric Young käänsi Zbyszkon yrityksen voittaa matsi nopeasti nyrkkiraudan avulla. Lowblow tuomarin selän takana, Zbyszkon nyrkkirauta kouraan, isku leukaan ja se on sillä selvä.

Matsien välissä rakenneltiin herkullista Angle vs. Joe feudia taas siihen malliin että kuolaa valuu suun pielestä kuin aivovaurion saaneella henkilöllä. Uih. Mutta muistakaa, hiljaa hyvä tulee. Ei pidä kiirehtiä ja hätiköidä. Tässä on niin paljon pelissä.

X-Division championship - Senshi vs. Chris Sabin. Pitkällä juoksulla katsottuna, Senshi ja Sabin ovat matsi matsin jälkeen osanneet tuoda parhaimmat ominaisuudet kummastakin painijasta ja nytkään ei ollut yhtään epäselvyyttä tämän asia suhteen. Senshi on muutenkin sellainen tyly stiff chop kung-fu machine joka jaksaa paiskoa vastustajan rinnan punaiseksi käsillä sekä jaloillaan mutta ei kannata unohtaa että Chris Sabinilta löytyy myös pari tylyä liikettä repertuaaristaan. Ja nyt henkilökohtaisesti odotin sitä että nämä kaksi loisivat parhaimman sekä muistettavimman matsin tästä feudista. Vastattiinko minun odotukseeni? Totta helvetissä. Jos edelleenkin pysytään totuudessa, tässä oli pitkästä aikaa sellainen X-Divisioona matsi joka toi sitä pientä kihelmöinti tunnetta vatsan pohjalle (jota olen kaivannutkin jo jonkun aikaa). Ja se voittaja? Yllättäen pitkän ja rankan taistelun jälkeen Sabin sai inside cradlen avulla otettua aika näpsäkän voiton vastustajastaan. Uusi X-Division champion TNA'ssa.

8 Mile Street Fight - Christian vs. Rhino. Äh. Inhoan näitä matseja jotka aloitetaan jostain ihan hämärästä paikkaa backstagella. Noh onneksi sieltäkin päästiin nopeasti takaisin areenalle jossa alettiin tosihommiin. Aseistusta haalittiin mm. katulyhdyistä (tosin muoviset sellaiset) siirtyen siihen tavalliseen tikapuu/pöytä/tuoli osastoon. Pari helvetin komeaa spottiakin löytyi joista yksi mainitsemisen arvoinen oli rhinodriver pöydän läpi jonka toteutus oli ah niin täydellinen, näyttävä ja ennenkaikkea turvallinen. Harmi vaan että minun silmistäni katsottuna matsin lopetus jätti sellaisen viimeistelemättömyyden maun suuhun. Se että vastustajan päälle kasataan iso läjä tavaraa ja sen jälkeen lyödään tuolilla vielä päälle ei oikein vastannut sitä mitä tämä feudi tarvitsi. Tai ehkäpä en sitten ymmärtänyt tuota lopetusta.

NWA Tag team championship - AJ Styles & Christopher Daniels vs. LAX. Tag team paini ei ole ikinä ollut se lähimmillään oleva asia sydämessäni mutta nämä neljä herraa ovat tuoneet minut lähemmäksi tag team painia kuin koskaan ennen. Näillä samaisella neljällä henkilöllä on ollut kolme erinomaista matsia takana ja nyt olisi vuorossa numero neljä ja koko homma viimeisteltäisiin six sides of steelin sisällä. Paperilla kokonaisuus vaikuttaa taas niin lupaavalta ja itse matsiakaan tarvinnut alkaa häpeämään noiden edellisten yhteenottojen rinnalla. Suljetun häkin sisällä meno muuttui aika nopeasti jopa Oz tyyliseksi vankila kuritukseksi. LAX'n Konnan tyrkkäsi häkkin aina silloin tällöin ylimääräisiä aseita kuten haarukan ja metallisen henkarin. Kun tuollaiseen väkivaltaan lisätään kavereiden painityyli, lopputuloksena on taattua laatua. AJ Styles mm. kiipesi taas kerran sinne häkin reunalle josta hän hyppäsi takaisin keskellä kehää ja LAX'n korsto nimeltään Hernandez teki saman asian hetkeä myöhemmin mutta mäjähti suoraan keskelle tyhjää mattoa (auts). Mutta kuten tämäkin matsi taas kerran osoitti, jos matsin muoto hyödyttää LAX'a edes jollakin pienellä tavalla, he ottavat siitä kaiken irti. LAX on taas se tuoreempi tag team championit.

NWA World Heavyweight championship - Sting vs. Jeff Jarrett. Alku oli vaikutti lupaavalta kun yllättäen Jeff Jarrett vei Stingiä kehässä kuin sokeaa pässiä. Kun Sting pääsi taas rytmiin jotenkin mukaan, siinä vaiheessa matsi vähän lässähti. Näin siis itse painijoiden osalta. Mitä matsin ympärillä tapahtui se onkin eri asia. Kurt Angle piti tilanteen hyvin hallussaan ja säilytti matsin elossa kun tuomari meinasi päättää mestaruudesta käydyn ottelun tasapeliin. Angle slam... tai siis uudelleen nimetty olympic slam tarjoiltiin tuomarille ja Kurt itse hyppäsi tuomarin paikalle jotta matsi voisi jatkua normaalisti. Ja sehän jatkui taas kuin toimivalla raiteella. Jeff Jarrett luimuili taas lopussa siihen tuttuun tyyliin että kitara kaivettiin esiin ja lyötiin Stingiä päin näköä. Mutta yllättäen Sting ei hätkähtänytkään tuohon ei-niin-yllättävään iskuun vaan veti tuttuun tyyliin 'Stingit' ennenkuin pyöräytti scorpion deathlockin Jarrettille. Ja tuostahan lukosta ei noin vaan irrota joten Jarrettin oli pakko taputtaa kehän mattoa. Uusi NWA World Heavyweight champion. Ei tainnut olla hirveän suuri yllätys monelle, varsinkin jos matsiin on liitetty mukaan koko vaakalaidalla oleva ura.