Köh, köh…

Ulkona ilma näyttää niin syksyisen synkältä ja kropassakin tuntuu vähän samanlaiselta. Kurkkua kivistää. Tärisyttää. Paleltaa vaikka kämpässä on ihan tarpeeksi noita celsius-asteita. Mutta tämä selittää jo varsin hyvin miksi minä olin niin oudon väsynyt eilen kun sammahdin sänkyyn siinä jo kymmenen jälkeen. Syksyn tullessa esiin, mukaan hivuttautuu 95% varmuudella se jokavuotinen flunssa ja sille ei taaskaan mahda yhtikäs mitään.

Mieleen juolahtaa heti se ihanuus kun sairaana ollessa melkein ainoa toimiva hengitysvirtaus on persreiän kautta. Normaalisti sitä pitää itsestään selvyytenä että hengitys kulkee nenän kautta mutta flunssan ansiosta loppumattomat aivolimat alkavat valumaan hitaasti pitkin nenäonkaloita ja tukkivat nämä kaksi tunnelia kokonaan. Niistäminen ei auta mitään kun sitä tavaraa tulee hitaasti lisää ja lisää. Tässä vaiheessa olotila on kuin yksi tärkeimmistä ruumiin funktioista olisi suljettu pois käytöstä.

Mutta tuohon tilaan löytyy helpotusta esim. nenäsuihkeiden avulla. Tai noh. Onhan se pienoinen helpotus kun nenän kautta tapahtuvaa hengitystä voi avittaa suihkeilla, mutta sehän ei ole sama asia kun terveenä hengittäisi ilmaa keuhkoihinsa. Hengitys on nyt raskaampaa ja nenäsuihkeen käytön jälkeen olo tuntuu douppauksen ja flunssan välimuodolta. Tai paremmin sanottuna koko naamataulu tuntuu olevan pöllyssä. Pahin tilanne tässä taitaa olla on se kun heräät keskellä yötä siihen kun yrität haukkoa henkeä suun kautta nopeasti sisään koska se normaali reitti on jälleen kerran tukittu. Ai että minä sitten odotan innolla tuotakin vaihetta.

No mutta, pitää tästä alkaa varastoimaan buranaa yms. ja valmistautua pahimpaan.

Leave a Comment