Kosmodrom

Bad Sector

Taas olo on ollut viikon ajan sellainen kuin omistaisi koko helvetin euroopan mantereen ja henkseleitä on paukuteltu siihen malliin että tässähän jo melkein uskoo kaiken olevan mahdollista. Sikari vaan puuttuu suun pielestä. Syy tälle hyvälle ololle löytyy tietenkin siitä että Eskolan poika on jälleen kerran saanut tilaamansa levyt. Ne loput kolme Bad Sector julkaisua tipahti sitten maanantaina postilaatikkoon.

Joskus albumia kuunnellassa, ties kuinka monetta kertaa mieleen haikeasti valuu se ajatus että "voih, olisipa tätä tiettyä materiaalia vielä lisää". Samanlainen ajatus on käynyt pääkopassa monta monituista kertaa Kosmodromia kuunnellassa. Ehkäpä senkin takia että levy on pyörinyt jukeboksissa niin paljon että alkaa näkyä kulumisen merkkejä albumilla. Mutta nyt saatiin taas uutta into keuhkoihin ja korviin kun sain kuin sainkin viimeinkin kokoelmani näkyvimmälle paikalle 185 kappaleen painoksen omaavan kahden CD:n version Kosmodromista jolta löytyy neljä ylimääräistä biisiä samaisesta sessiosta. Mmmmm. Nice! Kuten Fast Show'n jazz klubin juontaja sanoisi.

Mukaan tarttui myös kaksi pienempää, EP:n tyylistä julkaisua. Ensimmäisenä on neljän biisin Survival Tools jolta löytyy samanhenkistä tietokoneen naksutusta sisältävää ambientia kuin samana vuonna julkaistulla The Harrow albumilla. Jälkimmäisenä näistä kahdesta on sitten se ehkäpä mielenkiintoisin julkaisu mukana tulleessa paketissa - Unification Ver. 0.5 α. Tässä samannimisessä kappaleessa lähteenä on käytetty italialaisen observatorion keräämiä signaaleja (kuten esim. supernovan räjähdyksiä) joita on sitten käännelty, väännelty, säädelty ja käsitelty ties missä eri filttereissä/laitteissa ja lopuksi näistä on sitten koottu 15 minuutin pituinen musiikkinäyte. Käytän sanaa näyte koska itse julkaisussa sanotaan että tämä projekti on vielä kehityksen alla ja lopullinen versio pitäisi soittaa livenä tämän vuoden kuluessa. Toivottavasti siitäkin julkaistaan oma CD. Nimittäin tällä pienellä julkaisulla herra Massimo Magrini on jälleen kerran jysäyttänyt sen verran vakuuttaa jälkeä sekä samalla puskenut ja hämärtänyt tuota pientä olemassa olevaa rajaa jossa kysellään että mikä on todellisuudessa musiikkia?

Reset / Rebis Periferiche

Bad Sector: Reset / Rebis Periferiche

No joo, kelvatkoon. Kuten tuosta paskalaatuisemmasta kuvasta voi ehkä huomata, tämän viikon alussa postilaatikkooni kolahti paketti Portugalin suunnalta ja joka sisälsi ensimmäisen tilaamistani neljästä Bad Sector julkaisusta. Eli aiemmin tänä vuonna hankitun normaalin version lisäksi hallussani on nyt myös vielä pienemmän, 345 kappaleen painoksen omaavan limited editionin tästä "Reset / Rebis Periferiche" albumista. Hmmm... nyt seuraa vaikea kysymys. Laitanko tämän toisen kappaleen myyntiin vai pistänkö jonnekin jemmaan pahan päivän varalle? Kuka tietää jos tulee vastaan sellainen tilanne joka vaatii kaltaiseltani levynkeräilijältä ylimääräisen kopion jotta saisin itselleni tietyn levyn. Tai sen voi myöskin ajatella siltä kantilta että kannattaa pitää kummatkin julkaisut kokoelmassani, sillä nyt hallussani on kummatkin painokset joten kokoelmani on "täydellisempi".

Musiikkia, viikko 37/2006

Jesper Kyd: Hitman Contracts (Original Soundtrack) (2004)

Jesper Kyd: Hitman Contracts OSTPuhuttaessa videopeleistä tai paremminkin menestyneistä pelisarjoista ja niiden originaaleista musiikista, ensimmäisenä mieleen juolahtaa konsolipuolelta Metal Gear Solid (Harry Gregson-Williams ja kumppanit), lukemattomat Final Fantasyt ja Xboxin lippulaiva Halo. PC-peli puolella on ainakin yksi pelisarja joka nousee heti mieleen kun sitä verrataan näihin muihin kavereihin. Se on palkkamurhaajan ammatista kertova Hitman. Ja kun puhutaan Hitman pelisarjasta ja kyseisen pelin äänimaailmasta, musiikin luoja Jesper Kyd on yksi olennainen asia näissä peleissä. Nykyään ei voisi edes kuvitella että joku muu tekisi musiikit näihin peleihin sillä hän on vuosien varrella niin vakuuttavasti luonut ja todistanut oman kiistattoman paikkansa tässä pelisarjassa. Siirrytäänpäs itse musiikkin. Kaksi edellistä soundtrackia on ollut enemmissä määrin sinfonia painoittaista ja sitä perinteisempää score sävellystyöskentelyä. Mutta jo heti ensiminuutilla Hitman Contracts osoittaa positiivista uusiutumuskykyä ja ensimmäisen kappaleen, "White Room & Main Titlen" tahdit kertovat selvästi musiikin muuttumisesta uuteen suuntaan. Löytyy yllättävä syntikka-line, pommittavat rumpuloopit, muutenkin yleisilmapiiri on elektroninen ja kylmänrauhallinen, juuri niin kuin Agent 47. Aivan. Nyt päästiinkin siihen homman ytimeen - tämä ei olekaan enää samanlainen sinfonia kokonaisuus kuten pelisarjan edellinen soundtrack, vaan herra Kyd on muokannut ja muovannut studiossaan synkän "techno" soundtrackin tämän kolmannen Hitman pelin ympärille. Itse pelin aikana päähahmo, Agent 47 makaa hotellihuoneessa kuumehoureissaan saamastaan lyijymyrkytyksestä ja näin ollen vajoaa syvälle pään sisällä sijaitseviin painajaisiin. Jo pelkästään tämä pieni tarinan kuljetus pelin alussa kertoo selväkielisesti kuuntelijalle sekä pelaajalle sen että esim. Hitman 2:n tyylinen sinfoniamusiikki ei sovi tällaiseen tilanteeseen yhtään vaan musiikin pitää olla sellainen että se kumpuaa suoraan päähahmon menneisyydestä johon sekoittuu alitajunnasta heräävä painajainen. Ja tällaisessa tunnelman luomisessa Jesper Kyd on onnistunut erinomaisesti. Räiskyvien toimintakohtausten päälle on tietenkin rakennettu aimo annos tiukkaa ja raakaa puristusta joka ei siinä kiperimmässä tilanteesssa erottele ohikulkijaa ja pelaajaa uhkaavia henkilöitä toisistaan mutta soundtrack tarjoaa myös sen vähemmän intensiivisemmän puolen, totta kai. Vaihtelevuuden vuoksi herra Kyd on ottanut elektronisen musiikin syvät salat käyttöönsä rakentaakseen miltei jopa trip-hopmaisia biitti kokonaisuuksia ja onneksi hän on sentään säilyttänyt samalla sen tutun kosketuksen edellisistä osista mm. mukana olevilla jousisoittimilla ja parissa kappaleessa vierailevan Unkarin radiokuoron säestyksellä. Pelin luonteen takia, soundtrackin suola löytyy kuitenkin noista sekunttikellon viisareita hidastavasta ambient-taustoista jonka soidessa valeasuinen Agent 47 etenee syvällä vihollisen keskuudessa ja suorittaa hänelle annetun tehtävän kenenkään huomaamatta. Tämähän on se optimaali tavoite itse pelissä. Jos jotain pientä valittamisen aihetta pitää etsiä tästä julkaisusta, ainoa negatiivinen ruksi tipahtaa soundtrackin kappaleesta kolme, "Hong Kong Underground". Biisin ja tehtävän luonne pitäisi kuljettaa kuuntelijan Aasian seudulle, mutta Kydin valitsemat soittimet tuovat enemmänkin mieleen arabimaat. Aika paha kömmähdys näinkin arvostetulta tekijältä. Mutta mutta... Muistaakseni itse peli sai pienoisen ristiriitaisen tunteen pelaajien ja arvostelijoiden keskuudessa tullessaan markkinoille, mutta yksi asia on varma. Itse soundtrack on täyttä rautaa alusta loppuun. Tämä on se täydellinen soundtrack kylmäveriselle sosiopaatille joka hankkii elantonsa palkkamurhaajana.

Laskeuma

Fakta. Kukaan ei ole täydellinen. Ihminen on erehtyväinen ja pahimmassa tapauksessa virheitä tekevä yksilö. Tästä on edes turha alkaa kiistelemään. Me kaikki ollaan töppäilty jossain vaiheessa elämäämme. Meillä on myös taipumus näyttää pahimmat puolemme juuri väärissä paikoissa. Olen henkilökohtaisesti mm. työn ja harrastuksen puolesta todistanut minkälaiseen pohjalukemaan ihminen pystyy sukeltamaan.

Ja nyt tämäkin on nähty. Yhden pienen kirjaimen poissaolon vuoksi muodostuvan kirjoitusvirheen ansiosta sain päälleni sellaisen tunneryöpyn etten voinut uskoa silmiäni ja korviani. Siis kuvitelkaa, yhden pienen kirjoitusvirheen takia. Kun tilanne oli rauhoittunut taas sille tasolle että voitaisiin puhua sivistyneesti, kysyin suoraan että onko tämä edes oikea tapa reagoida tilanteeseen. Eikö yksinkertainen kysymys siitä että onko kukaan varmistanut että tuo asia on kirjoitettu oikein olisi riittänyt?

Ei näköjään. Sain vain vastaukseksi ihmeellistä selittelyä siitä että meidän olisi pitänyt tietää tämä asia ja samalla koko tilanne kääntyi täysin päälaelleen kun syyttävä sormi alkoi kohota kohti rintaani ja suusta lensi ulos nämä sanat: "ja äläkä yritä kääntää tätä minun syyksi". Siis missä vaiheessa minä olin väittänyt tätä hänen syyksi? Yritin vaan saada hänet tajuamaan, miten mitättömän asian takia hän raivostui. Fuck it. Ei siinä voinut muuta kuin toivoa että hän tajuaisi myöhemmin miten typerältä hän näytti juuri äskettäin. Toiveajattelua. Paranoia kicks in. Näen jo hänen silmistä mitä hän aikoo seuraavaksi. Uhkailu mode käynnistyy ja saan kuulla mitä hän aikoo tehdä tälle asia. Like i fucking care. Ei ole minun ongelmani jos sinä liitelet jossain haavemaailmoissa ja luulet että sinulla on kytköksiä.

Pari huutoa (part 2)

huuto.net

Voitte kuvitella tällä hetkellä sellaisen kaverin jonka leveä hymy kulkee korvasta korvaan. The Chemical Brothersin Loops Of Fury EP oli niitä harvoja julkaisuja heidän diskografiasta joka uupui kokoelmastani sekä nyt parin vuoden etsinnän jälkeen, yksi peli soundtrackien helmistä löysi lopultakin tiensä minun käsiini (Hitman Contracts OST).

Ja näinhän siinä yleensä käy. Kun levyjen ostamisessa tulee parin-kolmen viikon tauko, seuraavassa hankinnassa on sellaisia levyjä joista maksetaan melkein järjettömiä summia - oli kyse sitten limited edition tai muuten vain kiven takana olevista julkaisuista. Nytkin kun katselen tilitietojani, ei voi kun nauraa kuinka paljon olen pistänyt rahaa palamaan vähän yli viikossa. Nimittäin ulkomailta olisi vielä tulossa neljä Bad Sector julkaisua. Nyt oikein jännittää sillä pidän edelleenkin Kosmodromia ambient-genren parhaimpana teema-levynä sekä tietenkin Bad Sectorin parhaana työnä ja nyt tuosta julkaisusta olisi tulossa vielä pienemmän painoksen omaavan kahden CD:n spessujulkaisun. Uih. Mainitsinko että minua jännittää?

Köh, köh…

Ulkona ilma näyttää niin syksyisen synkältä ja kropassakin tuntuu vähän samanlaiselta. Kurkkua kivistää. Tärisyttää. Paleltaa vaikka kämpässä on ihan tarpeeksi noita celsius-asteita. Mutta tämä selittää jo varsin hyvin miksi minä olin niin oudon väsynyt eilen kun sammahdin sänkyyn siinä jo kymmenen jälkeen. Syksyn tullessa esiin, mukaan hivuttautuu 95% varmuudella se jokavuotinen flunssa ja sille ei taaskaan mahda yhtikäs mitään.

Mieleen juolahtaa heti se ihanuus kun sairaana ollessa melkein ainoa toimiva hengitysvirtaus on persreiän kautta. Normaalisti sitä pitää itsestään selvyytenä että hengitys kulkee nenän kautta mutta flunssan ansiosta loppumattomat aivolimat alkavat valumaan hitaasti pitkin nenäonkaloita ja tukkivat nämä kaksi tunnelia kokonaan. Niistäminen ei auta mitään kun sitä tavaraa tulee hitaasti lisää ja lisää. Tässä vaiheessa olotila on kuin yksi tärkeimmistä ruumiin funktioista olisi suljettu pois käytöstä.

Mutta tuohon tilaan löytyy helpotusta esim. nenäsuihkeiden avulla. Tai noh. Onhan se pienoinen helpotus kun nenän kautta tapahtuvaa hengitystä voi avittaa suihkeilla, mutta sehän ei ole sama asia kun terveenä hengittäisi ilmaa keuhkoihinsa. Hengitys on nyt raskaampaa ja nenäsuihkeen käytön jälkeen olo tuntuu douppauksen ja flunssan välimuodolta. Tai paremmin sanottuna koko naamataulu tuntuu olevan pöllyssä. Pahin tilanne tässä taitaa olla on se kun heräät keskellä yötä siihen kun yrität haukkoa henkeä suun kautta nopeasti sisään koska se normaali reitti on jälleen kerran tukittu. Ai että minä sitten odotan innolla tuotakin vaihetta.

No mutta, pitää tästä alkaa varastoimaan buranaa yms. ja valmistautua pahimpaan.

About the living things

Nyt pariin viikkoon ei ole tullut mitään hankittua levyhyllyyn (nou hätä, tilauksessa/tulossa on yksi elektronista genreä ravisuttava julkaisu). Mutta onneksi Photophob piristää näin raskaan työpäivän sekä viikon päätteeksi newsletterilla jossa hän mainitsee uudesta mp3-julkaisustaan.

photophob
about the living things

the wonder of life. the coincidence of being. photophob celebrates the origins of organic life by dedicating eight tracks to eight different microorganisms, floating lazily through the waters of a primeval ocean or crawling nosily around the crusty surface of the earth's first landmasses. eight tracks, neglecting nearly every form of freaky beat programming or spacy sound effects, making them more digestible than most of photophob's breakbeat oriented works. "about the living things" is calmed down, oldschool flavoured electronica, simple and atmospheric, another photophobian soundtrack for an inexistent movie.

» Laridae.at