HL2:Ep2. Vesi oikein herahtaa kielelle…

+ Pt.2, Pt.3, Pt.4, Pt.5

Sekä traileri.

UNKLE 4CD Box-Set

Ei näköjään riitä se että hallussani on “Never, Never, Landin” ensimmäisen painoksen CD+DVD spesiaali julkaisu joka on kääritty helvetin isoon kirjamaiseen pakettiin sekä albumin toisen painoksen eli Global Undergroundin pykäämän USA:n markkinoille tarkoitetun 2CD:n deluxe limited editionin. Ei. Lisää pitää hankkia.

Self Defence
Global Underground is releasing an UNKLE 4 CD box set titled Self Defence (Never Never Land Reconstructed and Bonus Beats) featuring remixes from Never Never Land plus three new remixes of the unreleased UNKLE track, Burn My Shadow, featuring Ian Astbury of The Cult. Self Defence will be available at retail outlets on 11 September in the UK and 12 September in the US. The box set will also be available for sale in the new UNKLE online store.

Box-Set tracklist:

Disc 1
01. UNKLE feat. Ian Astbury – Burn My Shadow (Junkie XL Mix)
02. UNKLE feat. Ian Astbury – Burn My Shadow (Aidan Lavelle ‘Bells’ Mix)
03. UNKLE feat. Ian Astbury – Burn My Shadow (Dan F Mix)
04. UNKLE – What You Are To Me? / Petter – These Days (Sasha ‘Involver’ Mix)
05. UNKLE – Eye For An Eye (Mode Mix)
06. UNKLE – Eye For An Eye (Meat Katie ‘Twisted In The Globe’ Mix)
07. UNKLE – Eye For An Eye (Meat Katie ‘E-Type’ Dub)
08. UNKLE – Eye For An Eye (Tyrant Mix)
09. UNKLE – In A State (Total Science Dub Mix)

Disc 2
01. UNKLE – In A State / Moby – God Moving Over The Face Of The Waters
02. UNKLE feat. Ian Brown – Reign (Evil Nine Mix)
03. UNKLE feat. Ian Brown – Reign (Way Out West Instrumental Mix)
04. UNKLE feat. Ian Brown – Reign (Trafik ‘Stoned Rows’ Mix)
05. UNKLE feat. Ian Brown – Reign (Morgan Geist Mix)
06. UNKLE feat. Ian Brown – Reign (Way Out West Mix)
07. UNKLE feat. Ian Brown – Reign (UNKLE Reconstruction)
08. UNKLE feat. Ian Brown – Reign (Three AM ‘Black Swan’ Vocal Mix)

Disc 3
01. UNKLE – Back & Forth (Secret Intro)
02. UNKLE – I Need Something Stronger (Dan F Mix)
03. UNKLE – Reign (Instrumental Mix)
04. UNKLE – Invasion (Medway Mix)
05. UNKLE – Inside (Dan F Mix)
06. UNKLE – In A State (Sasha Instrumental Mix)
07. UNKLE – In A State (Meat Katie Vs Elite Force Mix)
08. UNKLE – In A State (Total Science Vocal Mix)
09. UNKLE – Eye For An Eye (2 Sinners Mix)
10. UNKLE – Eye For An Eye (Dylan Rhymes Vs Force Mass Motion Mix)
11. UNKLE – Eye For An Eye (Swain & Snell Mix)
12. UNKLE – Tracier

Disc 4
01. UNKLE feat. Ian Brown – Reign (RJD2 Instrumental Mix)
02. UNKLE feat. Ian Brown – Reign (Aidan Lavelle Mix)
03. UNKLE feat. Ian Brown – Reign (Anagram Mix)
04. UNKLE feat. Ian Brown – Reign (False Prophet Mix)
05. UNKLE feat. Ian Brown – Reign (RJD2 Vocal Mix)
06. UNKLE – In A State (Sasha Mix)
07. UNKLE – In A State (DFA Mix Edit)
08. UNKLE – Blackout
09. UNKLE – Panic Attack (Ape Sounds Mix)
10. UNKLE – Glow (Hybrid Mix)
11. UNKLE – Have You Passed Through This Night

Musiikkia, viikko 33/2006

Anhedonia: Destructive Forces (2006)

Anhedonia: Destructive ForcesAaah, tällaisia julkaisuja varten minä olen luonut perustan kokoelmalleni. Jo heti ensikuuntelun aikana ja parin-kolmen biisin jälkeen, niskakarvat nousivat pystyyn joka yleensä merkitsee sitä että nyt kuuntelen jotain mullistavaa ja jotain parempaa on tulossa pidemmältä juoksulta. Kuudennen biisin aikana käsivarsien iho nousee, etenee sekä muuttuu kananlihaksi ja jatkuu jalkoihin asti samalla kun etsiskelen lattialle pudonnutta leukaani. Kuunneltuani albumin loppuun asti, tunne on vahvistunut moninkertaisesti ja lopulta olen myyty mies. Julkaisu laitettiin suoraan ostoslistan kärkeen ja taas alkoi pienoinen taistelu tämän saamiseksi omaan levyhyllyyn. 550 kappaleen painos ei pelottanut minua sillä olin päättänyt vakaasti että tämä julkaisu tulee olemaan levyhyllyssäni. Maksoi mitä maksoi. Noh onneksi en sentään maksanut itseäni kipeäksi. Tyyliltään Destructive Forces on paljon velkaa Gridlockin tuottamalla crunch-and-flow iDM/industrial-seokselle ja ainakin tältä albumilta pari biisiä voisi helposti niputtaa Gridlockin viimeiselle albumille. Mutta ei nyt heti aleta heiluttamaan syyttävää sormea ja valittamaan törkeästä plagioinnista. Tässä on paljon enemmän pelissä ja lähempi tarkastelu osoittaa sen että Destructive Forces osaa nousta myös omaperäisyyden tasolle. Destructive Forces albumin tarjoamasta äänivallista löytyvät ne kaksi tärkeää asia mitä ainakin itse etsiskelen iDM-musiikista. Ensimmäisenä on tietenkin biittien monimutkaisuus joka on sitä luokkaa tällä julkaisulla että välillä ei saa hengähdystaukoa kun sitä tavaraa tulee niin paljon ja joskus kovemmalla volyymilla. Toisena asiana on artistin luomat melodiat joita on selvästi valmisteltu rakkaudella ja saatu se tarvittava syvyys tähän jatkuvasti muuttuvaan äänivalliin. Syvyyttä on niinkin paljon että hän on osannut yhdistella kaksi ääripäätä saumattomasti yhteen. Tämä tsekkiläinen kaveri on loihtinut aivan uskomattoman kauniita melodioita joita on ripoteltu pitkin albumia mutta hän on osannut myös tasapainottuna albumin siten että välillä otetaan esiin terävämpi kärki joka on kastettu noisen raakaan voimaan. Mutta onneksi tätä kohinaa on sen verran vähän joten ei tarvitse pelätä että se ottaisi äänimaailmaa kokonaan hallintaansa. Nämä kaikki mainitsemani asiat kulminoituvat juuri tuossa aikaisemmin mainitsemassa kuudennessa kappaleessa “Stir Up The Dust” niin täydellisesti että sitä on kuin juuri saanut piikin käsivarteensa ja leijuisi korkeammalla ilman alassa albumin loppuun asti. Kuten tekstistä voi ehkä lukea, tämä albumi teki minuun aikamoisen vaikutuksen. Minä menen niinkin pitkälle tässä julistuksessa että tässä on jopa varteenotettava ehdokas vuoden albumille.

Manuaalit

Taas tällainen vitutuksen multihuipennus päällä jonka aikana kirotaan kaikki manuaalin tekijät syvimpään helvetissä sijatsevaan koloon. Kun manuaalin ohjeistuksessa lukee että laitteen konfigurointi pitää hoitaa juuri tuossa tietyssä järjestyksessä ja sivuilla painotetaan jopa kahdesti kolmiolla ja huutomerkeillä siitä asiasta että sähköt eivät saa olla päällä kohdissa x ja y. Tuloksena? Virheilmoitus josta manuaalissa ei ollut mitään selitystä. Laitteen resetoinnissa kertovassa ohjeistuksessa oli samanlaista haparointia. Ei saa olla sähköjä päällä. Mut jaa… mites resetoit koko paskan kun jos siinä ei ole edes virtaa? Aivan. Insinööreillä on taas välähtänyt.

Pitääkö tässä kohta ruveta alkaa lukemaan manuaaleja kuin piru lukee raamattua? Ja turha edes alkaa selittämään että tosimiehet eivät edes lue manuaaleja. Tosimiehet voivat työntää peukalon jo valmiiksi perseeseen koska näinhän heille yleensä käy jos laite ei ole helppokäyttöinen.

Huoh… nyt helpottaa vähäsen kun pahimmat höyryt on päästetty ulos.

Musiikkia, viikko 32/2006. Part 2

Atari Teenage Riot: 1992-2000 (2006) / 60 Second Wipe Out (Special Edition) (1999)

Atari Teenage Riot: 1992-2000Viimeisen kuukauden, parin aikana olen kaivanut Alec Empiren ja kumppaneiden levyjä hyllystä ja kuunnellut niitä pitkästä aikaan. Atari Teenage Riot kuulostaa edelleenkin siltä mihin jätin sen viimeksi. Se on äänekäs, vaarallinen, väkivaltainen ja jopa uraa-uurtava. Samat adjektiivit sopivat myös siihen tilanteeseen kun tutustuin vuonna 1997 ensimmäistä kertaa ATR:n tuotantoon. Tosin viimeisin hip-n-cool trendi taitaa olla se että pitää vihata ATR:ää. Varsinkin jos olet parissa tunnetussa *****core kommuunissa, siellä pitää tätä mielipidettä laukoa avoimesti samalla kun antaa käsityötä vierustoverille ja kehua kuorossa uusinta one-hit-wonder sensaatiota kyseisessä scenessä. Bleh, menisivät itseensä ja häpeäisivät kun eivät vaivaudu tunnustamaan Atari Teenage Riotin luomaa DIY-asennetta ja digital hardcore soundia josta pari muutakin genreä imi vaikutteita kuin mikäkin pahainen sieni. Näistä ansioista me saamme kiitellä heitä vielä pitkään heidän kuolemansa jälkeenkin. Ja grimreaperista puheenollen. Tämä kokoelma taitaa olla se kuuluisa viimeinen naula arkkuun. Vuonna 2001 huumeiden yliannostukseen kuolleen Carl Crackin jälkeen ATR ei ole päässyt takaisin jaloilleen ja ainakin sisäkannesta löytyvä Alec Empiren kirjoittama teksti kertoo suoraan sen että ATR pysyy kuopattuna hamaan loppuun asti. Hänen omien sanojensa mukaan “ilman Carl Crackia ATR ei olisi sama asia”. Täysin ymmärrettävä ja looginen syy eikä tämä ole ensimmäinen kerta musiikki-bisneksessä kun bändi lopettaa yhden jäsenen kuoleman jälkeen. Kokoelma itsessään on aika turvallinen 18 biisin läpileikkaus Atari Teenage Riotin tuotantoon eikä sisällä hirveän paljon yllätyksiä. Mitä nyt parin biisin kohdalla kuuluu selvästi remiksauksen ja remasteroinnin aiheuttamaa parannusta soundiin.

Tästä päästäänkin sitten heidän toistaiseksi viimeiseen studio-julkaisuun, 60 Second Wipe Out. Seuraava looginen askel heidän luomassa digital hardcoressa oli tietenkin hivuttautui noisen puolelle ja bändin silloinen tuore jäsen Nic Endo oli tämä oikea henkilö kehräämään tätä anteeksiantamatonta meteliä ja liittämään se ATR soundiin. Täytyy myöntää että itsellänikin oli pienoinen pelonsekainen tunne kun ensimmäisen kerran kuuntelin tätä julkaisua vuonna 1999. Tuntui että ATR puski soundiaansa liian pitkälle mutta vuosien varrella levy on kasvanut kuuntelijaansa tiukasti kiinni ja nyt tätä palvotaan jopa mestariteoksena. Mutta se varsinainen syy miksi ostin uudelleen tämän albumin oli mukana tullut bonus CD. Philadelphiassa joulukuussa 1997 nauhoitettu keikka on tosiaankin viihdyttävä live-esiintyminen tosin kuin heidän viimeinen julkinen esiintymisensä Live At Brixton Academy 1999 joka oli 27-minuuttinen raivoisa hyökkäys faneja kohtaan pelkän noisen avulla. Ja kuunnellessani tätä Philadelphian invaasioita ja miten ihmiset syövät ATR:n kädestä, tulee eittämättä mieleen että jos Atari Teenage Riot keikkailisi nykypäivänä rapakon takana eli USA:n maaperällä, he olisivat kuumaa valuuttaa nykyisen hallinnon ansiosta. Noh, ei mennä nyt liian poliittiseksi. Tulee vaan näppylöitä sormiin ja lopulta minäkin rupeaisin suoltamaan pelkkää ymmärtämöntä paskaa suustani.

Mutta mutta. Otetaan huikka tälle bändille ja heidän visioille joka muokkasi elektronista musiikkia uuteen suuntaan.

Musiikkia, viikko 32/2006

New Order: (The Rest Of) New Order (1995)

New Order: (The Rest Of) New OrderOstin tämän alunperin vuonna 1995 julkaistun remix-kokoelman vain ja ainoastaan yhden biisin takia. Ladies and gentleman, let me introduce to you, track four – “Confusion (Pump Panel Reconstruction Mix)”. Mikä tästä sitten tekee niin hyvän, varmaan kyselet? Aciiiid! Eli helpommin selitettynä tämä on kymmenen minuuttia kova-iskuista, puhdasta raakaa voimaa sisältävä ja edelleenkin parhainta acid-rytmiä tarjoava kokonaisuus joka osaa vielä tänäkin päivänä hidastaa ympäristön liikkeistä. Se ei riitä että biisi lepää yhden kuolemattoman ja legendaarisen TB303:n acid-linen varassa mutta kun sinne sujautetaan toinen nopeampi ja salakavalampi acid-line viereen. Nopeutta lisätään pikkuhiljaa kunnes päästään kolmeen viimeiseen minuuttiin jonka aikana leijutaan pilvilinnoissa samalla kun tämä hirviö puristaa viimeisetkin kierrokset käyttöönsä. Melkein henkeäsalpaavaa kokonaisuus vielä kymmenen vuoden jälkeenkin tai kuten Fast Show’n Nosferatu sanoisi, “monster, monster”. On se näin hyvää. Muuten olin valmistautunut henkisesti siihen että tämä kokoelma sisältää ns. tusina tavaraa 90-luvun puolenvälin britti-housesta ja sen naapurigenreistä. Ja oikeassa olin. Eturintamassa seisoo Paul Oakenfold Perfecto remikseineen joka viestittää kuuntelijalle että aika kulkenut näiden muiden klubi-relletyksien ohi jo ennenkuin päästiin 2000-luvulle. Eikä edes sellaiset nimet kuin Fluke ja Howie B. jaksanut innostaa allekirjoittanutta yhtään vaikka olenkin ensimmäisen mainitun nimen suuri ystävä. Mutta onneksi kokoelmalta löytyi myös toinenkin biisi jonka olin onnistunut unohtamaan vuosien saatossa. Nimittäin saksalainen Hardfloor ja heidän oma acid-techno näkemyksensä New Orderin ehkäpä kuuluisimmista biisistä, “Blue Monday”. It’s 1995 all over again…

Universumin hauskin mies pelaa Sporea

80-luku + piirrettyt = voittamaton kaava

Jos 80-luvulta pitäisi jotain hyvää mainita, niin ne on piirretyt. Mitä näitä legendaarisia animaatiota nyt olikaan? Tao Tao, Olipa kerran…, Tohtori Sykerö (joka nykypäivänä katsottuna tuntuu että se on lähtenyt psykedeelisen haahuilijan kynästä), Warner Brosin hahmot jne. Olihan näitä. Nyt aamusella mieli on vielä vähäsen uninen joten tuonne muistilohkoon ei pääse niin hyvin koluamaan. Pointti on se kuitenkin että 80-luvulla osattiin tehdä animaatioita, tosin kuin nykypäivänä jossa TV:n kautta yritetään lapsille syöttää ties mitä väkivaltaista sekoilua jota vielä kaiken lisäksi kehdataan väittää viihteeksi. Ja se on varma että jos joskus jälkikasvua tulee hankittua, heille tarjoillaan pääasiassa näitä 80-luvun helmiä.

Mutta on tällä postauksellakin jokin toinenkin pointti. Nimittäin tämä sähköpostin kautta ilmoitettu Nikke Knatterton addressi. Sign up.

Lost scenes from Star Wars: A New Hope

See Luke visit with his friends on Tatooine and have a drink with Biggs. These scenes are not included on any of the DVD releases. There’s also the original uncut/extended Cantina scene.

Lost scenes from Star Wars: A New Hope

Plus se tärkeä todiste että Han Solo ampui ensin. ;) Mutta kuinkahan kauan kestää kun Lucas kaivaa nämä pätkät pimeästä kellaristaan, remasteroi ne ja jälleen kerran julkaisee uuden version originaali Star Wars boxista. Miten ois Ultimate Hyper Extended Edition with never unseen footage? On se aikamoinen pisnesmies toi Lucas joten en yhtään ihmettelisi jos näin kävisi.