Brand new toy

Melkein kokonainen viikko takana. Armoton taistelu tuulimyllyä vastaan on saatu siihen pisteeseen että sain tukevan niskalenkki otteen vastustajastani. Eli suomeksi käännettynä tämä tarkoittaa suurin piirtein – uusi kone, uudet ongelmat. Tuli koettua se yksi tärkeä muistisääntö joka pitää välillä niin paikkaansa. Se että jokin asia toimii tuossa vanhassa koneessa täydellisesti, ei välttämättä tarkoita sitä että se toimisi myös tässä uudessa. Ensimmäisenä ongelman kohtasin IDE-kortin kanssa. Vanhasta P266-sotaratsusta lähtien aina mukana ollut Ultra100 IDE-kortti (jolla saa kätevästi neljä laitetta kiinni), aiheutti yllättävän käänteen kun kortti ei pelannutkaan uuden emolevyn kanssa. Itse kortti löytyi buutissa ja kovalevytkin sain näkyviin mutta sitten jäätiin kiinni kuin tikku paskaan. Kone jämähti aina kun ruutuun pärähti kortin ilmoittama teksti “IDE BUS Master Enabled”.

Mm. BIOSin räpeltely ei tuonut mitään uutta tähän ogelmaan, joten yhden pitkä päivän jälkeen en voinut muuta tehdä kuin tunnustaa tappioni. Seuraavana päivänä otettiin uudet aseet esiin ja mietittiin miten tämän ongelman voisi kiertää mutta kuitenkin pitää saman verran kovalevytilaa koneessani. Ratkaisuksi löytyi uuden kovalevyn ostaminen joka eliminoisi kaksi pienempää levyä ja USB-kotelo yhdelle IDE-levylle. Ja näin saatiin tarvittava määrä taas kokoon.

Ja lisää ongelmia oli tulossa. Saatuani systeemin siihen kondikseen että voin työskennellä koneella ihan normaalisti, huomasin että yhden ohjelman kanssa oli pientä ongelmia netin käytössä. Eli parin tunnin käytön jälkeen tämä ohjelma lakkasi toimimasta kun suurin osa yhteyksistä putosi pois. Ja jos se ei ollut tarpeeksi, myös outoa satunnaisia buuttauksia tapahtui ja jotenkin sen ongelman paikansa juuri tuohon verkkokorttiin ja varsinkin Nvidian pyörittämään piiriin. Mutta onneksi emolla oli myös toinen verkkokortti integroituna joten Nvidian piirin disablointi sekä vaihtaminen toiseen porttiin ei ollut mikään ongelma. Tosin Marvell Yukonin piiri ja sen ajurit toivat omat murheensa. Haettuani valmistajan sivuilta uusimmat ajurit (8.56.1.3), ongelmat onneksi kaikkosivat kokonaan.

Yllättäen myös softapalomuuri alkoi takertelemaan. Taas tuli räpellettyä Kerion erilaisten asetusten kanssa. Koitettiin vanhempia versioita ohjelmasta, patchattiin ties mitä tiedostoja, Mikään ei auttanut. Noh, minulle suositeltiin Kerion tilalle Agnitumin Outpost Firewallia mutta vuorokauden jälkeen eli kahden aina-niin-ihanan blue screen of deathin ilmestymisen myötä ja luettuani valmistajan foorumia, tajusin ettei tämäkään oikein toimi omassa koneessa. Viimeisenä vaihtoehtona oli palata takaisin siihen toimivampaan versioon Zonealarmista (6.1) ja vóila. Homma pelittää taas kuin juuri rasvattu kone.

Ja viimeiseksi note to myself. Seuraavan kerran kun asennat koneeseen Windowsia sisään, muista asentaa AMD:n oma ajuri tuolle tuplaytimelle varustetulle prosessorille. Ei siitä ainakaan mitään haittaakaan ole.

Leave a Comment