Musiikkia, viikko 24/2006

Photophob: Still Warm (2006)

Photophob: Still WarmJoskus joidenkin levyjen hankkiminen omaan levyhyllyyn on tuskallisen vaikeaa ja jopa melkein epätoivoista aarteen metsästämistä. Näin oli ainakin Photophobin ensimmäisen CD-julkaisun kanssa. Viiden pitkän kuukauden aikana tsekkasin ainakin kerran viikossa lukuisat myyntipaikat ilman mitään lannistumisen merkkejä. Olin päättänyt vakaasti mielessäni että hankin hänen levynsä – olin valmis maksamaan siitä mitä tahansa ja tekemään melkein mitä tahansa epäinhimillistä saadakseni sen. Sitten yksi aurinkoinen päivä haaviini tarttui pieni mutta todellinen mahdollisuus. Tilaus sisään ja toivoin hartaasti että saisin vihdoinkin oman kopion… Tai joskus levyn saa varsin epätodennäköista kautta, kuten tämän hänen toisen julkaisunsa kanssa kävi. Puolitoista kuukautta sitten alkoi taas se sama rumba kuten ensimmäisenkin levyn kanssa. Rutiininomainen tarkastelu, levykauppiaiden kiusaaminen (“tervehdys taas, tsekkaappas että onko tämä tullut teidän listoille tällä viikolla”) jne. Käydessäni viime viikonloppuna kyseisen artistin nettisivuilla, näin hänen ilmoituksensa uuden albumin euroopan jakelusta. Viestin lopuksi hän ilmoitti että kymmenen ensimmäistä henkilöä jotka lähettäisivät sähköpostia hänelle, he saisivat tämän levyn 10 euron hintaan suoraan itse artistilta. Katsoin uutisen päiväyksen ja huomasin että se oli kirjoitettu viikkoa aikaisemmin. “Perkele, olen liian myöhässä”, kirosin heti mielessäni. Mutta kokosin itseni ja lähetin varovaisen sähköpostiviestin jossa tiedustelin että mahdunko vielä kymmenen sakkiin. Seuraavana päiväna vastaus tuli takaisinpäin ja sain kuulla että olin vasta toinen henkilö mutta periaatteessa olin ensimmäinen koska hän tunsi edellisen kaverin. Muutaman sananvaihdon ja parin-kolmen päivän odottelun jälkeen kätösissäni on nyt sitten Still Warm.

Mutta kuka on Photophob ja miksi jaarittelen näin paljon hänestä? Vuoden 2004:n lopulla itävaltalainen Photophob a.k.a. Herwig Holzmann oli se artisti minulle joka palautti uskoni tähän pahimmillaan sisäsiittoisesti leviävään iDM-genreeseen. Hänen debyyttinsä, Your Majesty Machine tuoksui tuoreelta, se oli täynnä uusia ennenkuulumattomia muotoja sekä mullistavan uniikilta etenevä soundinsa vakuutti minut siinä määrin että tässä genressä elää vielä pieni toivon murunen. Ja minä menen niinkin pitkälle tässä reunojen ylivuotavassa kehumisessa että ilmoitan nyt kaikille että Your Majesty Machine on edelleenkin paras iDM-albumi minkä olen ikinä kuullut. Mutta sehän tarkoittaa myös sitä että Still Warm ei ole vähintään yhtä hyvä. Totta mutta ei tämä albumi ole huonokaan. Still Warmilla hän teki selvän pesäeron edelliseen julkaisuun, sekä albumin teeman suhteen että äänimaailmallisesti. Your Majesty Machinella herra Holzmann matkusteli sci-fistisessä robottien universumissa ja nyt toisella julkaisullaan hän siirtyi, kuten albumin nimi vihjaileekin, lämpimään ihmisläheisyyteen ja siihen että mikä todellisuudessa tekee meistä ihmisen kaikkineen vikoineen. Musiikki edelleenkin kuulostaa häneltä itseltään. Edellisen julkaisun taustamelodiat vaihtuivat rentouttaviin, paikoitellen unimaisesti eteenpäin kuljettaviin sekä hitaasti ilmaan kohoaviin jonka aikana se käy samalla läpi ison kirjon eri tunteita. Biittien tempokin on supistunut edellisen levyn jopa intensiivisestä ja raa’asta piikittelystä helpommin omaksuttaviin kekkereihin joka kuitenkin sopivassa tilanteessa pistää hieman isompaa vaihdetta silmään.

Sähköpostikeskustelusta herra Holtzmannin kanssa sain sellaisen käsityksen rivien välistä että tätä kyseistä julkaisua ei ole hirveästi mennyt kaupaksi mikä on sinänsä sääli koska minusta hän on yksi omaperäisimmistä iDM-artisteista maan päällä ja hän osaa tuottaa originaalia 2000-luvun musiikkia eikä hän ole sortunut kopioimaan muita. Nyt voin ainakin olla hyvin mielin tästä levystä koska kaikki rahat menivät suoraan artistille ja ainakin yhden fanaattisen fanin ansiosta hän voi jatkaa musiikin tekemistä.

Herwig, thanks again for the great CD.

Leave a Comment