Levitän sanaa tästäkin turhasta asiasta

Kuka tahansa kaalisalaattia korkeammilla älynlahjoilla varustettu yksilö ymmärtää Eurovision "laulukilpailujen" olevan huono vitsi, jossa autuaan yhdentekevät, tahattoman humoristiset ja aidosti kammottavan huonot esitykset vuorottelevat tyhjäpäisten mallinukkejuontajien epähauskojen välispiikkien, menneiden viisujen nostalgisoinnin ja epämääräisten väliaikanumeroiden kanssa eurooppalaisen pseudoyhteisöllisyyden karkkivärivalaistussa kädetyhteenliitä-lallallaa-hurmoshengessä. Termi "eurotrash" määrittyy vuosittain uudelleen näissä surkuhupaisuuden orgioissa.

[...]

Aina silloin tällöin joku valtio kuitenkin herää banaalista horroksestaan ja valitsee viisuihin edustajan, jolla on Asennetta, show-tajua ja terve hoovee-meininki viisukonservatiivien paheksuntaa kohtaan. Tänä vuonna tuo valtio on Suomi.

--VoteLordi.org

Ei enää ikinä…

Muistutus itselleni.

Uwe Boll näyttää paskaista peukaloaanUwe Boll on itse saatanasta.

Sorruin niinkin vakavaan virheeseen että päätin katsoa yhden hänen yrityksestään tehdä videopelistä toimiva elokuva. Olisi pitänyt vaan uskoa siihen sanaan että hänen tuotoksensa ovat täyttä paskaa. Ja Bloodrayne oli hyvä esimerkki siitä. Mm. kökkö käsikirjoitus, kökkö dialogia, näyttelijät vetivät roolinsa suurin piirtein lonkalta, epäloogisuuksia siellä sun täällä ja kaiken lisäksi mukaan oli ängetty kökkö tissien vilauttelu/seksikohtaus. Näin hirveää rangaistusta en halua kenenkään muun kokea ja tästä lähtien minä pyrin varoittamaan muita ihmisiä tämän miehen elokuvista.

Mitä helvettiä minä oikein ajattelin kun päätin ryhtyä tähän?

Yksi jakso MacGyveria sekä sen jälkeen katsottuani laadukkaan ja Hitlerin viimeisistä päivistä kertovan elokuvan, Perikadon, oloni tuntui jo paremmalta. Ehkäpä vielä pitäisi käydä suihkussa jotta tämä olotila tuntuisi puhtaammalta.

Amon Tobin: Hello from the lab (Pt.1)

a bit about this album I'm working on:
Amon Tobin
for the past eight months I've been collecting field recordings for work on a new album. it's the first time I've ever done this. the process is completely at odds with how I normally do things (strictly from vinyl) and involves machines and animals as well as people, none of which I can claim to fully understand.

every recording from ants walking on tinfoil to string quartet was treated objectively as a building block to be put together later. animals were encouraged to be musical and musicians convinced to abandon years of practice and discipline and perhaps play their instrument with a sword.

there's nothing new about field recordings of course. it's obviously been the traditional source material in sampling since the early days so I'm really going 'back to school' on this one. on the other hand, I always saw a divide between music that was based purely on sound design and tunes that were written to physically move people. a challenge for me has been to try and make 'tunes' using aspects of sound design normally associated with highbrow academic studies in this area. I don't know how successful I've been but that was a goal anyway.

--Amon Tobin @ Myspace

Sivuilta löytyvä lyhyt video demonstraatio sämplien käytöstä vakuutti ainakin minut.