Jussiveikkaus 2006

Jaahas. Taas on melkein kuukauden päästä se aika vuodesta kun pertti perussuomalainen ottaa pullon viinaa, heittää aivot narikkaan ja joukolla (jossa tyhmyys tiivistyy) päätetään että lähdetään pienelle veneretkelle keskelle järveä ilman sen kummempia varusteita. Eikä siinä vielä kaikki. Kaikki tämä ja monta muuta tragediaa uudessa ja suositussa juhannus peliformaatissa!

Mistä on kyse?

Taas lähestyy se suomalaisten sydäntä lähellä oleva keskikesän juhla: juhannus. Suomalaisten juhannusjuhlinta näyttää myös kurjan puolensa kun juhannuksena kuolleiden lukumäärä tulee ilmi. Jussiveikkauksen idea onkin veikkailla kuinka monta henkeä juhannus vaatii tänä vuonna. Yhteislukumäärän sijaan eri kategoroita on kolme:

Vesillä - Hukkuneet.
Tiellä - Tieliikenteessä menehtyneet.
Maalla - Henkirikokset, tulipaloissa menehtyneet ja muut tapaturmat.

Juhannus alkaa menoliikenteestä joten aika alkaa perjantaista ja päättyy sunnuntai-iltaan klo 00:00.

Täysin oikean veikkauksen antajalle kustannamme pullon miestä väkevämpää seuraavaa juhannusta odottamaan (palkinto annetaan rahana johtuen lainsäädännöstä). Jos oikeita veikkauksia on useita palkinnon saaja arvotaan. Kyseessä on täysin leikkimielinen kisailu ja toivomme totisesti ettei kukaan turhaan ottaisi hernettä nenäänsä.

http://hannu.biz/jussiveikkaus/

Musiikkia, viikko 21/2006. Part 2

Robert Rich And B. Lustmord: Stalker (1995)

Robert Rich And B. Lustmord: StalkerTämän viikon ostoslista näyttää olevan täysin ambient-painotteinen ja vieläpä jollakin tavalla liikkuvaan kuvaan liittyvää. Mutta aloitetaanpas tämän julkaisun purkaminen ensiksi itse artisteista. Robert Richin unimaiseen ja orgaanisempaan tuotantoon en ole juurikaan perehtynyt mutta dark ambient legenda Brian "Lustmord" Williams onkin enemmän tuttu minulle. Kummatkin miehet tuottavat tietenkin ambientia mutta kulkevat täysin omia polkujaan. Nämä kaksi päättivät yhdistää voimansa ja tästä hedelmällisestä yhteistyöstä syntyi Stalker. Mutta miten tämä liittyy elokuvaan? Pressitiedotteen mukaan R. Richin ja B. Lustmordin säveltämä Stalker ei ole vaihtoehtoinen soundtrack vaan albumi joka on imenyt vaikutteita tuosta saman nimisestä ja vuonna 1979 julkaisusta elokuvasta. IMDB:n esimulkaisun mukaan venäläisen Andrei Tarkovskyn klassinen sci-fi filmaus kertoo tarinaa 'alueesta' ja siellä sijaitsevasta 'huoneesta' jonka sisällä ihmisen jokainen toive toteutuu. Lukiessani tuota selostusta tuli nopeasti selväksi että tässä on aika helvetin hämärä juoni ja yritinkin metsästää DVD-versiota tästä elokuvasta jotta ymmärtäisin paremmin itse albumin sisältöä. Mutta ikäväkseni huomasin että remasteroitu kahden DVD:n versio on vasta tulollaan ja se julkaistaan elokuun loppupuolella. Noh ei mahda mitään, pakko selvitä toistaseksi ilman tuota elokuvaa. Musiikki itsessään on hyvin syvällistä post-apokalyptista ambientia. Taustalla kaikuu menneisyyden ääniä ajalta ennen hirvittävää ja tuntematonta katastrofia. Ei ihme että videopeli Fallout tuli ensimmäiseksi mieleen kun kuuntelin tätä ensimmäisiä kertoja. Tällä levyllä on samanlainen tunnelma kun heräisi uuteen ja tuntemattomaan maailmaan mutta kuitenkin vähän ajan päästä todellisuus kolkuttaa ovelle ja kertoo että miksi kaikki tämä on kuitenkin niin tuttua. Stalker on aika hämmentävä ja jopa leuat pudottava kokemus kun ajattelee tätä Lustmord julkaisuna. Se on täysin erilaista mihin on normaalisti tottunut herra Williamsin musiikissa. Tämä ei ole tyylipuhdasta dark ambientia mutta tässä on kuitenkin se sopivan synkkä aspekti joka tarrautuu kuuntelijaan nopeasti kiinni ja se periaatteessa ravistelee sekä herättelee ihmisen ajattelemaan radikaalisesti uudella tavalla. 1995 taisi olla hyvä vuosi ambientille. Ensiksi sain hankittua Bad Sectorin loistavan debyytin ja nyt löysin käsiini tämän Stalkerin joka nousi nopeasti parhaimpien henk.koht. ambient-julkaisujen kärkikahinoihin.

Kiitos Seiska

Osoititte että kunnioitus artistia kohtaan ei merkitse teille paskaakaan ja Lordin nöyrästä pyynnöstä huolimatta julkaisitte kuvan hänen oikeasta minästään. Todistitte jälleen kerran minkälainen lehti te todellisuudessa olette. Eikun nimeä addressin alle jotta saadaan tuollaiset turhat sosiaalipornot lehtihyllyistä pois.

7 päivää -lehti on julkaissut tämänviikkoisessa (21/2006) lehdessään Euroviisuvoittajan Lordin siviilikasvot. http://www.seiska.fi/arkisto/lehti/_a38130/seiskassa+212006/

Lordi toivoi Euroviisujen jälkeisessä lehdistötilaisuudessaan erityisesti, ettei yhtyeen jäsenten kuvia julkaistaisi ilman maskeja. "Toivomme, että ette lähtisi tuhoamaan meidän duunia. Vaikka se tuntuu teistä pelleilyltä, niin se pelleily toi Euroviisut Suomeen.".

Kuvan julkaisu aiheutti tänä aamuna (24.5.) suuren valitusmäärän seiska.fi:n keskustelufoorumille (http://www.seiska.fi/kahvihuone/keskustelut/). Seiska kuitenkin päätti alkaa sensuroimaan foorumia poistelemalla kuvan julkaisua kritisoivia viestejä, joten palaute kannattaa lähettää sähköpostilla suoraan seiskan toimitukseen (toimitus@seiska.fi) tai nettisivujen kautta.

-- http://boikotoikaaseiskaa.tk/

Musiikkia, viikko 21/2006

Vangelis: Blade Runner (Original Soundtrack) (1994)

Vangelis: Blade Runner OSTJätetään Blade Runner itse elokuvana taka-alalle ja keskitytään itse musiikkiin. Mutta mitä muuta minä voisin sanoa (melkein) täydellisestä soundtrackista? Eiköhän ne kaikki tärkeimmät asiat tästä levystä ole sanottu niin moneen kertaa vuosien varrella joten miksi vaivautua toistamaan ylitsevuotavia kehuja yhä uudestaan ja uudestaan? Faktahan on edelleenkin se että tässä on yksi tärkeä merkkipaalu elektronisen musiikin saralla sekä ambient-julkaisujen puolella. Vielä nykypäivänäkin kyseisen leffan soundtrackin tullessaan kaiuttimista esiin, sitä vaan vakuuttuneena kuuntelee Vangeliksen aikaansaamaa futuristista materiaalia. Nimittäin ei uskoisi heti että Vangelis on alunperin kirjoittanut ja äänittänyt tämän soundtrackin jo vuonna 1982 (itse soundtrack julkaistiin vasta vuonna 1994). Mies on ollut selvästi aikaansa edellä ja onnistui ehkäpä jopa puolivahingossa väistelemään ne pahimmat ansat mihin niin monet muut elektroniset tuotokset ovat ajan hampaissa langenneet. Ja hän onnistui tuossa omassa sävellystyössään niinkin hyvin että musiikki on tärkeä tai jopa kriitikaalinen palanen Blade Runneria. Ilman sitä itse elokuva tod.näk. murenisi kasaan. Tai noh. Palataan tuohon sanaan joka oli suluissa, melkein. Melkein täydellinen soundtrack. Ainoastaan mukana oleva jazz/lounge kappale, "One More Kiss, Dear" rikkoo ikävästi täydellisesti soljuvan kokonaisuuden. Mutta se on vain pieni pahanen tässä julkaisussa jonka kanssa jaksaa elää. Kiteytettynä tämä on taas yksi niitä pakkohankintoja ambient-musiikin ystäville. Myös minulle. Ei se pelkkä MP3-kopio oikein tuonut sitä oikeata tyydytystä.

Ja sillä välin Ruotsissa

[00:57] I> LMFAO the swedish commentator said that eurovision is bigger then world cup in hockey, bigger then world cup in fotball and even bigger then the olympics!
[00:57] I> what a jack***
[00:57] I> :P
[01:03] D> haha
[01:04] D> he also said that people voted for finland "as a joke". Typical swedish bullshit. If we don't win, we have to trash our opponents
[01:05] D> 'cause, you know, if people actually thought that Finland might WIN, they would never have voted for them
[01:05] D> that's just so god damned arrogant and petty. Fuck, just take the loss like a man and stop whining
[01:06] D> I'm all for Finland winning. That self-righteous bitch Carola needs to be slapped down a peg or two
[01:07] D> So losing to people dressed like demons is sort of poetic justice, seeing as how she's a hyper-christian wierdo
[01:08] D> Also, Eurovision has become so god damned boring, and Lordi brought something new and fresh to the table. Not my style of music, but I welcome the innovation to the contest
[01:08] D> Go Finland

Musiikkia, viikko 20/2006

Älymystö: Atomgrad (2005)

Älymystö: AtomgradTänään kauppareissulle lähtiessäni huomasin että postilaatikkooni oli kolahtanut tämä julkaisu. CD-levyn soidessa autossa, parin-kolmen ensimmäisen biisin jälkeen faija kysyi taas niin sarkastisesti minulta että onko tämä edes musiikkia. En vaivautunut vastaamaan mitään tuohon toteamukseen, enkä jaksanut alkaa kiistelemään siitä että mikä edes on oikeasti musiikkia. Olin jo melkein valmistautunut antamaan terävän argumenttini siitä että kaupallisilla teiniradiokanava-helvetissä soitettuja kappaleita ei ainakaan voi sanoa musiikiksi koska ne eivät tarjoa älyllisellä puolella mitään ja kanavat muutenkin soittavat periaatteessa samoja biisiä vuodesta toiseen sisuskaluja raastavassa rotaatiossa. Huoh... let's not go that road again... Joten palataanpas Älymystöön. En yleensä osta tai edes kuuntele sitä kokeellisinta kilistelyä ja liitutaulun raavintaa mitä industrial skenessä tarjotaan koska niillä on välillä ikävä tapa sotkeutua omaan nokkeluuteensa josta lopulta kukaan, ei varmaan edes artisti tajua paskaakaan. Mutta jokin tässä Atomgradissa vaan veti puoleensa. Ensimmäisiä kertoja albumia kuunnellessani, takaraivossani kummitti sellainen pirunmoinen deja vu ilmiö. Missä tilanteessa olen kuullut samanlaista, sisäänpäin kääntynyttä kieroutunutta painajaista? Liittyykö se taas jotenkin pelaamaani videopeliin? En vieläkään ole oikein tiedä että mikä tässä levyssä on niin tuttua mutta enkohän myöhemmin saa sellaisen ahaa-elämyksen kun tajuan sen yhtäläisyyden. Kaivautuessa syvemmälle ja syvemmälle Atomgradin maailmaan, pelinappulat vaihtavat nopeasti paikkaansa. Kuuntelijasta tulee omien pirstoutuneiden tuntemuksien uhri joutuessaan käymään läpi omaa helvettiänsä. Ja taustalla pyörii synkkä, hitaasti ja painostavasti eteenpäin soiva ruosteen värittämä koneisto. Lyhyen intron jälkeen, höyrykoneiden puskema ja pianoiden värisyttävä "Ihmisennahkaa" ainakin lyriikoiden perusteella vahvistaa tätä painajaismaista, itseään inhovaa kuvaa jossa ei ole mitään mahdollisuuksia muuttaa kurssia päinvastaiseen suuntaan. Ja samanlaista dark industrial/ambient väritteistä tavaraa on myös loputkin levystä mutta pari helmeäkin löytyy. Ensimmäisenä on levyn puolessa välissä vastaan tuleva "Kehät", jonka tumma trip-hop poljento potkaisee levyn hetkeksi uniikisti räyhäävälle tasolle. Ja toisena on levyn viimeistelevä melkein 9 minuutin "Insects". Pelkkä slide-kitara looppi soidessa taustalla sekä Karl Hyden vokaaleja muistuttava ääni ainakin tuo mieleen helposti Underworldin materiaali (silloin kun se oli vielä hyvää). Olisi mielenkiintoista istahtaa näiden kavereiden kanssa lasilliselle - jutella tästä levystä, rivien sekä nuottien väliin piilotetuista asiosta ja varsinkin tästä viimeisestä biisistä. Saada se varmistus että mikä tai mitkä yhtyeet ovat toimineet inspiraationa juuri tuossa kyseissä kappaleessa ja kysyä suoraan että mistä he ovat varastaneet yhden pienen idean tuohon biisiin...

Mothers Against Noise Vol. 1

Mothers Against NoiseSome things are just meant to be mocked...

...one of them being the American tendency for so-called "Mothers Against Whatever" crusades, usually against a type of music or recent trend.

After weeks of buzz the lengthy online discussions about the veracity of the "Mothers Against Noise" organization, comes the dropping of one of the bombs and the conclusion of an idea hatched when the "MAN" concept began spreading on the net after being planted in a few selected places. An idea that consisted quite simply of spreading and riding an online viral wave of hype.

As such, we annouce the release of the first instalment (and hopefully not last) of a series of FREE downloadable noise/industrial/idm/breakcore music compilations tentatively titled "Mothers Against Noise".

We hope you enjoy the "Mothers Against Noise" compilation series and that its contents will make you interested enough to discover more about these genres of music.

Cordially,
the Management

» www.mothersagainstnoise.org

Men are from Mars, women are from Venus

Sähköpostiini putosi eräs viesti jossa loppuhuipentumana oli tämä loistava vitsi:

En ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi miesten ja naisten seksuaaliset halut eroavat niin paljon toisistaan. Enkä ole koskaan ymmärtänyt sitä koko Mars-Venus juttua. Enkä koskaan ole tajunnut miksi miehet ajattelevat päällään ja naiset sydämellään.

Esimerkiksi: Eräs ilta viime viikolla olin menossa tyttöystäväni kanssa sänkyyn.

Intohimot alkoivat jyllätä, kunnes lopulta hän sanoi: "Sori Kulta. Nyt ei vaan tunnu siltä. Mä vaan haluisin että pitäisit mua sylissä"

Minä siihen: "MITÄ?! Mikä vittua toi nyt oli?"

Joten hän sanoi sanat, jotka jokainen poikaystävä tässä maailmassa pelkää kuulla: "Sinä et vain ole samalla tasolla minun henkisten ja naisellisten tarpeiden kanssa jotta voisin tyydyttää sinun miehiset, fyysiset tarpeet. Etkö voi vain rakastaa minua sellaisena kuin minä olen, ei sellaisena mitä teen vuoksesi makuuhuoneessa"

Tajusin että mitään ei sinä iltana tule tapahtumaan joten aloin nukkumaan.

Seuraavana päivänä päätin ottaa vapaapäivän töistä, jotta voin viettää aikaa tyttöystäväni kanssa. Menimme ensin mukavalle lounaalle jonka jälkeen shoppailemaan isoon tavarataloon. Kävelin hänen kanssaan ympäri osastoa hänen kokeillessa eri asuja päälleen. Koska hän ei osannut päättää minkä ottaa minä ehdotin että otetaan yksi jokaista mallia. Seuraavaksi hän halusi parin uusia kenkiä ja minä ehdotin että otetaan pari jokaiselle uudelle asulle. Menimme seuraavaksi koruosastolla jossa hän valitsi itselleen timanttikorvakorut. Hän oli niin innostunut... Hän alkoi jo jopa lähestyä seksuaalista kiihottumista kun hän sanoi: "Eiköhän tässä ole kaikki kulta. Mennäänkö sitten kassalle?"

Pystyin juuri ja juuri hillitsemään itseni kun sanoin: "Sori kulta, nyt ei vaan tunnu siltä". Hänen kasvonsa muuttuivat kalpeiksi ja hänen leukansa loksahti auki kun hän sai sanottua suustaan: "Mitä?!"

Minä jatkoin: "Kulta minä vain halusin että pitäisit näitä tavaroita sylissä. Sinä et vain ole samalla tasolla minun miehisten, taloudellisten tarpeideni kanssa jotta voisin tyydyttää sinun ostos-tarpeet naisena". Ja juuri kun hän alkoi näyttää siltä että tulee varmasti tappamaan minut, minä lisäsin: "Mikset voi vain rakastaa minua sellaisena kuin olen, ei sellaisena mitä voin sinulle ostaa?

Todennäköisesti ei seksiä tipu tänäänkään, mutta ainakin se narttu tietää että olen sitä viisaampi.

*reps*

Miten niin suomalaisten alkoholikulutus on noussut?

viinapatteri

Musiikkia, viikko 19/2006. Part 2

Enduser: The End (2005)

Enduser: The EndEnduser on noussut nopeasti oman drum and bass soittolistani kärkeen ja tämän hetkiseksi suosikki drum and bass tuottajaksi. Joten ei tarvinnut kauan miettiä sitä että teenkö uuden tutustumiskäynnin Mikä-Mikä-Enduserin maailmaan. Edellisella Calling The Vultures albumilla oli yksi biisi joka erottui muista edukseen ja sama juttu on myös tällä kahdeksan biisin EP:llä. ...Vulturesilla soivan "End Of A Beginning" kappaleen aikana piti suorastaan sulkea silmät sekä turhat ajatukset ja vaan nauttia melodian tuomasta virrasta. Tämän EP:n aloittava nimikkokappale aiheuttaa täysin päinvastaisen reaktion. Musiikin tuomalle fiilikselle ei mahda tälläkään kertaa yhtikäs mitään. Nyt on vaan pakko nousta penkiltä, liikkua rytmin tahdissa ja näyttää siltä tyypilliseltä urpolta jolla on jonkinlainen puutappi perseenreiän tukkeena. Tai kuten joskus minun tapauksessa, kotona tiskiharja kädessä. Paskat mitään astioiden tiskaamista, nyt pidetään 7 minuutin jumppatauko... The End EP:llä Lynn Standafer aka Enduser osaa tuottaa täydellisesti puhdasta raivoa täynnä sisältävia sekä aggressiivisia drum and bass kipaleita mutta kuitenkaan ottamatta edes pientä jalansijaa naapuri genreistä. EP:n neljä originaalia kappaletta käyvät myös neljän erin tuottajan miksauspöydällä ja onneksi remiksaajat pyrkivät luomaan samanlaisen puhtaan raivon tunteen ja kuitenkin jättäen oman uniikin kädenjäljen selvästi esille. Richard Devine joka omistaa digitaalisen ajan sulatusuunin, kirjaimellisesti sulattaa "The End" kappaleen ja pyöräyttää siitä hänen oman soundinsa mukaiseisesti juoksevan techno-acid-weird-breakbeat sulan. Submerged jatkaa oman suorituksensa perinteisellä drum and bassilla sekä mies monen projektin takaa, Mathis Mootz aka Panacea kulkee omalla remiksauksellaan tuttuja tummia drum and bass polkujaan ja lopuksi myös Datach'i menee tutunomaiseen äärimmäisyykseen tehdessään oman tunnistettavan, "ei armoa eläville"-iDM/drill and bass sekoituksen. No, this is not the end my friend. Näpäytetään uudestaan tuota play-nappia. On tämä niin hyvää tavaraa.

Musiikkia, viikko 19/2006

Amen Orchestra: 17 Waves (2006)

Amen Orchestra: 17 WavesKun ihminen uudelleen keksii pyörän, sivusta seuraavat henkilöt kopioivat saman idean ja alkavat heti suoltamaan siitä eri kokoisia ja muotoisia. Isompi artisti edellä, pienemmät heti perässä. Viime vuoden alkupuolella kanadalainen Venetian Snares julkaisi paljon kehuja saaneen Rossz Csillag Alatt Született albumin. Kyseisellä julkaisullaan hän sekoitti rohkealla tavalla drum and bassin perusbiittiä eli amen breakia ja modernia klassista sopivasti yhteen. Tosin Venetian Snares ei edes ollut se ensimmäinen artisti joka rakensi tällaisen cocktailin tyhjästä. Mm. brittiläinen Krust teki jo tämän vuoden 1999 debyyttijulkaisullaan Coded Language mutta tällä kertaa ei kestänyt täysinäistä vuottakaan kun tätä reseptiä taas käytettiin uudestaan hyväksi. Naapurimaamme Venäjän puolelta ponnahti yllättäen tuntematon musiikintekijä joka vie tätäkin kaavaa uusiin ulottuvuuksiin ja on aika osuvasti antanut tälle projektille nimeksi Amen Orchestra. Nimen mukaisesti amen breakia käytetään ahkerasti jota venytetään ja puristetaan jälleen kerran uuteen muotoon ties kuinka monetta kertaa drum and bassin historiassa ja täytyy myöntää että hyvin hän on onnistunut tekemään tästä albumista täysin oman tyylisen kopioimatta Venetian Snaresia. Syyhän löytyy selvästi siitä miten noita klassisia soittimia sekä tuota amen breakia on sovellettu tällä levyllä. Venetian Snares hyödynsi ainoastaan kolmea-neljää perussoitinta omalla Rossz Csillag Alatt Született albumillaan mutta Amen Orchestra menee vieläkin pidemmälle kummassakin asiassa. Kuten projektin nimi ilmaisee täydellisesti, 17 Wavesin kappaleisiin on kirjaimellisesti luotu sellainen tunnelma että kokonainen orkesteri on läsnä. Ja kun siihen yhdistetään hyvin ohueiksi venytetyt ja silti mutkikkaaksi ohjelmoidut drill and bassia muistuttavat amen breakit, tutunoloinen soppa on muuttunut täysin erinmakuiseksi. 17 Waves saavuttaa erinomaisesti ja tyylikkäästi kaaottisen tilan joka kuulostaa niin sekopäisen intensiiviseltä ettei voi ensikuulemalta uskoa korviaan kun musiikki etenee hurjalla vauhdilla siihen pisteeseen. Jos Mozart tai joku muu sen ajan rockstara olisi syntynyt nykypäivänä ja absinth-huuruissaan tehnyt levyllisen musiikkia, se tod.näk. kuulostaisi tältä.

Nii-in. Mistä tietää?

(07:13:59) (xxxxxxxxx) hmm
(07:14:07) (xxxxxxxxx) i havent figured out how drunk is too drunk.
(07:15:25) (xxxxxx) when you're time travelling