Musiikkia, viikot 07-08/2006

Damnit. Näyttää siltä ettei tälläkään viikolla saapunut yhtään levyä laatikkoon. Ja sekös aiheuttaa tätä vitutusta, masennusta ja raivoa yhtäaikaa. Addikti tarvitsee fiksinsä. Viisi albumia on tilauksessa kahdessa eri paikkaa ja kaksi niistä tilasin jo yli kuukausi sitten. Normaalisti toinen niistä olisi tullut jo viimeistään kolmen viikon jälkeen mutta nyt ihmettelen että mikä siinä nyt oikein kestää? Kyseinen levytys on kaiken lisäksi helposti löydettävissä. Tosin kuin se yksi live-albumi jonka tilasi parisen viikkoa sitten. Vähän päälle 500 kappaleen painos ja se julkaistiin muistaakseni jo puoli vuotta sitten. Noh, toivoa riittää että saan yhden niistä viidestasadasta omakseni.

Joskus näille asioille ei mahda mittään. Ja muutenkin paska viikko on alla. Päätin typeryyksissäni asentaa Windows XP:n uudestaan ja eikös siinä samalla kaikki muutkin hommat kaadu samana päivänä hartioille. Pompottele nyt siinä sitten eri softien asennuksen aikana ja kun pitäisi tehdä rutiinihommat samaan aikaan. Sen johdosta minulle on kerääntynyt univelkaa niin julmettomasti tällä viikolla. Perjantai-aamu taisi olla pahin. Heräsin, pistin musaa soimaan ja juttelin noin tunnin verran yhden kanukin kanssa (yeah, i’m talking about you again). Koko jutustelun aikana tuntui että olin kahden maailman rajoilla. Valve- ja unimaailmassa. Todella friikki olotila. Ainoan asian jonka muistan tuosta keskustelusta oli se että kaverilta oli pöllitty iPod ja hän joutui hankkimaan uuden.

Taitaa olla parempi että menen nukkumaan vielä vähäksi aikaa…

Edit klo. 12.42: Tai siis…. eihän se viikko niin huono ollut. Nämä juomat pitäisi riittää vähäksi aikaa, don’t you think?

viinaa...

Tietokone ongelmia

Huoh. Ensiksi oli ulkoisen kovalevyn kanssa ongelmia. Heti sen jälkeen koneessa alkoi esiintymään outoa buuttailua. Siinä sitten menikin pari-kolme päivää mahdollista vikaa etsiessäni ja samalla yöunetkin jäi vähiksi. Muistit testattiin montaa kertaa. No problems in the there. Spywarea ei löytynyt. Virustutka on toiminut moitteettomasti. Koneen sisuskalut putsattiin pölyistä, just in case. Lopuksi minidumpit kaluttiin läpi täikamman kanssa ja sieltähän se syyllinen löytyikin. Tiedosto nimeltään vsdatant.sys kummitteli monessa minidumpissa ja google paljasti että se on Zonealarmin liittyvä tiedosto.

Noh, looginen ratkaisu oli uninstalloida ja asentaa koko softa uusiksi ja lähteä käyttämään sitä täysin puhtaalta pöydältä, mutta ikävä kyllä se ei poistanut tuota outoa buuttailua. Ei siinä muu auttanut kuin poistaa koko ohjelma pois ja asentaa joku muu palomuuri tilalle. Asensin Kerion firewall-softan tilalle ja heti ensimmäisen päivän jälkeen huomasin pari asiaa. Koneen käyttö tuntui heti kevyemmältä ja Windowsin käynnistyminen ei kestänyt enää niin kauan. Enää ei myöskään esiintynyt outoa viivyttelyä esim. sfv/md5-checkerin ja notepadin käynnistyksen kanssa. Nerokin toimii paljon nopeammin. Juuh. Paskan möivät ja kaikki Zonealarmin ylivertaisuuteen liittyvät jutut voi unohtaa huoletta.

Kovalevy sanoo naks, poks…

Taas näitä päiviä. Heräät aamulla tukka pystyssä, menet jääkaapille hakemaan juomaa, siirryt koneelle lukemaan uutisia, privaviestejä ja sähköpostia mutta mitä näkyy ruudulla ensimmäisenä kun käynnistät näytön? Keltainen kolmio taskbarissa. Ärräpäät lentävät ilmaan ja pelätään pahinta mahdollista. Mikähän kovalevy nyt poksahti? Event viewer auki, system välilehti esiin ja hupsista keikkaa. Kello 7:48:17 kohdalla näyttäisi olevan kymmenia huutomerkkejä ja ne kaikki sanovat saman asian: “An error was detected on device \Device\Harddisk5\D during a paging operation”. Hmmm… Harddisk5. Mikähän se on noista kovalevyistä? Resurssienhallinta auki ja tsekataan kuka puuttuu listalta. Voi perse. 250GB Western Digital eli toinen ulkoisista firewire/USB-kovalevyistä ei näy missään.

Koneen buuttaus ei tuottanut mitään tulosta joten seuraavaksi otetaan johdot irti kyseistä kovalevystä ja katsotaan päästäänkö sinne boxin sisälle mitenkään. Ei. Kovalevyn purkaminen osoittautuu liian riskialttiiksi hommaksi koska kovalevy on kiinnitetty sisään siten että jos sitä alkaa ronkkimaan, sinne jää selvät jäljet ja takuu raukeaa heti. Täytyy vaan toivoa että kovalevy toimisi vielä hetken verran kun johdot lyö takaisin kiinni.

Virrat päälle. Ei mitään eloa. Kokeillaanpas tuota toista firewire reikää kovalevyn persuuksissa. Wuhuu. It’s alive! Aloitetaan Operaatio tärkeiden tiedostojen pelastus ja huomenna käydään takuuvaihtamassa kovalevy.

Musiikkia, viikko 06/2006. Part 2

Squaremeter: Aswad (2004)

Squaremeter: AswadInnovatiivisuus. Se on erittäin hyvä sana kuvaamaan Squaremeterin Aswad albumia. Taas olin siinä tilassa että kuuntelin viikon verran tätä albumia silmät ja korvat auki sekä valmistauduin ottamaan avoimin mielin vastaan mitä uskomattomimpiä yhdistelmiä kahdesta täysin eri maailmasta. Squaremeter a.k.a. Mathis Mootz on luonut Aswad albumilla melodisesti vahvaa ja elektronisesti tuotettua hypnoottisesti häiriintynyttä ambientia johon on sekoitettu mm. erilaisia etnistä jousisoittimia ja vokaaleja jotka kaikuavat syvistä arabimaista. Ja kyllä. Tässä on konsepti joka toimii yllättävän hyvin. Albumia kuunnellessa muutama kappale nousivat nopeasti omiksi suosikeikseni. Esim. Imsak, albumin nimikkokappale sekä Tahat, josta tulee mieleen eräs Hardfloorin remix jossa käytettiin samanlailla hyväksi monsterimaista acid-melodiaa ja hidasta rummuttelua. Se on vaan yksinkertaisesti sellainen headbangeri jonka aikana pää alkaa notkumaan eteen ja taakse. Sille ei vaan mahda mitään. Sen sijaan Faregh ei päästä kuuntelijaa helpolla. Päämelodia pyörii metallimaisessa kurvissa eikä sekään auta kun miesvokaali, etniset soittimet ja konerummut heitetään tuohon pyöritykseen. Siinä vaan toivoo että saa jostakin tukevasti kiinni ja pysyy mukana matkassa. Kefaya kappaletta ympäröi hidas, scifimäinen fiilis joka räjähtää puolessa välissä käsiin ja muuntautuu Juno Reactorimaiseksi rymistelyksi. Tämän johdosta se ehkä kuulostaakin siltä että tämä olisi joku mysteerinen kappale joka on kadonnut jostain Matrix soundtrackista. Aswad on mahtava kokonaisuus alusta loppuun asti joka lyö tulta perseelle jokaisella kuuntelukerralla ja pistää liikettä ainakin yhteen ruumiinosaan (itselläni se on yleensä niska ja pää). Jos jotain negatiivista pitää sanoa tästä levystä, niin ehkäpä se yksi kauneusvirhe löytyy siitä että miten osa näistä biiseistä on rakennettu. Se ei ärsytä itseäni mitenkään mutta tuo hieman puutuneisuutta tähän levyyn kun melkein jokainen biisi alkaa pienellä glitch kikkailulla josta se kasvaa isompiin sfääreihin. Kuten sanoin, se ei minua mitenkään häiritse. Itseasiassa vakuutuin syvästi tämän kaverin kyvyistä ja nyt on toinen samanhenkinen albumi tilauksessa (War Of Sound).

Venetian Snares: Infolepsy EP (2004)

Venetian Snares: Infolepsy EPPienen Coredump Recordsin kautta julkaistulla Infolepsy EP:llä herra Aaron Funk esittelee taitojaan viiden biisin edestä joiden yhteiskesto on vähän päälle 20 minuuttia. EP:n aloittaa funkahtava ja vahvasti 70-luvulta haiskahtava kolistelu nimeltään Twelve jossa sämplätään jotain Sesame Streetin tunnaria. Varsinainen “calm before the storm” tunnelman luoja sillä näiden jälkeen herra Funk päästää irti mielipuolisempaa osastoa Venetian Snaresin tuotannossa. Winnipeg Is A Frozen Shithole oli minusta lapsellinen yritys olla rankka mutta tämä EP sen sijaan osoittaa miten tuottaa vihaisia ja raivokkaita kappaleita. EP:n tokalla biisillä, Where’s Bill, voi tuntea kuinka aivomassat lentelevät pitkin seiniä väkivaltaisen breakcoren soidessa. Kill Bill-leffassa Uma Thurmanin esittämä Bride murskasi mieshoitajan päätä oven välissä ja Venetian Snares tekee saman hitillään. Kolmas tekele, Absolute Smakatrosmic tarjoaa raggajunglea jossa syviä bassolinjoja ja nopeita drum and bass elementtejä á la Venetian Snares. EP:n viimeiset biisit Americanized ja Punishing2004 kulkevat aika pitkältä samoissa väkivaltaisissa jalanjäljissä kuin Where’s Bill. Lyhyytensä takia Infolepsy ei ole mikään klassikko mutta se on silti on niitä parempia julkaisuja Venetian Snaresin tuotannossa. Not for the weak of heart.

Cartoons, cartoons. Everywhere.

Hah hah… Tämä Tanskan piirrosjupakka saa koko ajan naurettavempia piirteitä ja nyt paljastui että Egypti työnsi sormensa tähän soppaan jo viime vuoden lokakuussa. Lue ja aisti kuinka viimeisetkin järjen rippeet katoavat islamilaisten päistä. Mikäs se oikea sana tälle olikaan? Ai niin… pwned.

problems

Cavalcade Of Glee And Dadaist Happy Hardcore Pom Poms??

Pongattu Planet-Mun foorumista.

MAY VENETIAN SNARES – “EP” 12″/CD (ZIQ140/ZIQ140CD)

JUN VENETIAN SNARES – “CAVALCADE OF GLEE AND DADAIST HAPPY HARDCORE POM POMS??” 2LP/CD (ZIQ150/ZIQ150CD)

[…]

ZIQ140/ZIQ140CD
Venetian Snares – (12″/CD)

01 Frictional Nevada
02 Beverly’s Potatoe Orchestra
03 Shoot Myself
04 Duffy
05 Cabbage
06 Hospitality

ZIQ150/ZIQ150CD
Venetian Snares – Cavalcade Of Glee And Dadaist Happy Hardcore Pom Poms?? (2LP/CD)

01 Donut
02 Swindon
03 Pwntendo
04 XIII’s Dub
05 Vache
06 Plunging Hornets
07 Twirl
08 Tache
09 P
10 Cancel

Musiikkia, viikko 06/2006

The Crystal Method: Legion Of Boom (2003)

The Crystal Method: Legion Of BoomThe Crystal Method porskuttaa eteenpäin kolmannella albumillaan ja mitäs amerikan Chemical Brothers tarjoavät tällä kertaa? Sisällöltään hauskasti nimetty Legion Of Boom on periaatteessa sitä samaa kuin kahdella edellisellä albumilla. Eli soundipolitiikka ei ole muuttunut juuri miksikään ja kaverit edelleenkin heittävät isoja biittejä sisältäviä kappaleitä kuuntelijan eteen. On tukevaa, junttapaalumaisen biitin tyyliä omaavaa, kuten “The American Way” ja sitä ah-niin-tusinamaista breakbeat tavaraa. Tästä päästäänkin albumin negatiiviseen puoleen. Nimittäin osa biiseistä kuulostavat kierrätyskeskuksen materiaalilta. Esim. “I Know It’s You” vaikuttaa ihan siltä kuin se olisi uudelleen muokattu aikaisemmasta Crystal Methodin tuotoksesta (en vaan saa päähäni että mistä). Ja muutenkin osa albumin biisejä vaivaa sellainen juoksuhiekkamainen tunnelma, mikään ei oikein etene vaan se uppoaa kokoajan syvemmälle. Poikkeuksiakin toki löytyy. Esim. Legion Of Boomin aloittava “Starting Over” sekä albumin loppupuolella soivat “Acetone” ja “Wide Open” ovat alusta loppuun asti hyvin rakennettuja helmiä. Ja kun kitarat iskeytyvät mukaan (“Broken Glass ja “Weapon Of Mass Distortion”), silloin Crystal Method osoittaa että nyt otetaan laitteistosta enemmän irti. Pienoinen pettymys jälleen kerran, tosin heidän ensimmäinen levy onkin sellainen paketti jota ei pystytä noin vain päihittämään.

Winampin conffaus osa x

Hmmm… tämä ohje pitää pistää talteen ettei tarvitse myöhemmin uudelleen läpikoluta koko nettiä.

Gapless Winamp output without the use of a plugin.

1) Open Winamp and right click “Options –> Prefrences” or just press Ctrl+P.

2) In the treeview on the side look for the group titled Plug-Ins. In that group there should be an Output selection. Click it.

3) You should now see a box in the area next to the treeview. Look for one that says “Direct Sound output”. Click it and then press the configure button at the bottom of the window.

4) A new window should’ve popped up. Look on the top of it and click the tab “Buffering”. This is the final part. All you need to do is adjust the Buffer-Ahead on Track change to a high number.

There are 3 slider bars that allow you to adjust the Buffer settings.

Buffer Length
This adjusts the length of the buffer. This also limits the Prebuffer and Buffer-ahead.
Example: If I had a Buffer Length of 2400 ms then my Prebuffer and Buffer-Ahead could only go from a range of 0 ms – 2400 ms.

Prebuffer on start/seek/underrun
This tell Winamp how much data to eat before it outputs sound. The suggested amount for this is 500 ms – 1000 ms.

Buffer-Ahead on track change
This is what we want to change. This tells Winamp when to start reading the next song to get a gapless transition. For me, I just set it to 5000 ms (5 seconds) but that is a bit to high for some people. I’d say anywhere from 1000 ms to 5000 ms is a good range. If you have low memory, a slow computer, or and outdated one, then set it lower, but not to low, or else it’ll still have gaps. The way this works is like this. Example: If I set the Buffer-Ahead to 5000 ms, then Winamp will start reading the next song where the current song had 5 seconds left until it ends. This make it so winamp can trnasition them smoothly.

After that is all done, click the apply button on the window and then close the propterites window. If it worked then there should be no gap.

Langattomat kuulokkeet

Sennheiser RS-130Tajusin tuossa vuoden alussa että minulla on yksi arkinen asia mistä en voi luopua tai on todella vaikeata siirtyä takaisin vanhaan käytäntöön. Langattomat kuulokkeet. Neljä vuotta langattomia kuulokkeita käyttäneenä voin sanoa etten todellakaan halua palata takaisin johdollisiin. Minulla on muutenkin pienoinen johtohelvetti kotona joten ymmärrettävistä syistä en halua lisää johtoja edellisten latureiden, virtalähdeiden yms. rinnalle. Tukiasema tietenkin vaatii edelleenkin sähköä seinästä mutta onneksi tukiaseman voi asetella kauemmaksi sopivaan kohtaan. Eikä minulta löydy halua ja kaipuuta olla tarkkana kun kuuntelen musiikkia langallisilla kuulokkeille kämpässä. Jotkut varmaan tietävät mistä puhun. Joko johto on liian lyhyt jolloin tuntuu kuin olisi koiran talutushihnassa tai johto on naurettavan pitkä jota pitää kerätä kasaan vähän väliä koska se on jotenkin aina tiellä. On se vaan mahtava fiilis kun voi käppäillä pitkin kämppää kuulokkeet päässä musiikin soidessa keskellä yötä. Ei tarvitse aina keskeyttää kuuntelua jos pitää tehdä jotain toisessa huoneessa. Esim. paskalla voi käydä ihan rauhassa kello yhden jälkeen yöllä ja musiikki jatkaa soimistaan. Joskus jopa hampaiden pesun aikana kuulokkeet ovat päässä. Tähän asiaan on niin tottunut.

Neljä vuotta uskollisesti palvellut, tai siis ei ne vielä täysin rikki ole mutta hajoamispisteen partaalla olevat Sennheiserin RS-30 kuulokkeet päivitettiin siis uuteen versioon. Say hello to my new friend, RS-130. Kun tarkastelee näiden kahden specsejä, ensimmäisenä silmään tarttuu akkujen kesto. Vanhoissa kuulokkeissa oli 4 tunnin akkukesto ja itselläni oli vielä vara-akku joten pärjäsin hyvin noilla. Uudessa RS-130 akunkesto on pidentynyt 20-25 tuntiin ja nyt Sennheiser on viisaudessaan päättänyt että kuulokkeiden virtalähteenä toimivat kaksi NiHM AAA paristoa. Hyvä ratkaisu sillä vanhemmissa kuulokkeissa oli Sennheiserin omat akut joten jos pitää hankkia uudet niin nyt ei enää tarvitse metsästää niitä alan liikkeistä. Toinen silmiinpistävä asia on akkujen lataus. Akut nimittäin ladataan tuossa tukiasemassa siten että kuulokkeet ripustetaaan paikoilleen ja vóila. Se on pretty much siinä. Eipähän tarvitse alkaa irroittelemaan noita akkuja kuulokkeista kuten vanhoissa vehkeissä.

Sennheiserin kuulokkeet ovat aina olleet minun päähäni sopivat ja uudet eivät tehneet poikkeusta. Suoraan paketista päähän eikä tarvinnut edes säätää niitä mitenkään. RS-130 ovat hitusen isommat vanhoihin verrattuna joten ne on myös hieman painavemmat. Pitää vaan totutella tuohon uuteen painoon. Pieni huolenaihe nousi kuulokkeiden muotoilusta. Itseäni ripoo sellaiset kuulokkeet joissa ovat nahkaiset osat joiden päälle korvat asetetaan. Nämä korvia syövät “imukupit” aiheuttavat itselläni sen että korvat hikoilevat ja parin tunnin päästä ne on pakko ottaa päästä kun pää tuntuisi olevan tulessa. Mutta onneksi Sennheiser on käyttänyt kangasta kuulokkeiden suojissa joten tuota epätoivottavaa hikoilua ei syntynyt itselläni.

En ole hifisti. En tarvitse monen sadan euron studio-työskentelyyn suunnitteltuja suljettuja kuulokkeita joilla pitäisi kuulla jopa koiran pillien luomaa ääntä. Minulle riittää kunhan musiikki kuulostaa kuulokkeissa hyvältä ja aidolta. RS-130:sta lähtevä ääni tuntui jo heti ensikuuntelulla kirkkaammalta ja ilmavilta edellisiin kuulokkeisiin verrattuna. Tosin se saattaa johtua myös siitä että nyt korvat eivät ole täysin kiinni kuulokkeissa vaan niissä on pieni ilmarako välissä. Muutenkin huomaa että pienoista kehitystä on tapahtunut neljässä vuodessa. Jos pitää jotain huonoa sanoa vanhoista kuulokkeista, itselläni pientä ärsytystä aiheuttivat automaattinen voluumen säätö. Kun musiikki vaihtuu rauhallisemmasta ambientista korvia hivelevään industrial paukkeeseen, uudempi malli ei enää niin aggressiivisesti vähennä tuota voluumia. Itse asiassa minun pitää itse säätää kuulokkeista voluumia alaspäin kun tuntuu että “nyt tulee hitusen liian kovalla”. Mitäs muuta? Niin. Seinän taakse siirtyessä sitä pientä kohinamaista naksahdusta (jota ei edes kuule jos soittaa musiikkia jossa on isompa ääntä ja munaa) ei enää kuulu uudemmilla kuulokkeilla. Viikon intensiivisen käytön jälkeen ei voi muuta sanoa kuin loisto-ostos. I like it.

Uskonnot lyhyesti

Maailmalla on vedetty isompi herne nenään uskonnollisen hahmon pilkkaamisen takia, niin nyt on hyvä aika muistuttaa mitä eri uskonnot tarkoittavat.

Taoism: Shit happens.

Buddhism: If shit happens, it’s not really shit.

Zen: What is the sound of shit happening?

Confusianism: Confucius says: shit happens.

Islam: If shit happens, take a hostage.

Protestantism: Shit happens because you don’t work hard enough.

Catholicism: Shit happens because you’re bad.

Judaism: Why does shit always happen to us?

Hare Krishna: Shit happens rama rama.

TV Evangalism: Send more shit.

Atheism: No shit.

Hedonism: There’s nothing like a good shit happening.

Jehovahs Witness: Knock, knock, shit is going to happen.

Scientology: Shit happens in your mind.

Agnosticism: Maybe shit happens, maybe it doesn’t.

Stoicism: This shit doesn’t bother me.

Rastafarianism: Let’s smoke this shit.

Uutta DJ Shadow materiaalia maaliskuussa…?

DJ ShadowI know everyone wants to know what’s up with the album, so here’s what I can tell you. I’m planning on finishing at the end of March 2006. That could change, but I doubt it. There’s too many important windows that start to close if I miss that deadline and I’m determined not to do that. 8 songs are finished and mixed. Another 2 or 3 should be done this month, with the rest to follow. Haven’t settled on a title yet (it usually comes at the last second).

Shadow, www.djshadow.com

Ei voi muuta sanoa kuin, awesome.

Shaken not stirred

Siinä meni tipaton tammikuu. Ensimmäisenä perjantai päivänä helmikuussa eli eilen tuli otettua senkin kuivan kauden edestä. Ja sen huomaa. Eilisestä jäi käteen hirveä vapina ja ruumiinosia kolottaa. Taisinpa jopa jäädä vedonlyönnin takia auki viisi euroa yhdelle tyypille. Tosin nyt selvinpäin kyseenalaistan tuon vedon tuloksen. Kerrotaan muillekin mistä on kyse. Me lyötiin hirveässä kännissä vetoa siitä että mitä juomaa James Bond tilaa. Oli kaksi vaihtoehtoa. Dry martin ja vodka martin. Itse kallistuin ensimmäisen vaihtoehdon taakse. Asia varmistettiin yhden kasari Bondin kautta (se jompi kumpi Timothy Daltonin leffa, en nyt muista mikä se oli tarkalleen. Noh siinä kuitenkin vedettiin sillä sellon kotelolla mäkeä alas). Tästä tulikin mieleen että koska viimeksi Bondeja on näytetty urakalla TV:stä? Siitä on pitkä aika eikö vain? Hyviä leffoja, joten maikkari tai joku muu kanava saisi näyttää ne taas pötkössä. Mentiin nyt hieman asian ohitse joten back to right track. Niin… nyt tämäkin vedonlyönti jäi pahasti hampaan koloon, joten otetaan google työhevoseksi. Joiko hän myös dry martineita?

Fatima Blush: Oh, how reckless of me. I made you all wet.
James Bond: Yes, but my martini is still dry. My name is James.

M: Too many free radicals. That’s your problem.
James Bond: “Free radicals,” sir?
M: Yes. They’re toxins that destroy the body and the brain, caused by eating too much red meat and white bread and too many dry martinis!

http://www.imdb.com/title/tt0086006/quotes

Ja sitten löytyi myös tämmöinen.

Ian Fleming gives a recipe for his Bond’s preferred libation in the first Bond book, Casino Royale (1953), chapter 7:

“A dry martini,” he said. “One. In a deep champagne goblet.”

In other appearances, Bond requests a “medium vodka dry martini,” sometimes ordered shaken not stirred. From his vesper recipe, I take “medium vodka dry” to mean he wants a “medium” amount of vodka mixed in with his gin, but who knows?

I rest my case now. Ja pistä vaan rohkeasti palautetta, herra vedonlyönnin voittaja. Minä tiedän että sinä luet tämänkin raapastuksen.