Muistutus tästä yöstä ja siihen sopiva quote

Never argue with an idiot. They drag you down to their level, then beat you with experience.

Musiikkia, viikko 04/2006

Fatboy Slim: Palookaville (2004)

Fatboy Slim: PalookavilleSiirtäessäni tätä alelevyä tietokoneella mp3-muodossa jukebox-kovalevylle, tutkailin biisilistaa ja ainakin nimien perusteella huomasin että tältä levyltä on julkaistu vähintään kaksi singleä. Hmmm… tosin en muistanut yhtään että miltä ne biisit todellisuudessa kuulostivat. Paha enne vai huono muisti? Levyn lähtiessä soimaan, ensimmäinen vaihtoehto kävi ikävästi toteen. Onko big beat tosiaankin nykypäivänä läpikaluttu luu? Vuosien varrella monet tämän genren tähdet ovat ottaneet selvän hajuraon tähän musiikkin ja nyt voin taas ikävästi todeta että yksi alan konkari on myös kääntänyt laivansa. Itkuhan tässä melkein tulee kun tätä levyä kuuntelee, sillä Palookaville albumilla ei ole edes sitä Fatboy soundia nimeksikään. Teflon pinnoitettua muka-kaupallista ja kaikkia kosiskelevaa, hittiä epätoivoisesti hakevaa tavaraa. Biisit tulevat ja menevät mutta mitään ei jää korvien väliin. Vierailijatkaan eivät pääasiassa tuota minkäänlaista reaktiota. Ainoastaan Damon Albarn sai jonkinlaisen huomion, mutta biisi kuulosti liikaa Gorillaz tuotteelta. Voi voi. Edellisellä albumilla Norman Cook sentään vielä yritti. Nyt jäi käteen tyhjä lupaus jota hän ei lunastanut.

Richard D. Jamesin Analord-setti CD-muodossa

Aphex TwinThankfully, it appears that James’ 2006 output will be markedly cheaper and much easier to store. The Analord tracks will finally make it to CD, but not in the way that most of us expected. Simply compiling all of the material onto one multi-disc box set would be way too easy. Instead, James has “distilled the tunes into a cohesive album, “as it was intended to be heard,” according to a press release. So it’s sort of a brand-new Aphex Twin album, but not really.

Entitled Chosen Lords, the disc will drop on April 10 in the UK and April 11 in the U.S., courtesy of Rephlex.

Trakqs:
01. Fenix Funk5
02. Reunion 2
03. Pitcard
04. Crying in Your Face
05. Klopjob
06. Boxing Day
07. Batine Acid
08. Cilonen
09. PWSteal.Ldpinch.D
10. XMD5A

Pitchforkmedia.com

Ja merkintä kännykän kalenteriin…

Musiikkia, viikko 03/2006. Part 2

Diablo: Mimic47 (2006)

Diablo: Mimic47Hieman yli viikko ennen tämän albumin julkaisua, luin yhdestä musiikkialan lehdestä haastattelun jossa bändin vokalisti Rainer Nygård selitti Mimic47:n teosta. Hän kertoi että biisien sanoituksissa lähteenä pulppusi suomalaisten häpeällinen Lahden hiihto-skandaali ja sen jälkipuinnit sekä yllättäen yhdestä TV-historian katsotuimmasta sarjasta ja sen hahmosta, Dallasin JR Ewing. Näiden kahden aiheet eivät kauaksi putoa toisistaan. Huijausta, juonittelua ja kiinnijäämisen jälkeen alkaa se ikävä pyykinpesu ja totuuden esiin kaivaminen. Kun tämä tieto on saatu istutettua päähän, biisien lyriikoita ymmärtää paljon paremmin ja siitä minkälaisesta vihan tunteesta kaverit saavat voimansa soitantaan. Kuunnellessani Mimic47 ensimmäisiä kertoja tuli pieni pettymyksen tunne pintaan, koska Diablon edelliset albumit ovat olleet kynnyksiä jotka bändi on ylittänyt jokaisella levyllä. Mutta ties kuinka monetta kertaa tämä uusi albumi soi stereoissani kunnes tajusin etten minä tarvitse tätä pettymyksen tunnetta takaraivooni. Olin kohottanut ennakko-odotukseni liian korkealle tälle levylle. Kun ottaa peilimäiset hiihtolasit pois silmiltä, voi aistia että Mimic47 on huomattavasti tasaisempi, terävämpi kuin edellinen julkaisu Eternium, vaikka ei sekään mikään huono albumi ollut. Periksi antamattomuus ja kiven kova asenne pysyy ja voi edelleenkin hyvin Diablon soundissa. Hiihtomiehet kulkevat ladulla eteenpäin naama jäässä/parta räässä ja Diablon miehet sahaavat suomalaisen metallin kärjessä.

Lost in Mu Mu land

The KLFHerranen aika. Elektronisen musiikin grand old manit. Miljoonan punnan polttajat. Kaksikko joka talutti musiikkiteollisuutta kuin tyhmää lammasta 90-luvun taitteessa. Bill Drummondin ja Jimmy Cautyn luoma legendaarinen The KLF on tulossa takaisin vuonna 2006?

» The Sound Of Mu (paina kolmatta pistettä niin pääset eteenpäin)

Minä-kuvan murskautuminen

Enpä olisi uskonut että saan itsestäni näin huonon kuvan kerrottua. Täsmällisenä kaverina pyrin siihen että pidän kiinni sopimasta ajankohdasta ja saavun ajoissa. Tänään kaikki meni pretty much päin helvettiä, mutta onnistuin ihmeen kaupalla saapumaan viime tingassa paikalle. Hengästyneenä vedin happea keuhkoihini nopeaan tahtiin, syke oli noussut korkealle ja hiki alkoi puskemaan läpi. Sisätiloissa näistä talvivaatteista alkaa olla vain haittaa. Yritin soiperrella jonkinlaisia sanoja suustani. Puheen sorina kuulosti säälittävältä. Hyydynkö minäkin kesken kaiken kuten niin moni diesel-auto oli sammunut pakkasten takia tienpientareelle? Hälytys alkaa soimaan. Toisen aivopuoliskoni hälytysireeni soi punaisena ja huutaa epätoivoisesti: “paniikki, paniiikki!”. Viereinen aivopuolisko yritti rauhoitella ja toisti tasaisesti: “hengitä, jumalauta, hengitä”. Puhalsin pelin poikki ja iskin nyrkin pöytään. “Siinä meni se mahdollisuus”, ajattelin heti. Missä oli se rento, normaali kaveri joka olen? Hän taitaa olla myöhässä tai ei saavu ollenkaan paikalle. Fuck it. Nyt rauhoitutaan, kädellä sutaistaan hiukset taakse, hiki pyyhitään otsalta, vedetään keuhkot täyteen ilmaan ja koitetaan saada tämä homma loppuun asti. Jospa tästä päästään edes jonkinlaisella kunnialla läpi…

Musiikkia, viikko 03/2006

Mind Necrosis Factor: Entropy (2005)

Mind Necrosis Factor: EntropyItse olen pikkuisen puutunut dark ambient genren tarjontaan. Tuntuu että suurin osa tekee sitä samalla kaavalla tehty musiikkia ja liian harvoin luodaan sellainen levy joka todella puskee rajoja täysin uusiin ulottuvuuksiin eikä takerru genren kliseisiin niin helposti. Ranskalaisen Mind Necrosis Factorin debyyttijulkaisu Entropy iski jo heti ensikuuntelulla jättimäisen sähköiskun selkäytimeen ja atropiinipiikin rinnan läpi. Heräsi kysymys että onko tämän ranskalaismiehen käsissä dark ambient noussut uudelle tasolle? En nyt ihan sanoisi noin, sillä Entropy sisältää on niin paljon muutakin mitä ei löydy tyypilliseltä dark ambient albumilta. Mind Necrosis Factor käyttääkin raskasmielistä dark ambientia vain yhtenä tummana elementtinä tällä albumilla. Kun tätä albumin tarjoamaa kirjoa tarkemmin kuuntelee, hän on joko kehittelemässä uutta tai parantelee jo ennestään olevaa tuoretta tyylisuuntaa. Dark iDM? Niin… tästä päästiinkin toiseen albumilta löytyvään päärakennusmateriaaliin. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, dark ambient toimii albumin pohjavaluna ja synkkä, painostava tunnelma jatkuu mieltä syövistä biiteissä jotka muuntautuvat hetkittäin minimalistiseen suuntaan. Entropyn atmosfääriä nostelee tietenkin melodiat joihin on saatu myös orgaanisuutta käyttämällä pianoa ja kitaraa (akustista sekä sähköistä) jota ei uskoisi löytävän tällaiselta levyltä mutta se on saatu puristettua sinne sekaan hyvin. Pääpaino pysyy edelleenkin elektronisesti tuotetuissa ja hitaasti soljuvissa melodioissa johon kuitenkin välillä salakavalasti sujautetaan esim. nopeampaa acid rymistelyä. Vielä yksi tärkeä asia mikä tällä levyllä ponnahtaa heti esiin on ihmisvokaalien käyttö. Entropy sisältää kourallisen erilaisia vokaaleja – munkkien kuorolaulua, oopperamaisen tyylin omaava naislaulaja ja levyltä taitaa löytyä jopa keskiaasialaista kurkkulaulua. Kaikki nämä sekä latinaa lausuva mieshenkilö antavat rituaalisen säväyksen näille kappaleille ja luovat albumin ympärille keskiaikaisesta menneisyydestä kaikuavan pahuuden. Lumoutuneena kuuntelen Entropyn soundtrackmaisesti hiottua, monimutkaista elektronista kokonaisuutta ja sitä miten kaikki palaset ovat löytäneet paikkansa niin upeasti. Tällaisten levyjen ostamista varten minä olen syntynyt.

VA: The Remixes Vol. 06 – The Chemical Brothers (2005)

VA: The Remixes Vol. 06 - The Chemical BrothersThe Remixes kokoelma on siirtynyt kuudenteen osaan ja nyt ensimmäistä kertaa se sai minunkin huomioni. Onhan nyt sentään kyseessä yksi britannian suurimmista electronic yhtyeistä eli the mighty Chemical Brothers. Tässä on taas erinomainen poikkileikkaus Tom Rowlandsin ja Ed Simonsin remix-tuotantoon. Alkuaikojen helmistä, kun he vielä käyttivät ensimmäistä aliastaan The Dust Brothers, nykypäivän tuhteihin soundeihin. Eikä tämä ole edes ensimmäinen kerta kun heidän tuotoksia julkaistaan erillisellä CD:llä. Chemical Reaction kokoelma keräsi myös hyvin yhteen tämän kaksikon remixejä samalle CD:lle ja fanin kannalta onneksi vain yksi sama remix-kipale löytyy kummaltakin CD:ltä. Tosin se onkin ehkäpä se kuuluisin remix ja näin ollen ei haittaa vaikka se löytyy kummaltakin levyltä. Kyseinen kappalehan on Primal Screamin Jailbird joka ilmestyessään sai pienoisen nosteen heidän nimelleen ja heidän kyvyistään. Ja nyt vuosia myöhemmin tiedämme mihin se johti heidän urallaan. Vaikka heidän albuminsa ovat olleet paha pettymys viime vuosina, remix tuotantopuolella onneksi pyyhkii paremmin ja miksaukset viedään tyylikkäästi loppuun asti. Näitä kappaleita kuunnellessaani, tajusin kuinka hyviä tuottajia he todellisudessa ovat. He eivät takerru yhteen oljenkorteeseen, he osaavat uudistaa soundinsa tarpeeksi usein ja silti ylläpitää se chemical touch miksaus toisensa jälkeen. Hyvänä esimerkkinä toimivat The Charlatansille ja Primal Screamille tuotetut remiksaukset. Kokoelmalta löytyy kaksi miksausta näiden bändien kahteen eri biisiin ja ne edustavat erinomaisesti eri ääripäitä The Chemical Brothersin tuotannossa. Esim. tämä Primal Screamin legendaarinen Jailbird on se julmetun iso, hidas monster rumpurymistely ja saman bändin Swastika Eyes sen sijaan on 4/4 biittiin pohjautuva nopea valopulssi joka kiitää sivustajakatsojan ohitse silmänräpäyksessä. Remiksaus on myös oma taiteenlajinsa ja Chemical Brothersit hallitsevat sen suvereenisti.

Snapshot viime yöstä

<*************> well had a piece of a finger cut off today but i’ll live
<*********> ouch
<*********> hope it wasn’t your mastrubation finger
<*********> sorry
<*************> sadly it was
<*************> one of them at least
<*********> LOL
<*********> aren’t they all mastrubation fingers?
<*************> nope

Vastakkaisen sukupuolen toteamus sormistaan.

Nähty: Saw II

Saw IIOhjaus: Darren Lynn Bousman
Käsikirjoitus: Darren Lynn Bousman, Leigh Whannell
IMDB: Saw II (2005)

Alkuperäinen Saw oli musta hevonen vuoden 2004:n elokuvarintamalla ja voin heti suoraan todeta että se oli yksi parhaimpia tuotoksia ellei jopa paras elokuva sinä vuonna. Monet kurvit elokuvan juonenkäänteissä pitivät perseen tiukasta penkissä kiinni ja silti loppukohtaus yllätti jokaisen katsojan vaikka leivänmuruset johdattelivat 99% varmuudella syylliseen. Ja nyt vuosi myöhemmin on jatko-osan vuoro. Jatko-osat ovat kaksipiippuinen juttu. Ne joko toistavat ponnettomasti alkuperäisen tekeleen tai kuten tässäkin leffassa, käytetään samaa perusideaa ja pistetään se isompiin mittakaavoihin.

Herra Jigsaw, kuten lehdistö ja poliisivoimat kutsuvat häntä, on taas täällä. Syövän viimeinen aste kolkuttelee jo hänen ovelle joten ennen sitä lopullista oven avaamista, hän aikoo lähteä tästä maailmasta with a big bang. “Oh, yes, there will be blood”, kuten hän itse toteaa. Poliisit ovat saartaneet hänet, mutta hänellä on vielä ainakin yksi ässä hihassaan. Hänen viimeinen mestariteoksensa, kuolettava projekti johon kuuluu kahdeksan ihmistä. He ovat lukittuna taloon jossa on yksi sun toinen vaarallinen ansa. Aikaa on vain kaksi tuntia ja heidän pitää löytää yksi yhteinen tekijä joka yhdistää heitä. Ja yksi heistä on Jigsaw’n pidätystä hoitavan poliisietsivän oma poika. Samainen poliisietsivä joutuu avuttomasti katselemaan monitoreista poikansa selviytymistä kun hän itse yrittää puristaa tältä sarjamurhaajalta tarvittavat tiedot poikansa pelastamiseksi. Palapelin jokainen palanen liukuu ja loksahtaa paikoilleen elokuvan rynniessään paniikinomaisesti eteenpäin.

Jatko-osassa kaikki oli käännetty päälaelleen. Nyt ei näytetty sitä äärimmäistä esimerkkiä minkä ihminen voi tehdä itselleen pelastaakseen perheenjäsenensä, mutta silti luotettiin voimaan joka syöttää epätietoisuutta aivoihin ja käynnistää reaktiot ihmisessä. Ensimmäisen elokuvan nähneenä, sitä viimeistä juonenkäänteen rutistusta osasi odottaa kuin kuuta nousevaa. Mutta pienoinen yllätyksen poikanen oli sentään saatu ujutettua kokeneellekin katsojalle. Hyvä jatko-osa mutta ei ihan yllä ensimmäisen elokuvan julmalle luonteelle.

The fragmentary i ep

iDM-genren nouseva tähti, Photophob (Herwig Holzmann), julkaisi vuoden vaihteessa uuden ja päräyttävän neljän biisin EP:n jonka voi ladata vapaasti netistä. Short but sweet. Suosittelen tutustumaan.

a new photophobian release for the new year, let’s call that a good omen. camomille just released “the fragmentary i ep”, a cooperation between me and bengal, a highly talented french designer/comicker (www.angle-b.net), who especially created the artwork for this release. with 4 abstract idm tracks i tried to create an atmosphere between uncertainty and beauty. a short tale about the fact that we can neither know who we really are, nor what is going on in the world around us. and about accepting that.

» Photophob.net

Pelimies on aina pelimies

Saulille Oscar

Tästä se alkaa, uusi puolue

Ensiksi Ruotsissa, niin miksei myös Suomessakin? Onneksi kotimaassa on sentään ymmärretty ettei heti ammuta kuulaa kalloon naurettavilla ja järjettömilla tavoitteilla.

Kaikille varmaan tuttuja ovat mm. uusi tekijänoikeuslaki, mahdolliset ohjelmistopatentit ja teletunnistetietojen kerääminen. Mielestäni nämä sorsivat selvästi rehellisten kuluttajien digitaalisia oikeuksia. Kuluttajien lisäksi tulilinjalla ovat mm. ohjelmistokehittäjät (lue: SuomiKnoppix -Linux koditon)… järki on karannut päättijien päästä, jos sitä ikinä on ollutkaan.

Epäilemättä asiasta on päättämässä paljon viisaita ihmisiä, mutta päätöksistä huomaa, että heidän ominta alaansa ei ole uusi tekniikka. Päättämässä on tällä hetkellä vain muutama sellainen, joka oikeasti on kiinnostunut uudesta tekniikasta ja haluaa hyödyntää sitä. Olen vakaasti sitä mieltä, että heitä pitäisi olla paljon enemmän ratkaisevissa elimissä, jotka näitä päätöksiä ja lakeja tekevät.

Siihen pyritään nyt. Jotta Suomessa voi perustaa uuden puolueen ja asettaa ehdokkaita vaaleihin, pitää perustaa ensiksi yhdistys.

Lue lisää.