Viikko 50:n musiikki hankinnat

Rabbit Junk: Rabbit Junk (2004)

Rabbit Junk: Rabbit JunkOtetaanpas tämä albumi uudestaan käsittelyyn kun sain vihdoinkin aidon CD:n levyhyllyyni. Rabbit Junk on yhden miehen projekti. Ja mies Rabbit Junkin takana on JP Anderson, joka tunnetaan parhaiten bändistään The Shizit. The Shizit sai nopeasti ja ansaitusti ylleen kulttimaineen mutta ikävä kyllä hajosi todella kovan debyyttilevyn jälkeen. Mutta onneksi itse pääpiru jatkoi musiikin tekemistä ja nyt on syntynyt uusi albumi. Kuten The Shizit, myös Rabbit Junk on sekoitus lukemattomia eri tyyliä. Punk, jungle, hardcore, industrial, hip-hop ja lista jatkuu. Parhaiten tätä koko sekoitusta voisi kuvailla digital hardcoreksi ja heti ensimmäisenä tästä musiikista tuleekin mieleen Alec Empire ja Atari Teenage Riot. Eli samoilla linjoilla suurin piirtein ollaan mutta pienellä erotuksella. Rabbit Junkin debyyttialbumi ei sisällä niin paljon elementtejä hardcore technosta kuten Shizitin albumilla vaan pääpaino on siirtynyt enemmänkin raaempaan rock muotoon jossa konebiitit määräävät edelleenkin tahdin. Kun omakustanne CD:tä tehdään, siinä on korkea riski että soundi saattaa kuulostaa räkäiseltä ja demomaiselta. Tälläisessa musiikissa sillä ei ole paskankaan vertaa väliä, päinvastoin. Tämä digitaalinen räkäisyys tehostuu enemmänkin omaperäisyytenä ja kun päälle vielä hierotaan aggressiivista, poliittista, itseään tutkiskelevaa fuck-you-asennetta vokaalien muodossa sekä pitkä liuta erilaisia aseita äänipankeista jotka synnyttävät sitä isoa meteliä. Ja vóila... tuloksena on originaali albumi joka seisoo omilla jaloillaan eikä yritä mielistellä kuuntelijaansa. Hieman alle 45 minuuttia ja kymmenen biisiä tuovat esiin sen verran kovan kokonaisuuden että taas kerran kumarrellaan JP Andersonin suuntaan ja kiitellään hänen luovaa nerokkuuttaan. Digital hardcore on noussut uudelle tasolle hänen käsissään.

Ja lopuksi erityiskiitokset Rowanille ja JP Andersonille. Thanks for sending this awesome album.

Leave a Comment