Kadonnut

Lapsi katoaa. Häntä etsitään päivä päivältä mutta tuloksetta. Vanhemmat eivät menetä toivoaan, sillä heidän palkkaamanasa tutkijat jatkavat etsintöjä. Jokainen pienikin vihje tarkistetaan. Aika kulkee vuosia eteenpäin. Erään vanhemman naishenkilön outo kuolema tässä pienessä vuoristokaupungissa ja varsinkin hänen ruumiinavauksensa herättävät kysymyksia. Vastauksia lähdetään etsimään hänen syrjäisestään talostaan, joka päällisin päin näyttää ränsistyneeltä ja eräs yksityiskohta ponnahtaa räikeästi silmille. Talon ikkunat ja ovet ovat laudoitettu. Selvästikin kukaan ei saa tulla sisään tai ulos. Tutkijat kaivavat sorkkaraudan esiin auton takakontista ja he alkavat irroittamaan lautoja. Ovi aukaistaan. Talon synkkä ilmapiiri on kuin suoraan napattu kliseisestä hollywood-leffasta. Tutkijat etenevät hitaasti huone huoneelta. Olohuoneessa he näkevät oudon pullistuman matolla. He käärivät maton ja sen alta paljastuu lattialuukku jossa on iso lukko. Sorkkaraudasta ei ollut apua tällä kertaa joten nyt kaivettiin ase esiin ja lukko ammuttiin auki. Luukku avataan hitaasti. Valoa alkaa heijastumaan alemmasta kerroksesta. Kun luukku on täysin auki, varjo alkaa liikkumaan ja luukun alle kävelee kuivuneeseen vereen sonnustautunut nuori poika. Hän tuijottaa tutkijoita ja tutkijat silmäilevät poikaa. Pojan kummatkin kädet on katkaistu...

Sitten minä heräsinkin tänä aamuna kello kahdeksalta. Tukka pystyssä, mutta se kuuluu aamun rutiineihin. Perhana, mikä uni.

Tiimissä on voimaa, näin ainakin toivon

Ryhmä ihmisiä päättävät auttaa toisiaan luomalla suuren kirjaston. Tällaiseen projektiin ryhtyessään sovittiin selkeistä ja ymmärrettävistä pelisäännöistä. Vain tietyt työkalut kelpaavat ja nekin pitää olla oikein säädettynä. Sekä unohtamatta sitä tärkeintä asiaa. Aina pitää käyttää originaalia materiaalia. Aina. Näin helppoa se loppujen lopuksi oli ja on edelleenkin. Mutta mikä saa ihmisen pettämään muut projektin osallistujat sekä valehtelemaan itselleen kun hän alkaakin suoltamaan arveluttavista paikoista tullutta materiaalia? Jopa meidän omista työkaluistakin löytyy tämä ominaisuus jolla pystyy helposti tsekkamaan jos jossakin on jotain pahasti vialla. Joten kukaan ei voi olla niin tyhmä että luulevat ettei kukaan huomaa jos yksi tai kaksi kopioita näyttävät huonosti tuotetuilta? Minäkin luulin että meidän tiimissä kaikki tietävät ettei tuollainen voi onnistua. On näköjään ihmisiä jotka eivät tajua katsoa asioita pidemmälle. Ennemmin tai myöhemmin joku huomaa yhden näistä väärennöksistä, koko korttitalo alkaa luhistumaan ja syyllinen löytyisi helposti. Sitä en osannut odottaa että kun tästä asiasta alettiin kyselemään, hän luikkisi takaisin omaan koloonsa ja jatkaisi hommiaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Are you fucking kidding me? Oletin että lyönti takaraivoon saisi jotain eloa hänen aivoissaan ja hän vihdoinkin tulisi meidän muiden eteen ihan miehenä kertomaan oman puolensa tarinasta. Mutta ei. Syyllisyys alkoi näyttää yhä enemmän todennäköiselta kun tämä meidän velikulta päättikin ryhtyä sekoilemaan ja tuhoamaan meidän muiden projektiin osallistujien työn hedelmiä. Toivottavasti sait tyydytettyä itsesi tuolla hetkellisella mielenhäiriöllä koska paluuta takaisin ei enää ole. Ehkäpä tämä projekti olikin alunperin vain sinun oma pieni leikkikenttäsi jossa voit olla ykkönen ilman paineita, mutta nyt kaikki on muuttunut. Liian moni tietää minkälainen henkilö sinä todellisuudessa olet. Nyt en voi muuta kuin todeta että run rabbit, run. Ennemmin tai myöhemmin sana kiirii myös sinne pienempään piiriin ystäviesi korviin. Ja silloin en haluaisi olla sinun kengissäsi... Me muut kuitenkin jatkamme vuoteen 2006 puhdistetulla ilmapiirillä.

Tekno on paskaa

Ehkäpä paras levynjulkaisuun liittyvä mainostus ikinä. Tiukka mielipide jumputtavasta teknosta by korkean otsan omaava Sepultura-fani. Klassikko jota ei kannata unohtaa.

Päivän junk

Vaikka Myspace onkin suurimmaksi osaksi itse saatanan luoma yksi iso emo-teinihelvetti ja täynnä typeriä ihmisiä (joihin ikävä kyllä eräs frendini lukeutuu joka mielenhäiriössään lähettelee vähän väliä linkkejä Myspace sivuille - yeah i'm talking about you, myspace-bitch), mutta täytyy myöntää että joillakin sivuilla voi pongata uusia artisteja sekä vanhoja konkareita jotka jakelevat silloin tällöin uutta materiaalia tulevalta levyltä. Ja arvaatte mihin tämä johtaa. Jep. Rabbit Junk on pistänyt kolme uutta biisiä esikuunteluuun tulevalta REframe-albumilta Myspace-sivuilleen ja vesi herahti kielelle kun kuuntelin noita biisejä. Ja sen lisäksi viralliselta sivuilta löytyy uunituore musiikkivideo jota katsellessani musiikin sanoma ja video eivät ikävä kyllä kohdanneet täydellisesti. Video oli liian pirteä Rabbit Junkin musiikkille. Tai sitten minulle. En tiedä. Ehkäpä aamulla, tukka pystyssä ja viimeisiä unen rippeitä karsiessa tuollainen video ei oikein kolahda. Muuten se oli ihan jeppis kamaa.

Ärsyttävää. Käyt viikottain tietyssä levykaupassa ja huomaat viikko toisen jälkeen että se yksi levy on aina samassa kohtaa hyllyssä mutta kukaan ei ole ostanut sitä vieläkään. "Hyvä niin", ajattelen itsekseni sillä ostan sen myohemmin kun budjetti sallii. Miksi en ostaisi sitä levyä heti ja sitten myöhemmin väkertelisin, kiertelisin ja tappelisin viikottaisen budjetin kanssa? Koska minulla on se levy jo omassa hyllyssäni, mutta omistamassani versiossa ei ole kahta biisiä mitkä on tuossa UK Importissa. Kynnys ostamiseen on myös suurempi jos jossakin levyssä on vain 1-2 uutta biisiä. Ja nyt siitten ärsyttää koska olin jo valmis ostamaan sen ja eikös joku mennyt poistamaan sen sieltä. Huoh. Nopeat syö hitaat. Taas kerran. Toivottavasti tässä ei käy niinkuin joskus Mobyn remix-albumin kanssa. Eli vasta kuukausien päästä löydän jälleen kerran toisen kopion. Silloin harmitti se että lykkäsin sen levyn ostamisen monella viikolla. En näköjään opi millään että jotkut asiat eivät odota minua.

Ensiksi tajusin kävellessäni ulkona ettei taida tällä viikolla tulla mitään levyä ostettua. Fine, ei siinä mitään mutta kun tätä vitutusta nostaa huippulukemiin ulkona oleva ilmasto. Saan kärsiä ulkona kylmästä viimasta joka tuntuu luissa ja ytimissä. Autas armias jos ei ole pipoa päässä kuten tällä kertaa, niin se tuntuu on myös iholla ja pään sisällä. Kylmyys aiheuttaa myös sen että raivoa kertyy pään sisään ja sitä melkein lyö oikealla koukulla vastaantulijaa leukaan. Ai että minä sitten vihaan kylmyyttä ja talvea. Ei. Toi ei kuulostanut oikealta. Sitä vihan määrää mitä minä koen talven takia ei pysty punnitsemaan. Tulisi jo saatana kevät.

Niin, vielä yksi asia. Tuli sitten erottua kirkostakin ja viimeisetkin kytkökset uskontoon on nyt katkaistu. Kristinusko ei ole ikinä ollut minulle läheinen asia. En ole kysellyt ylemmältä herralta että miksi minulle on tapahtunut tällaisia asioita, enkä ole ikinä vakuuttunut siitä että jumala on päättänyt mitä minun elämässäni kulkusuunnan niinkuin jotkin hartaat uskovaiset toistavat itselleen. Ja se raamattu. Okei, siellä on tekstejä ja esimerkkejä jotka on auttanut monia ihmisiä. Mutta kun sitä katselee raa'an faktan kannalta, koko raamattu on kirja johon tärkeässä asemassa olevat henkilöt ovat koonnet palasia sieltä sun täältä alkuperäisistä teksteistä ja sen kautta on yritetty kaupata sitä "oikeaa" sanomaa. Bah. Mikä sanoma se sellainen on jossa sensuroidaan? Kristinusko on tehnyt paljon hallaa tieteelle, taiteelle ja kirjallisuudelle läpi ihmisen historian. Minusta se osoittaa muutenkin hyvin miten tekopyhä koko kristinusko voi olla. Parempi vaan pysyä kaukana siitä.

Viikko 51:n musiikki hankinnat

Fractured: Only Human Remains (2005)

Fractured: Only Human RemainsJoka vuosi uusia EBM yhtyeitä ehtii kasvaa kuin sieniä sateella ja uusia yrittäjiä jotka todellisuudessa tuovat jotain uutta tämän genren pöytään voi laskea yhden silpoutuneen käden sormilla. Kuluvan vuoden osalta ensimmäisenä mieleen juolahtaa Aesthetic Perfection joka pyöräytti loistavan debyyttialbuminsa alkuvuodesta ja nyt taas kajahtaa pohjois-amerikasta, tarkemmin sanottuna Kanadasta. Kolmihenkinen Fractured tulee, olenko valmis? Totta helvetissä. Albumi lähtee käyntiin What Is The Moment Of Truth raidalla jonka raivoisa puhe kuvailee sairaalla tavalla nykymaailman menoa. Featuring artisti, It-Clings on kirjoittanut tämän psykopaatin mielen omaavan näkökulmasta mutta rivien välistä löytyy kyllä se totuuskin vaikka se onkin hyvin piilotettu karmivan viharyöpyn alle. Biisi nopeutuu samalla kuin kaverin raivonpurkaus suurenee ja muutenkin biisi luo sellaisen tunnelman että Fracturen musiikki ja It-Clingsin viha ruokkisi toisiaan. Loppuvaiheessa kappale alkaa liukumaan industrialmaiseen suuntaan kun kitarat hyökkäävät mukaan. Fantastinen aloitus. Tämän jälkeen perinteinen EBM soundi ilmoittaa olemassaolostaan ja ottaa vallan. Mutta vain hetkeksi sillä tästä alkaa vanhan koulukunnan EBM:n, dark electron ja mustan hevosen kädenvääntö levyn viimeiseen raitaan asti. Kuten Aesthetic Perfectionin levyllä, myös tällä albumilla on tuotettu pari erikoisempaa biisiä (eli puhun tästä mustasta hevosesta) jotka raikastavat albumin tunnelmaa ja luovat hyvän vastapainon levyn nopeille EBM raidoille. Erilaisuuden luovat hitaammat kappaleet jotka ovat kuitenkin kallellaan älykkääseen iDM-genreen ja ne sopivat mainiosti tämän levyn yleisilmeeseen sekä nykiviin vokaaleihin. Minusta tämä albumi todistaa sen faktan että nykypäivänä ei riitä että tekee levyllisen kovaiskuista EBM musiikkia. Ei vaikka se olisikin kuinka hyvää koska sehän olisi periaatteessa tylsää albumin vaihtelevuuden kannalta vai mitä?

Mutta siirrytään siihen aspektiin levyssä josta hieman vihjaisin muutama rivi taaksepäin. Se mikä tästä tekee erilaisen levyn muihin rankemman EBM:n akteihin verrattuna on vokaalit. Kyllä, myös tässä on kurkkuvokaalit käytössä mutta miten se erottuu edukseen on vokaalien nykivä, kuluva ja rikkinäinen miksaus. Se kuulostaa ihan kuin vokaalien sisältämä nauha olisi käynyt jonkinlaisen helvetin. Ties mitä eri liuottavien aineiden polttavan käryn, raiskaavan nauha-aseman ja pahimmillaan tämä nauha on saattanut kokea painavien lekan iskuja jonka jälkeen parhaimmat palaset tästä pirstoutuneesta nauhasta on liitetty levylle CSI:n tyyliin. Joidenkin mielestä nämä vokaalit saattavat olla se ärsyttävä asia tällä levyllä mutta minusta tämä luo kaaottisen, uniikin tunnelman ja sopii kuin nyrkki silmään tällaiseen rankempaan EBM:ään. Lyriikat ehkä hukkuvat tuollaisen digitaalisen pyykinpesun jälkeen mutta minulle ne lyriikat ei ole ikinä ollut se tärkein asia. Kun vokaalit tukevat biisiä ja toimivat yhtenä elementtinä eli soittimena kappaleessa - se on suurin piirtein riittänyt minulle. Mitä tästä jäi sitten käteen? Perkeleen kova debyyttialbumi joka veti minua puoleensa levyn ensimmäisellä raidalla, kovilla EBM biiseillä, yllättävillä ja toimivilla iDM kokeiluillaan sekä rikkinäisillä vokaaleilla. Jos Aesthetic Perfection kolahtaa, tod.näk. myös tämäkin kolahtaa.

The Chappelle Theory

Dave Chappelle
This account of Dave Chappelle's fall from grace has been pieced together by me, a retired public relations executive who wishes to remain anonymous. my contacts, many of whom were closely related to the individuals involved, enabled me to fairly accurately recount the events that took place. You can take this for what you wish, but it is the truth -- the abhorrent byproduct of the industry I used to hold to such a high esteem.

I have written this account without the need for embellishments or exaggerations for the truth is appalling enough. Let this site serve as a drawn curtain to the entertainment industry which is blindly adored by the entire world.

Oletko ihmetellyt miksi Dave Chappellen kolmatta tuotantokautta ei tullut? Samoin. Tässä on yksi hurja teoria siitä miksi Chappelle Shown kolmas seasoni lykkääntyi ikiajoiksi.

» The Chappelle Theory

Sauli is da man

Saulille Oscar

Palkinto parhaasta miespääosasta elokuvasta Presidenttipeli.

Lisää hulvattomia photoshop muokkauksia löytyy täältä.

Rare Exports Inc.

Rare Exports Inc.

Ihmiset ovat taas tulleet ihme hakusanoilla tänne blogiin. Joulu video, joulu animaatio? No perkele... Tuossa Studio Julmahuvia katsellessa tuli mieleen tämä jouluinen video. Vaikka tämä onkin wanha, mutta silti traileri jaksaa yhä naurattaa.

» Rare Exports Inc. (66Mb, .mov)

Vuoden 2005 parhaimmisto

Amon Tobin: Chaos Theory OSTMitä tästä vuodesta on jäänyt muistiin? Ensimmäisenä mieleen juolahtaa kaksi oman tiensä kulkijaa johon tutustuin tänä vuonna - Amon Tobin ja Venetian Snares. Amon Tobinin säveltämä Splinter Cell: Chaos Theory soundtrack kiilasi itsensä tyylikkäästi henkilökohtaisen pelisoundtrack listan kärkeen (alkuperäisen Deus Ex:n, ensimmäisen GTA:n ja Hitman 3:n rinnalle). Vuoden aikana tuli hankittua kolme muuta levytystä hänen discografiasta mutta Splinter Cell 3:n soundtrack on edelleenkin se levy joka vähintään kerran viikossa pyörähtää jukeboksissa käyntiin. Ja sitten oma lukunsa on Kanadan mielisairaspotilas Venetian Snares. Törmäsin muistaakseni alkuvuodesta tähän kaveriin mutta hänen musiikki oli silloin liian kaaoottinen minun korviini ja luontaantyöntävää. Tarvittiin yksi helpommin omaksuttava levy (Rossz Csillag Alatt Született) ja nyt ollaan siinä tilanteessa hänen musiikkia rakastetaan sekä ihaillaan tätä tyyliä pilkkoa samplet ennenkuulumattomin tavoin. Muutenkin huomaa selvästi että olen tehnyt selvän käännöksen elektronisen musiikin kuuntelussa ja olen ottanut pari reipasta askelta kokeellisemman musiikkin suuntaan. Minimalistinen techno, epämääräisesti hakkaava kolistelu, lempeästi humiseva noise ja syvästä, pimeästä avaruudesta kumpuava ambient. Kaikki kelpaa. Harmi vaan että tuon tyylin muusikkia tehdään niin pieninä painoksina että ne myydään äkkiä tai muuten vaan on vaikeasti saatavilla, varsinkin luottokortittomalle kaverille. Ei helppoa olla erilaisemman musiikin ystävä. Noh... sainpahan ainakin yhden helmen kokoelmaani, Ignatiuksen Gossamer. Vuosi 2005 muistetaan ehkäpä parhaiten System Of A Downin "tupla-albumista" joka valloitti fanit sekä arvostelijat puolelleensa. Rock album of the year, ylivoimaisesti. Kuluneen vuoden aikana julkaistiin monia muitakin hyviä julkaisuja, mutta pitää valita ne parhaat päältä ja mitä on tullut kuunneltua todella paljon. Tuollaiseen listaan päädyttiin.

Edit: Fracturedin debyytti piti vielä lisätä tähän listaan, kun se ei millään suostu poistumaan soittolistaltani.

Vuoden 2005 parhaimmat julkaisut:

Amon Tobin: Chaos Theory (Splinter Cell: Chaos Theory OST)
Venetian Snares: Rossz Csillag Alatt Született
Venetian Snares: Meathole
Ignatius: Gossamer
Aesthetic Perfection: Close To Human
Fractured: Only Human Remains
System Of A Down: Mezmerize/Hypnotize
Nine Inch Nails: With Teeth

Viikko 50:n musiikki hankinnat

Rabbit Junk: Rabbit Junk (2004)

Rabbit Junk: Rabbit JunkOtetaanpas tämä albumi uudestaan käsittelyyn kun sain vihdoinkin aidon CD:n levyhyllyyni. Rabbit Junk on yhden miehen projekti. Ja mies Rabbit Junkin takana on JP Anderson, joka tunnetaan parhaiten bändistään The Shizit. The Shizit sai nopeasti ja ansaitusti ylleen kulttimaineen mutta ikävä kyllä hajosi todella kovan debyyttilevyn jälkeen. Mutta onneksi itse pääpiru jatkoi musiikin tekemistä ja nyt on syntynyt uusi albumi. Kuten The Shizit, myös Rabbit Junk on sekoitus lukemattomia eri tyyliä. Punk, jungle, hardcore, industrial, hip-hop ja lista jatkuu. Parhaiten tätä koko sekoitusta voisi kuvailla digital hardcoreksi ja heti ensimmäisenä tästä musiikista tuleekin mieleen Alec Empire ja Atari Teenage Riot. Eli samoilla linjoilla suurin piirtein ollaan mutta pienellä erotuksella. Rabbit Junkin debyyttialbumi ei sisällä niin paljon elementtejä hardcore technosta kuten Shizitin albumilla vaan pääpaino on siirtynyt enemmänkin raaempaan rock muotoon jossa konebiitit määräävät edelleenkin tahdin. Kun omakustanne CD:tä tehdään, siinä on korkea riski että soundi saattaa kuulostaa räkäiseltä ja demomaiselta. Tälläisessa musiikissa sillä ei ole paskankaan vertaa väliä, päinvastoin. Tämä digitaalinen räkäisyys tehostuu enemmänkin omaperäisyytenä ja kun päälle vielä hierotaan aggressiivista, poliittista, itseään tutkiskelevaa fuck-you-asennetta vokaalien muodossa sekä pitkä liuta erilaisia aseita äänipankeista jotka synnyttävät sitä isoa meteliä. Ja vóila... tuloksena on originaali albumi joka seisoo omilla jaloillaan eikä yritä mielistellä kuuntelijaansa. Hieman alle 45 minuuttia ja kymmenen biisiä tuovat esiin sen verran kovan kokonaisuuden että taas kerran kumarrellaan JP Andersonin suuntaan ja kiitellään hänen luovaa nerokkuuttaan. Digital hardcore on noussut uudelle tasolle hänen käsissään.

Ja lopuksi erityiskiitokset Rowanille ja JP Andersonille. Thanks for sending this awesome album.

Once more with a feeling

Joulu on taas täällä. Vanhempana sitä tajuaa että tämä on kuin normaali arkipäivä sillä erotuksella että nyt kaupoissa on vuoden kovin myyntisesonki päällä ja turhaa, hyödytöntä tavaraa pitäisi ostaa juuri tällä hetkellä. Ja halvalla, niin meille vakuutetaan. Kaikkea uutta lanseerataan myös joulun alla ja markkinoinnista vastaavat puristelevat asiakkaiden elimiä juuri siitä oikeasta kohdasta sekä toivovat että se tehoaa toivotulla tavalla. Kaupallisuus on niin ihana asia kun se vedetään överiksi.

Itsellenä se joulun syvin tunne on ollut poissa pitemmän aikaa. Sitä juhlapyhän puhdasta ja joulun tuomaa positiivista tunnetilaa ei ole ollut itselläni enää vuosiin. Kadotinko sen jossakin vaiheessa vai aikuistumisen myötä kasvoin ulos tästä asiasta ja tajusin että kaupallisuus tappoi sen julmetulla pommituksella? Vai odottaako se jossain mieleni kolkassa jotain tiettyä erilaista elämäntilannetta? Hyvin mahdollista. Noh, ei tästä kadotuksesta kannata ainakaan ottaa mitään stressiä ja se olisi pahin asia jos stressaantuisi tämän takia. Parempi vaan ottaa rauhallisemmin ja nauttia hiljaisemmasta hetkestä niin kauan kuin se kestää. Sitten uutenavuotena vedetään sitä viinaa nuppiin ja riehutaan kuin olisi viimeinen päivä maan päällä.

Mutta taas pitää miettiä että mitähän sitä näinä joulupyhinä tekisi? Se on melkein aina faktaa ettei joulun aikoihin televisiosta tule oikein mitään katsomisen arvoista. Paitsi... SubTV mainosti äskettäin että Fast Show:n maratooni olisi jouluaattona. Nice. Brilliant. Ja taidanpa tuosta DVD-hyllystäni katsoa ainakin noi Black Adderit uudestaan.

Asiasta toiseen. Käydessäni eilen yhdessä palvelukeskuksessa hoitamassa asioitani, meidän kolmenkeskinen jutustelu siirtyi entisiin työnantajiini. Kyselin että onko tietty herra vielä pääkallopaikallaan huolehtimassa että hommat toimii ja muutenkin pitämässä jöötä tässä isossa laitoksessa. Yllättäen sain vastaukseksi että ikävä kyllä aika on jättänyt hänestä. Kuulemma syöpä oli nujertanut hänet. No voi hemmetti ja niin nuorena. Hän oli hyvä ja mukava ihmisenä sekä pomona. Opin häneltä uusia asioita ja onnistuin itsekin opettamaan hänelle pari hyödyllistä asiaa MS:n käyttöjärjestelmästä. Taas pieni muistutus siitä kuinka hauras elämä voi olla ja vieläpä joulun kynnyksellä.

Firefox 1.5 memory fix

Jaahas... ihmettelinkin että miksi ihmeessä kone alkaa yhtäkkiä viemään 100% CPU:lta ja hörppäisee hulppeat 400 megaa muistia lyhyessä ajassa. Syylliseksi paljastui Firefox 1.5 jossa näyttää olevan ikävänlainen memoryleak. Googlaus toi tarvittavan ohjeen nokan eteen ja raapustetaanpas tämä tännekin ylös ettei asiaan tarvitsi uudestaan perehtyä.

Go to \Documents and Settings\(profile.name)\Application Data\Mozilla\Firefox\Profiles\(random.#).default. Open notepad and type this in: user_pref("config.trim_on_minimize", true);

Save the file as user.js.

Next thing you need to do is open Firefox and type about:config in the browser. Look for user pref config.trim_on_minimize and make sure it says "true".

Next time you minimize Firefox for a bit, the memory usage will substantially drop and when you maximize it, Firefox will be running at normal or less memory than before.

Ja homma pelittää taas.