Viikko 45:n musiikki hankinnat (part 2)

AFX: Hangable Auto Bulb (2005)

AFX: Hangable Auto BulbTämä julkaisu tuo esiin muistoja. Vuonna 1997 tuli nauhoitettua C-kasetille Aphex Twinin Roskilde keikka jolla oli tästä EP:stä tuttu Laughable Butane Bob, pari muuta klassikko Richard D. James biisiä ja tietenkin, ah niin ihana ja korvia hivelevä Come To Daddy joka live-versiona on ehkäpä pelottavin biisi minkä olen ikinä kuullut. Noh anyway... tästä alkoi minun matkani Aphex Twinin fanina. Lukemattomien albumien, EP:n, sinkkujen ja eri aliaksien jälkeen, huomasin että minulta puuttui Laughable Butane Bob joka on edelleenkiin yksi lempikappaleistani RDJ:n discografiassa. Mutta ikävä kyllä, tämä lyhyt biisi oli julkaistu ainoastaan vinyyli muodossa vuonna 1995 ja sitäkin oli painettu vain 1000 kappaletta. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin näistä kahdesta legendaarisesta Hangable Auto Bulb EP:stä julkaistiin vihdoinkin CD versio. No mikä tästä levystä tekee sitten muutenkin niin legendaarisen? Näillä kahdella EP:llä Richard D. Jamesin kokeileva soundi alkoi ensimmäistä kertaa hakea enemmän jalansijaa junglen puolelta mutta samalla kuitenkin säilytti sen oudon ja kiehtovan RJD:n kosketuksen melodioillaan ja sämpleillään. Tämän "beta-testin" jälkeen hän kehitti kaksi loistavaa julkaisua, Richard D. James Album ja Come To Daddy (Mini-Album) joilla RJD meni vielä syvemmälle tässä keksimässään musiikissaan. Eli lyhyesti sanottuna tämä julkaisu on hyvin tärkeä pala Aphex Twinin historiassa ja kehityksessa.

Viikon vinkki: 2000 euron kannettava tietokone 600 eurolla?

1) Osallistu pepsi.fi:n kilpailuun.
2) Osta kaupasta tuhat pulloa 1,5 litran pepsiä (max tai normaali). Hinnaksi tulee n. 1000 euroa ja muista säilyttää kuitti.
3) Irroita etiketit.
4) Kirjaa etiketit pepsi.fi:n kilpailusivulla.
5) Juo pepsit tai kaada viemäriin.
6) Palauta tyhjät pullot kauppaan ja saat takaisin n. 400 euroa. Ja voilá... voit alkaa odottamaan uutta Sonyn VAiO kannettavaa.

Muutama hullu on oikeasti alkanut tähän hommaan. 1, 2, 3, 4

Pepsiä

Viikko 45:n musiikki hankinnat

Mortiis: Soul In A Hole (DVD) (2005)

Mortiis: Soul In A Hole (DVD)Norjan oma citytrolli aka maskia pitävä koukkunokka ja suippokorvanen Mortiis on julkaissut ensimmäisen DVD:n jolla on mukana mm. kokonainen livekeikka. Energinen Lontoon keikka keskittyy täysin soittamaan materiaalia ainoastaan Era2:lta sekä Era3:lta ja muutenkin Mortiis pistää kaiken likoon tällä keikalla sillä kaveri riehuu ja paiskoo mikkitelineitä minkä kerkeää. Era2:n eli The Smell Of Rain albumin gootti/elektroniset biisit on yllättävän hyvin kääntynyt enemmän raaemmaksi kitarasoitantaan ja biisit muutenkin tukevat hyvin tätä nopeaa industrial painoitteista ilmapiiriä. Ainoa negatiivinen asia tässä koko DVD:ssä on Lontoon keikan leikkaus. Biisien välissä näytetään kotivideota backstagelta yms. ja se rikkoo ikävästä tämän keikan yhtenäisyyttä. Neljän promomusiikkivideon lisäksi DVD:ltä löytyy myös perushaastattelu jossa Mortiis kertoo mm. keikkailusta, musiikinteosta ja selittää mitä tietyt asiat tarkoittavat todellisuudessa hänelle (kuten esim. tästä maskista). Ja tällä kertaa Mortiis on tehnyt tämän haastattelun ilman mitään maskeja. Tästä onkin pyörinyt jonkinlaista huhua että Mortiis hylkäisi maskinsa täysin seuraavan levyn myötä. Katsotaan miten käy.

Hardknox: Hardknox (1999)

Hardknox: HardknoxKaikki on suurta Hardknoxin musiikissa. Isot ja nopeasti paukkuvat big beat rummut ja bassot. Levyn aloittava Coz I Can ja Jim Carreyn Me, Myself & Irene leffasta tuttu Fire Like This onnistuu olemaan originaalisti ja hyvin tuotettua tavaraa mutta levyn kulkeutuessä eteenpäin totuus paljastuu. Näitä paukutteluja on jo tehty muiden alan veteraanien levyillä ja tämä levy ei muuten tarjoa oikein mitään uutta. Osa biiseistä kuulostavat ohuelta joiden päälle on lätkäisty tarttuva sämple pitääkseen sitä koossa ja pahimmassa tapauksessa Hardknox kierrättää häpeilemättä parhaimpia temppuja muilta big beat artisteilta. Naisvokaalit ja kitarat iskeytyessä levyn puolessa välissä, mieleen ponnahti heti ensimmäinen kysymys että mistä tämä on tuttu? Niinpä tietysti. Tämä on ihan kuin kuin Lords Of Acidin repertuaarista. Levyn loppupuolella soiva Psychopath saa jo pään laskeutumaan ja pyörimään negatiivisesti. Hardcore basso ja Prodigyn Charly biisistä napattu rumpusämple? Sekin vielä. Jos yleisesti diggaa isoista biiteistä, tykkää myös tästä levystä mutta vielä kerran varoituksen sanana että tämä albumi ei tarjoa paljon uutta. Halpa ja toimiva bailulevy minun tapauksessa (kirjaimellisesti, sillä maksoin tästä vain 5 euroa).

I’ll have another one…

I survived ja muistikin pelaa viime yöltä. Joo, oltiin eilen BeBobissa viettämässä kosteaa iltaa. Oli muuten aika lämmin viime yönä. Yhdellä kaverillakin oli pelkkä pikkutakki päällä vaikka on jo perhana marraskuu. Hänhän sai tietenkin pientä kuittailua siitä. Kutsuttiin häntä mm. pillumagneetiksi mutta kaverille ei vaan lohjennut illan aikana. Aina kun baariin pääsee iltaa viettämään, sitä tulee vedettyä liikaa niitä drinkkejä. Aina. Tom collinsit, caipiroskat yms. Illan parhaimmaksi drinkiksi nousi ehdottomasta Ville Vallaton. En ollut ennen maistanut sitä ja hieman pelotti kun se baarimikko alkoi kaatamaan siihen maitoa, mutta perhana sehän oli hyvää. Muuten baari-illat eivät ole muuttuneet miksikään. Samaa paskaa teinimusaa soitettiin, tosin tuli siellä yhdessä välissä nostalgiapiikkinä Dr. Albanin "It's My Life". Lopuksi lähdettiin sitten Punjabin kautta kotiin. Hieman ennen viittä oltiin kotiovella, eli minä tulin himaan ja faija lähti töihin. Heh, sitten nukuttiinkin kuin tukki puoli kahteen asti eikä ollut edes niin paha krapula päällä. Ja mikä siinä on että esim. wrestling shown katselunautinto on hieman parempi kun maksa polttaa viimeisia alkoholi jäämiä.

Ja lopuksi hyvä vitsi minkä kuulin aamuyöstä yhdeltä henkilöltä jolla oli pikku kakkosen t-paita päällä. Miksi saatananpalvojat pistävät sinappia kahviinsa? No koska se on helvetin pahaa.

Sony, the new evildoer?

Huh huh... Tämä menee jo aika pelottavaksi kun elektronikkajätti ja suurlevy-yhtiö Sony kusee näin pahasti asiakkaitaan silmään.

» DRM Crippled CD: A bizarre tale in 4 parts
» Sony, Rootkits and Digital Rights Management Gone Too Far

Viikko 44:n musiikki hankinnat

Aural Planet: 5 EX Engine (2002) / Reworked (2004)

Aural Planet: 5 EX EnginePuolalainen Aural Planet ehkäpä tunnetaan parhaiten trance/ambient albumeistaan mutta itse olen kiinnostunut heidän haasteellisemmasta puolestaan jossa he tuottavat kokeellisempaa elektronista musiikkia Vivo levy-yhtiön alla. 5 EX Engine lähtee käyntiin Paloe nimisellä biisillä jossa on hieman The Future Sound Of Londonin Dead Cities tyylistä skitsofreenista soundia mutta biittien poljento on enemmän drum and bassiin pohjautuvaa. Loppupuolella tuleva aavemainen naisääni vain vahvistaa tätä FSOL tyyliä. Synkkä drum and bass jatkuu myös seuraavassa biisissä, Stimulation (Part Three), jossa trance flow ja puhesamplet luovat scifimaisen tunnelman. Näiden kahden ensimmäisen biisien jälkeen 5 EX Engine muuttaa täysin kelkkansa suuntaa ja meno muuttuu vielä mielenkiintoisemmaksi kun albumi alkaa nojautumaan enemmän ja enemmän räväkkäämpään, kokeellisempaan techno/iDM puoleensa. Vaikka albumin biisit on kirjoitettu ja tuotettu siten että jokainen bändin jäsen hoitavat sen täysin yksinään, albumi silti kuulostaa yhteinäiseltä eikä rönsyile pahasti. Tai noh, ainoastaan levyn loppupuolella soiva lämmin ambient kappale Gene ei oikein sovi tämän albumin kovaan ja rymistelevään ilmeeseen. Tai sitten tämä biisi on vain väärässä kohtaa albumia.

Kuten nimi Reworked kertoo, tämä levy keskittyy olemaan remix-albumi kuin varsinainen studioalbumi. Mutta muuten tämä on aika läheinen sukulainen tuohon 5 EX Engine levyyn verrattuna. Toki tältäkin levyltä löytyy myös kaksi uutta AP kappaletta. Levyn aloittava Radiowaves, tumma ja kaaottinen ambient biisi joka on hienosti rakennettu erilaisista radiosignaaleista ja lähetyksistä. Toinen uusi biisi, Start And Finish onkin enemmän minimalistinen ja rauhallinen iDM kappale. Albumin alkupään eri remiksaajat ovat ottaneet aika vakuuttavasti hommansa ja kappaleet haltuunsa. Muokatut biisit muistuttavat biittien rankkuudessa (muttei onneksi nopeudessa) jo industrialmaista kovuutta. Albumin puolessa välissä kappaleet nivotaan yhteen rauhalliseen iDM/glitch osastoon ja levyn loppupuoli nopeutuu yhden biisin ajaksi trancen suuntaan josta se taas hidastuu ambientiksi. Ikävä kyllä levyn lopussa ambient biisit alkavat jo hieman toistamaan itseään kun sama kappale soi uudestaan ja uudestaan vaikka pitäisi olla täysin eri remiksaaja työssä.