Kräääh!
18/11/2005 19:17, Posted in Uncategorized, Comments (0)
Ei jumalauta. Olenkohan minä hieman väsynyt kun nauroin tuon kuvan takia 5 minuuttia putkeen. Tai noh, onhan minullakin on suurin piirtein samanlainen ilme päällä kun joudun kuuntelemaan tämän artistin musiikkia.
Lisää hassuja naamoja.
Viikko 46:n musiikki hankinnat
16/11/2005 18:11, Posted in Uncategorized, Comments (0)
Leftfield: A Final Hit - Greatest Hits (Ltd.Ed.) (2005)
Edesmennyt Leftfield on niitä pumppuja joiden musiikki on vaikuttanut elektronisen musiikin kehityksessä eikä sitä voi kieltää. 90-luvun alusta ponnistanut brittiläinen kaksikko (Paul Dailey ja Neil Barnes) levytti vain kaksi albumia mutta he ehtivät jättää jälkensä selvästi näkyviin. Ensimmäinen albumi, vuonna 1995 julkaistu Leftism käsitti valtavan määrän eri genreitä. Mukana oli dubbia, progressiivista housea sekä trip-hoppia ja tämä oli vain pieni raapaisu pinnalla. Toinen levy, Rhythm And Stealth ilmestyi vuonna 2000 ja se oli minulle hieman vaikeampi tapaus. Levy oli paljon synkempi kuin edeltäjänsä mutta kokonaisuutena se oli parempi ja vasta parina viime vuotena olen ymmärtänyt kuinka hyvä levy se itse asiassa on. Mm. hip-hop rytmit yhdistyivät Leftfieldin taitavasti muokattuun elektroniseen rymistelyyn/dubiin ja hetkittäin levy huipentuu minimalistiseen/chillaavaan kauneuteen. Levyjen vierailevat artistit olivat aina kirjavaa ja vähän erikoisempia staroja, kuten esim. Afrika Bambaataa tai Sex Pistolsin riveistä tuttu John Lydon jonka kanssa Leftfield teki ehkäpä suurimman hitinsä Open Up. Ja tähän pisteeseen on sitten tultu. Best Of-albumi joka kerää kaikki tärkeimmät hitit, kaksi ei-albumi biisiä alkuajoista sekä eri leffoissa käytetyt biisit samaan kansiin. Tämä on tosiaankin sitä elektronista musiikkia jota ei pidä unohtaa.
Kiitos Eddie Guerrero...
15/11/2005 10:44, Posted in Flip ilman floppia, Comments (10)
Huomaa kyllä miten paljon minäkin välitän tästä pienestä harrastuksestani ja painijoista jotka uhraavat heidän kehonsa meidän fanien hyväksi. Sunnuntaista lähtien on ollut mieli apea kun alan veteraani Eddie Guerrero kuoli yllättäen. Ikävä tapahtuma veti minut sanattomaksi, tunteet jylläävät edelleenkin kropassa ja nytkin on tippa linssissä tätä kirjoittaessa. Minun on vaikea löytää sanoja tällä hetkellä joten ei voi muuta sanoa kuin, kiitos Eddie. Kiitos näistä rakkaista muistoista mitä sinä olet tarjonnut minulle ja monelle muulle.Oli hienoa nähdä miten TNA ja heidän painijat osoittivat kunnioitusta Eddietä kohtaan viime sunnuntain PPV:ssä ja tämän viikon RAW saattaa olla todella vaikeaa katsottavaa. Emotional rollercoaster on siis tiedossa.
"Eddie, Eddie, Eddie..."
R.I.P. Eddie Guerrero 1967-2005
13/11/2005 19:04, Posted in Flip ilman floppia, Comments (0)
World Wrestling Entertainment wrestler Eddie Guerrero was found dead in his hotel room in Minneapolis, the organization said Sunday.
Guerrero, 38, was found at the Marriott City Center in downtown Minneapolis. He was in town for Sunday night's "WWE Supershow" TV taping at Target Center.
Police were called to the hotel just after 7:30 a.m. and attempts were made to revive the wrestler, Minneapolis Police Department spokesperson Ron Reier said.
The Hennepin County Medical Examiner was at the hotel. Additional information on Guerrero's death was not immediately available.
--WCCO
Viikko 45:n musiikki hankinnat (part 2)
13/11/2005 17:51, Posted in Beats and pieces, Comments (0)
AFX: Hangable Auto Bulb (2005)
Tämä julkaisu tuo esiin muistoja. Vuonna 1997 tuli nauhoitettua C-kasetille Aphex Twinin Roskilde keikka jolla oli tästä EP:stä tuttu Laughable Butane Bob, pari muuta klassikko Richard D. James biisiä ja tietenkin, ah niin ihana ja korvia hivelevä Come To Daddy joka live-versiona on ehkäpä pelottavin biisi minkä olen ikinä kuullut. Noh anyway... tästä alkoi minun matkani Aphex Twinin fanina. Lukemattomien albumien, EP:n, sinkkujen ja eri aliaksien jälkeen, huomasin että minulta puuttui Laughable Butane Bob joka on edelleenkiin yksi lempikappaleistani RDJ:n discografiassa. Mutta ikävä kyllä, tämä lyhyt biisi oli julkaistu ainoastaan vinyyli muodossa vuonna 1995 ja sitäkin oli painettu vain 1000 kappaletta. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin näistä kahdesta legendaarisesta Hangable Auto Bulb EP:stä julkaistiin vihdoinkin CD versio. No mikä tästä levystä tekee sitten muutenkin niin legendaarisen? Näillä kahdella EP:llä Richard D. Jamesin kokeileva soundi alkoi ensimmäistä kertaa hakea enemmän jalansijaa junglen puolelta mutta samalla kuitenkin säilytti sen oudon ja kiehtovan RJD:n kosketuksen melodioillaan ja sämpleillään. Tämän "beta-testin" jälkeen hän kehitti kaksi loistavaa julkaisua, Richard D. James Album ja Come To Daddy (Mini-Album) joilla RJD meni vielä syvemmälle tässä keksimässään musiikissaan. Eli lyhyesti sanottuna tämä julkaisu on hyvin tärkeä pala Aphex Twinin historiassa ja kehityksessa.
Viikon vinkki: 2000 euron kannettava tietokone 600 eurolla?
11/11/2005 18:45, Posted in Hiekkalaatikolla, Pelit ja vehkeet, Comments (0)
1) Osallistu pepsi.fi:n kilpailuun.2) Osta kaupasta tuhat pulloa 1,5 litran pepsiä (max tai normaali). Hinnaksi tulee n. 1000 euroa ja muista säilyttää kuitti.
3) Irroita etiketit.
4) Kirjaa etiketit pepsi.fi:n kilpailusivulla.
5) Juo pepsit tai kaada viemäriin.
6) Palauta tyhjät pullot kauppaan ja saat takaisin n. 400 euroa. Ja voilá... voit alkaa odottamaan uutta Sonyn VAiO kannettavaa.
Muutama hullu on oikeasti alkanut tähän hommaan. 1, 2, 3, 4
Viikko 45:n musiikki hankinnat
11/11/2005 00:54, Posted in Beats and pieces, Comments (0)
Mortiis: Soul In A Hole (DVD) (2005)
Norjan oma citytrolli aka maskia pitävä koukkunokka ja suippokorvanen Mortiis on julkaissut ensimmäisen DVD:n jolla on mukana mm. kokonainen livekeikka. Energinen Lontoon keikka keskittyy täysin soittamaan materiaalia ainoastaan Era2:lta sekä Era3:lta ja muutenkin Mortiis pistää kaiken likoon tällä keikalla sillä kaveri riehuu ja paiskoo mikkitelineitä minkä kerkeää. Era2:n eli The Smell Of Rain albumin gootti/elektroniset biisit on yllättävän hyvin kääntynyt enemmän raaemmaksi kitarasoitantaan ja biisit muutenkin tukevat hyvin tätä nopeaa industrial painoitteista ilmapiiriä. Ainoa negatiivinen asia tässä koko DVD:ssä on Lontoon keikan leikkaus. Biisien välissä näytetään kotivideota backstagelta yms. ja se rikkoo ikävästä tämän keikan yhtenäisyyttä. Neljän promomusiikkivideon lisäksi DVD:ltä löytyy myös perushaastattelu jossa Mortiis kertoo mm. keikkailusta, musiikinteosta ja selittää mitä tietyt asiat tarkoittavat todellisuudessa hänelle (kuten esim. tästä maskista). Ja tällä kertaa Mortiis on tehnyt tämän haastattelun ilman mitään maskeja. Tästä onkin pyörinyt jonkinlaista huhua että Mortiis hylkäisi maskinsa täysin seuraavan levyn myötä. Katsotaan miten käy.Hardknox: Hardknox (1999)
Kaikki on suurta Hardknoxin musiikissa. Isot ja nopeasti paukkuvat big beat rummut ja bassot. Levyn aloittava Coz I Can ja Jim Carreyn Me, Myself & Irene leffasta tuttu Fire Like This onnistuu olemaan originaalisti ja hyvin tuotettua tavaraa mutta levyn kulkeutuessä eteenpäin totuus paljastuu. Näitä paukutteluja on jo tehty muiden alan veteraanien levyillä ja tämä levy ei muuten tarjoa oikein mitään uutta. Osa biiseistä kuulostavat ohuelta joiden päälle on lätkäisty tarttuva sämple pitääkseen sitä koossa ja pahimmassa tapauksessa Hardknox kierrättää häpeilemättä parhaimpia temppuja muilta big beat artisteilta. Naisvokaalit ja kitarat iskeytyessä levyn puolessa välissä, mieleen ponnahti heti ensimmäinen kysymys että mistä tämä on tuttu? Niinpä tietysti. Tämä on ihan kuin kuin Lords Of Acidin repertuaarista. Levyn loppupuolella soiva Psychopath saa jo pään laskeutumaan ja pyörimään negatiivisesti. Hardcore basso ja Prodigyn Charly biisistä napattu rumpusämple? Sekin vielä. Jos yleisesti diggaa isoista biiteistä, tykkää myös tästä levystä mutta vielä kerran varoituksen sanana että tämä albumi ei tarjoa paljon uutta. Halpa ja toimiva bailulevy minun tapauksessa (kirjaimellisesti, sillä maksoin tästä vain 5 euroa).
WWE Taboo Tuesday
06/11/2005 13:58, Posted in Flip ilman floppia, Comments (6)
Ennen tätä PPV:tä syntyi hirvee kuhina netissä kun WWE:n nettisivuilla oli kuva Joey Stylesin saapumisesta tähän Taboo Tuesday PPV:n. Mitä se tarkoitti? Oliko hän tulossa tekemään sopimuksen WWE:n kanssa ja alkaisi pääjuontajaksi RAW:hon? Vai olisiko asia niin että hän aloittaisi pestinsä jo Taboo Tuesday PPV:ssä? Ja siellähän se mies oli, Jerry Lawlerin kanssa kun PPV lähti käyntiin. On ollut aika säälittävää katsella kuinka WWE on yrittänyt saada uutta juontajaa mm. UFC:n riveistä ja vielä kaiken lisäksi lahjomalla. Mutta nyt on kyllä täysin oikea mies paikallaan ja toivon todella että hänet palkataan tähän hommaan. Niin ja tästä PPV:stä. Matsit oli suurimmaksi osaksi paskaa (oliko edes ylläri), mutta onneksi siellä oli ainakin yksi matsi joka oli tämän PPV:n helmi.Cage match: Ric Flair vs. Triple H
Woooooo... On se jumalauta hurjaa katsella kun yli viiskymppinen Nature Boy Ric Flair näyttää nuoremmilleen mallia että miten tehdään loistava matsi. Matsin intensiivinen lataus, käsin kosketeltava tunnelma ja katsoja on tosissaan huolissaan kun Triple H paloittelee veristä Ric Flairia pala palalta. Mutta kun Ric Flair päättää että häntä ei haudata ennenaikaisesti ja nousee sieltä suosta ylös, hän osaa tehdä sen siten että katse pystyy tiukasti ja vangittuna tässä matsissa. Ja tietenkin likaisia otteita käyttäen ja veitsen teräviä iskuja tarjoillen. Hurja mies, illan ehdottomasta paras matsi ja yksi WWE:n parhaista matseista tänä vuonna.
WWE Championship: John Cena vs. Kurt Angle vs. Shawn Michaels
Tämäkin oli hyvä matsi mutta kiitos siitä kuuluu kahdelle muulle henkilölle kuin Cenalle. Minä olen turhautunut katselemaan kun Cena rakentaa matsinsa suurin piirtein samalla tavalla - samoja liikkeitä käyttäen ja samassa järjestyksessä. Ja onneksi yleisökin on alkanut tajuamaan sen, tuli meinaan sen verran kovaa buuausta kun Cena sähelsi kehässä. Muuten yleisö keskittyi hurraamaan ja kannustamaan Kurt Anglea. Absurdia. Tämä pitäisi olla WWE:n PPV eikä mikään indyshow. Niin ja Cena on edelleenkin mestari. Voi paska.
I'll have another one...
05/11/2005 19:41, Posted in Kryptinen purkaus, Comments (0)
I survived ja muistikin pelaa viime yöltä. Joo, oltiin eilen BeBobissa viettämässä kosteaa iltaa. Oli muuten aika lämmin viime yönä. Yhdellä kaverillakin oli pelkkä pikkutakki päällä vaikka on jo perhana marraskuu. Hänhän sai tietenkin pientä kuittailua siitä. Kutsuttiin häntä mm. pillumagneetiksi mutta kaverille ei vaan lohjennut illan aikana. Aina kun baariin pääsee iltaa viettämään, sitä tulee vedettyä liikaa niitä drinkkejä. Aina. Tom collinsit, caipiroskat yms. Illan parhaimmaksi drinkiksi nousi ehdottomasta Ville Vallaton. En ollut ennen maistanut sitä ja hieman pelotti kun se baarimikko alkoi kaatamaan siihen maitoa, mutta perhana sehän oli hyvää. Muuten baari-illat eivät ole muuttuneet miksikään. Samaa paskaa teinimusaa soitettiin, tosin tuli siellä yhdessä välissä nostalgiapiikkinä Dr. Albanin "It's My Life". Lopuksi lähdettiin sitten Punjabin kautta kotiin. Hieman ennen viittä oltiin kotiovella, eli minä tulin himaan ja faija lähti töihin. Heh, sitten nukuttiinkin kuin tukki puoli kahteen asti eikä ollut edes niin paha krapula päällä. Ja mikä siinä on että esim. wrestling shown katselunautinto on hieman parempi kun maksa polttaa viimeisia alkoholi jäämiä.Ja lopuksi hyvä vitsi minkä kuulin aamuyöstä yhdeltä henkilöltä jolla oli pikku kakkosen t-paita päällä. Miksi saatananpalvojat pistävät sinappia kahviinsa? No koska se on helvetin pahaa.
Sony, the new evildoer?
02/11/2005 13:06, Posted in Palanen nykypäivää, Comments (0)
Huh huh... Tämä menee jo aika pelottavaksi kun elektronikkajätti ja suurlevy-yhtiö Sony kusee näin pahasti asiakkaitaan silmään.» DRM Crippled CD: A bizarre tale in 4 parts
» Sony, Rootkits and Digital Rights Management Gone Too Far
Viikko 44:n musiikki hankinnat
02/11/2005 12:15, Posted in Beats and pieces, Comments (0)
Aural Planet: 5 EX Engine (2002) / Reworked (2004)
Puolalainen Aural Planet ehkäpä tunnetaan parhaiten trance/ambient albumeistaan mutta itse olen kiinnostunut heidän haasteellisemmasta puolestaan jossa he tuottavat kokeellisempaa elektronista musiikkia Vivo levy-yhtiön alla. 5 EX Engine lähtee käyntiin Paloe nimisellä biisillä jossa on hieman The Future Sound Of Londonin Dead Cities tyylistä skitsofreenista soundia mutta biittien poljento on enemmän drum and bassiin pohjautuvaa. Loppupuolella tuleva aavemainen naisääni vain vahvistaa tätä FSOL tyyliä. Synkkä drum and bass jatkuu myös seuraavassa biisissä, Stimulation (Part Three), jossa trance flow ja puhesamplet luovat scifimaisen tunnelman. Näiden kahden ensimmäisen biisien jälkeen 5 EX Engine muuttaa täysin kelkkansa suuntaa ja meno muuttuu vielä mielenkiintoisemmaksi kun albumi alkaa nojautumaan enemmän ja enemmän räväkkäämpään, kokeellisempaan techno/iDM puoleensa. Vaikka albumin biisit on kirjoitettu ja tuotettu siten että jokainen bändin jäsen hoitavat sen täysin yksinään, albumi silti kuulostaa yhteinäiseltä eikä rönsyile pahasti. Tai noh, ainoastaan levyn loppupuolella soiva lämmin ambient kappale Gene ei oikein sovi tämän albumin kovaan ja rymistelevään ilmeeseen. Tai sitten tämä biisi on vain väärässä kohtaa albumia.Kuten nimi Reworked kertoo, tämä levy keskittyy olemaan remix-albumi kuin varsinainen studioalbumi. Mutta muuten tämä on aika läheinen sukulainen tuohon 5 EX Engine levyyn verrattuna. Toki tältäkin levyltä löytyy myös kaksi uutta AP kappaletta. Levyn aloittava Radiowaves, tumma ja kaaottinen ambient biisi joka on hienosti rakennettu erilaisista radiosignaaleista ja lähetyksistä. Toinen uusi biisi, Start And Finish onkin enemmän minimalistinen ja rauhallinen iDM kappale. Albumin alkupään eri remiksaajat ovat ottaneet aika vakuuttavasti hommansa ja kappaleet haltuunsa. Muokatut biisit muistuttavat biittien rankkuudessa (muttei onneksi nopeudessa) jo industrialmaista kovuutta. Albumin puolessa välissä kappaleet nivotaan yhteen rauhalliseen iDM/glitch osastoon ja levyn loppupuoli nopeutuu yhden biisin ajaksi trancen suuntaan josta se taas hidastuu ambientiksi. Ikävä kyllä levyn lopussa ambient biisit alkavat jo hieman toistamaan itseään kun sama kappale soi uudestaan ja uudestaan vaikka pitäisi olla täysin eri remiksaaja työssä.