Viikko 48:n musiikki hankinnat

System Of A Down: Hypnotize (2005)

System Of A Down: HypnotizeVuoden kovimman albumin toinen osa on täällä. Odotin tältä albumilta samanlaista adrenaliini rushausta kuin Mezmerize levyltä mutta hämmästyin kun Hypnotize esitteli rauhallisemman SOAD:n. Se ei tarkoita etteikö myös tällä albumilla olisi sitä SOAD:n tavaramerkiksi syntynyttä hardcore paahtamista ja hitaampien rock rillutteluiden yhteen naittamista. Nyt sitä käytetään hillitymmin, harkitusti ja vain tarpeellisissa paikoissa. Pimeästä mielensyvereistä kumpuavat oudot, räiskyvät päähänpistokset ja luovuuden hurjimmat osoitukset eivät myöskään ota hallintaansa tällä levyllä, ainoastaan silloin tällöin muistuttavat meitä siitä pienenä annoksena. Edellinen albumi Mezmerize oli kilpajuoksu jossa biisi toisensa jälkeen nokitti ja kohosi edellistä kappaletta hieman korkeammalle. Tällä kertaa Hypnotize on paremmin koostettu kokonaisuus - biisit eivät nouse toistensa yli vaan ote pysyy tasaisena ja tiukasti remmissään. Mezmerize albumilla Daron otti rohkean harppauksen siirtymällä eturiviin laulamaan mutta samalla hän melkein varasti shown. Hypnotize albumilla päävokalistin Serjin ja kitaristin Daronin yhteistyö on tiiviimpi ja kummankin vokaalit täydentävät täydellisesti toisiaan. Näitä kahta albumia ei oikein pysty vertailemaan toisiinsa paremmuudessa koska nämä ovat kuin kolikon kaksi eri puolta. Yhdessä asiassa Mezmerize ja Hypnotize ovat kuitenkin samanlaisia, nämä kaksi levyä sisältävät kiistatta loistavaa musiikkia ja kummatkin ovat vuoden albumeita.

May the record be with you…?

Tänään tuossa pytyllä istuessani ja lukiessani vuoden 1998 Select lehteä, törmäsin hyvällä onnella yksi lempialbumini levyarvosteluun jonka toista sivua väritti tämä nerokas mainos jota olen etsinyt jo jonkun aikaa. DJ Shadow:n ja James Lavellen ensimmäinen ja viimeinen yhteinen projekti eli UNKLE:n ensimmäisen albumin, Psyence Fictionin soidessa stereoissani mieleeni juolahtaa aina tämä kuva. Hieno piirros joka yhdistelee vanhemman Star Wars trilogian ja levyn tekijöiden sekä vierailevien artistien kasvot. Jotta en hukkaisi tätä lehteä toistamiseen, on parempi että skannaan tämän mainoksen, pistän jonkinlaisen merkinnän tänne ja liitän tuon kuvan tähän viestiin.

Here I am, give me your best shot

Tämä pistää jo miettimään. Viime aikoina on tullut ties mistä suunnasta jotain tuntemattomia sekä naurettavia nimimerkkejä käyttäviä henkilöitä jotka joko esittävät tyhmää, tekopyhää, intellektuellia ja yrittävät kalastella mehevää läppää minulta, päteä jonkin asian suhteen tai suorastaan häirikoivät ja vittuilevat minun suuntaani. Osalla on varmaan hauskaa esittää jotain roolia, mutta liika on liikaa - minunkin huumorintajussa. Kysynkin että mistä näitä outoja hyypiöitä, kakaroita oikein tulee? Olenko onnistunut suututtamaan jonkun paskantärkeän henkilön jonka kaikki kaverit yrittävät nyt saada jonkinlaisen cheapshotin minusta? Tiedän että osaan olla joskus kusipää, mutta se johtuu kyllä yleensä siitä että minun varpaille on astuttu 52:n koon buutseilla ja minähän ammun silloin takaisin.

No okei, osa näistä henkilöistä eivät vaikuta liittyvän mitenkään toisiinsa sillä joidenkin tekopyhien/vittuilevien henkilöiden nimimerkit oli helppo löytää webistä/ircistä ja huomata että heidän käyttäytymisensä oli pelkkää äpäröintiä. Kuitenkin oudon asian tästä tekee se että tämä kaikki sattui lyhyellä aika välillä ja tämä tuo myös pelottavan aspektin esiin. Kun kirjoittelen omaa nimeäni käyttäen tai eskolaah nimimerkillä, ei tarvitse nähdä paljon vaivaa jotta saadaan minun osoitteet yms. tiedot selville. Ja sitten on se klassinen horror-juttu valmiina eli joku henkisesti häiriintynyt henkilö ei erota nettikirjoittelua/chattailua oikeasta elämästä. And shit starts to happen. Tätä on tapahtunut myös Suomessa (esimerkkejä löytyy usenetin puolelta). Noh, onpahan ainakin IP:t, logit, sähköpostiosoitteet ja viestit tallella. Jos minulle tapahtuu jotain, noista tiedostoista on hyvä aloittaa.

Nothing, no thing…

Jesse*Comes out of the toilet...*
"This week i didn't buy any records."

Pitkästä aikaa näinkin päin. Ainakin 5 plattaa on tilauksessa mutta tällä viikolla yksikään ei ehtinyt tulla postilaatikkoon asti. Eikä levykaupoistakaan löytynyt mitään mielenkiintoista. Odottamani System Of A Downin albumi julkaistiin viime keskiviikkona mutta ennakkokuunneltuani albumin muutaman kerran, minulle tuli ristiriitaiset tunteet. Saa nähdä kumpaan suuntaan vaaka lopulta kääntyy ja ostanko albumin nyt heti vai joskus huomenna midprice-levyna. Niin... onhan minulla tuossa yksi tekstin pätkä kanadalaisen EBM-yhtyeen albumista mutta minulla on se periaate että julkaisen (köyhän) mielipiteeni vasta sitten kun levy on fyysisesti hyllyssäni. Sen voin verran sanoa että kyseessä on loistava debyyttialbumi.

Photophob täräyttää uutta matskua

Ohhoh... Itävallan iDM-guru Photophob (Herwig Holzmann) on ollut tuottelias parin viime kuukauden aikana. Viime lokakuun alussa Music For Spaceports EP sai jatko-osan ja tällä kertaa täyspitkän muodossa. Albumin nimenä kantaa Music For Spaceports LP. Sen lisäksi yli viikko sitten ilmestyi pienempi, viiden biisin julkaisu nimeltään Five Odes To Lem EP. Ilmaista ja tuoretta musiikkia. Yayh! Tämä pelasti viikon.

To: Ketä kiinnostaa…

Miten se legendaarinen Kummeli sanonta menikään? Ai niin...

Vaikka minä homo olisinkin niin ei sitä minulle itselle tarvitse kertoa!

Tiedän omat vahvuuteni ja heikkouteni. Tiedän että olen hyvin impulsiivinen henkilö mutta se on naurettavaa kun minulle tullaan sanomaan tyyliin: "yyyhhh... mä en saa mitään irti sun jutuista - musta sä oot pelkkää kohinaa". Ja sitten teeskennellään että ollaan niin intellektuellia ja se koko prosessi tehdään naamion takaa. Kukaan ei ole pakottanut kuuntelemaan minun luomaani kohinaa. Just walk away. Jos sitä tuntojensa purkamista haluaa jatkaa, kannattaa jättää se naamio kotiin ja tulla ihan omana itsenään.

Nähty: Lord Of War

Lord Of WarOhjaus ja käsikirjoitus: Andrew Niccol
IMDB: Lord Of War (2005)

Amerikkalainen, mutta syntyjältään Ukrainalainen Yuri Orlov (Nicholas Cage) on asekauppias ja julmetun hyvä tässä ammatissaan. Lailliset, laittomat ja varsinkin hänen lempikauppansa eli näiden kahden väliltä. Kaikki luonnistuu. Siellä missä on sota, siellä on Yuri Orlov. Elokuvassa Yuri kertoo omaa elämäntarinaansa, opettaa tärkeimmät asiat asekaupoista (kuten esim. ensimmäisen ja tärkeimmän säännön - älä koskaan joudu ammutuksi omilla tuotteilla) ja selittää miten hän on vaikuttanut kaikissa sodissa 25 vuoden aikana. Matka alkaa 80-luvun kylmän sodan kontrolloidusta ilmapiiristä, kaaoksen alkuun eli kylmän sodan loppumiseen ja siitä nykypäivän konflikteihin. Vaikka aseteollisuus on todellisuudessa julma, absurdi ja tuottaa voittoa vain silloin kuin sota on käynnissä jossain maailman kolkassa mutta itse elokuva ei ota kantaa tähän eikä muutenkaan moralisoi tätä teollisuutta vaan tarina kerrotaan hauskasti ja älykkäästi.

Korjauspatsi

Vihreiden kansanedustajat Jyrki Kasvi ja Heidi Hautala haluavat kieltää vahingolliset kopiosuojaukset ja turvata kuluttajalle oikeuden kolmeen yksityiseen käyttöön tarkoitettuun teoskopioon. Kasvi ja aloitteen toinen allekirjoittaja Hautala keräävät kannatusta tiistaina jätettävälle lakialoitteelleen tekijänoikeuslain muuttamiseksi, ilmenee tiedotteesta edustaja Kasvin kotisivuilla.

Lakialoitteen vauhdittajana on ollut Sony BMG:n paljon esillä ollut ja huonosti toteutettu XCP2-kopiosuojaus. Tiedotteessa nimittäin kerrotaan, että "tekijänoikeuslain säätämisen jälkeen on käynyt ilmi, että jotkut tekniset suojaukset voivat pysyvästi vaurioittaa teosten kuunteluun tai katseluun käytettyjä laitteita. Esimerkiksi CD-levyjen lisenssiehdoissa ei kuitenkaan ole edes kerrottu, mitä muutoksia levyn kuuntelemisesta voi tietokoneen käyttöjärjestelmään aiheutua."

--Afterdawn

Ensin korjataan vanhaa lakia uuteen muotoon ja sitten fiksaillaan lisää. Noh ainakin vihreiden presidenttiehdokas Hautala kerää pisteitä kotiin tällä muutosehdotuksella.

Tupakka tappaa

Sub-TV:llä pyöri tänä viikonloppuna kaksi hyvää dokumenttia jotka näyttivät miten armottomia ja julmia tupakkayhtiöt ja sen teollisuus oikeasti ovat. Katsoessani näitä dokumentteja, ensimmäisenä asia mikä mielessäni pyöri oli enoni. Tämä tupakka-asia koskettaa minua siten että minulla on yksi sukulainen joka on polttanut suurimman osan iästään ja sen kyllä huomaa. Nimittäin äänestä. Kun enoni puhui, ääni on todella matala ja käheä. Jotta tuollaisen matalan äänen saa, pitää polttaa lukemattomia määriä askeja vuosikymmenien ajan. Enoni elämä paheni siihen malliin että vuosi-kaksi sitten lääkäri totesi hänelle suoraan että kohta on hengenlähtö lähellä jos enoni ei lopeta tupakanpolttoa. Vaikka se olikin liian myöhäistä, enoni lopetti tupakanpolton siihen ja vielä vähän aikaa sitten viimeisin uutinen oli että enoni voi hyvin.

Tänä aamuna sain puhelun äidiltäni ja heti hänen äänestä kuulin että jokin oli vialla. Äitini kertoi että Mauno-eno kuoli viime yönä sydänkohtaukseen. Todellisuudessa minä ja enoni lähimmäiset tietävät kyllä että mikä hänet oikeasti surmasi.

Viikko 46:n musiikki hankinnat (part 2)

Sven Väth: Six In The Mix (1999)

Sven Väth: Six In The MixHassua. Six In The Mix on ainoa Sven Väthin albumi joka on kolahtanut täysin omassa aivokopassani ja eikä tämä ole edes normaali studioalbumi. Tämä on puhdas remix-albumi jolla eri tuottajat antavat ruoskan iskuja ja pistävät herra saksanmaan techno-gurun kuusi biisiä uuteen uskoon. Levyn yleisilme on tasaista, kovaiskuista ja ei niin terveellistä fast-forward technoa jota tarjoilevat mm. Johannes Heil, Richard Bartz, Thomas Krome, Chris Liebing ja Claude Young. Levyn toisessa päässä on melodiset old school electro remiksit joita kiksauttelevat Simon Begg ja Anthony Rother. Näiden kahden ääripään välissä on rauhallisemmat technobiisit jotka kuitenkin tuovat samanlaista tasaista pauketta kuin kovemmat kumppaninsakin. Monotonista jumputusta? Ehkä, mutta minusta tämä on sitä hyvää aivojen nollausmusiikkia. Aina ei tarvita monimutkaisia kuvioita - riittää kun on jykevät bassorummut sekä muut loopit ja melodiat jotka ovat harmonisesti oikeilla kohdilla.

Kräääh!

Ilme

Ei jumalauta. Olenkohan minä hieman väsynyt kun nauroin tuon kuvan takia 5 minuuttia putkeen. Tai noh, onhan minullakin on suurin piirtein samanlainen ilme päällä kun joudun kuuntelemaan tämän artistin musiikkia.

Lisää hassuja naamoja.

Viikko 46:n musiikki hankinnat

Leftfield: A Final Hit - Greatest Hits (Ltd.Ed.) (2005)

Leftfield: A Final Hit - Greatest Hits (Ltd.Ed.)Edesmennyt Leftfield on niitä pumppuja joiden musiikki on vaikuttanut elektronisen musiikin kehityksessä eikä sitä voi kieltää. 90-luvun alusta ponnistanut brittiläinen kaksikko (Paul Dailey ja Neil Barnes) levytti vain kaksi albumia mutta he ehtivät jättää jälkensä selvästi näkyviin. Ensimmäinen albumi, vuonna 1995 julkaistu Leftism käsitti valtavan määrän eri genreitä. Mukana oli dubbia, progressiivista housea sekä trip-hoppia ja tämä oli vain pieni raapaisu pinnalla. Toinen levy, Rhythm And Stealth ilmestyi vuonna 2000 ja se oli minulle hieman vaikeampi tapaus. Levy oli paljon synkempi kuin edeltäjänsä mutta kokonaisuutena se oli parempi ja vasta parina viime vuotena olen ymmärtänyt kuinka hyvä levy se itse asiassa on. Mm. hip-hop rytmit yhdistyivät Leftfieldin taitavasti muokattuun elektroniseen rymistelyyn/dubiin ja hetkittäin levy huipentuu minimalistiseen/chillaavaan kauneuteen. Levyjen vierailevat artistit olivat aina kirjavaa ja vähän erikoisempia staroja, kuten esim. Afrika Bambaataa tai Sex Pistolsin riveistä tuttu John Lydon jonka kanssa Leftfield teki ehkäpä suurimman hitinsä Open Up. Ja tähän pisteeseen on sitten tultu. Best Of-albumi joka kerää kaikki tärkeimmät hitit, kaksi ei-albumi biisiä alkuajoista sekä eri leffoissa käytetyt biisit samaan kansiin. Tämä on tosiaankin sitä elektronista musiikkia jota ei pidä unohtaa.