Viikko melkein takana

Blääh. Kohta on paskamainen viikko takana. Perseposket ovat kipeitä istumisesta, huonosti istuvan tuolin takia selkää särkee, korvat sauhuavat kuuntelun takia ja leukoja särkee omien paskantärkeiden mielipiteiden laukomisesta. Jep, taas tämmöinen yli viikon kestävä koulutus on päällä. Kun päivä on pulkassa, sitä lähtee kävelemään väsyneenä ja nälkäisenä kohti kotia, niin silloin musiikki on todellakin sitä parasta huumetta joka saa unohtamaan kaiken. Aurinko paistaa ja sen heikko lämpö vielä tuntuu kasvoilla. Viileä tuuli puhaltaa, lehdet putoilevat sekä Venetian Snaresin synkkä ja aavemainen äänimaailma omaava Szamár Madár kappale on niin täydellinen tähän tilanteeseen eli syksyyn.

Toinen biisi mikä on soinut ahkerasti kotimatkalla on Prodigyn Voodoo People (Pendulum Remix). Ensimmäiset 55 sekuntia saa sen aikaiseksi että tuntuu kuin olisi jossain musiikkivideossa, kävelyvauhti lisääntyy, pää kääntyilee joka suuntaan ja väsyneet aivot alkavat kuvittelemaan että nyt minulle tapahtuu jotain. Se on kuin odottaisi nyrkin iskua. Biitti pärähtää käyntiin eikä mitään tapahdukkaan, mutta silti kuvittelee että jotain on tulossa. Musiikki osaa niin täydellisesti tempaista minut omaan pieneen maailmaansa ja hups sitten ollaankin kotona. Nälkä ja särky palaa taas hetkittäin mieliin.

Ja perkele, se on pakko käydä huomenna tai lauantaina levykaupassa. Tämä viikko ja minun kroppani tärinä vaativat sen. So hang in there...

Leave a Comment