Toivo menetettiin

Huikka sananvapauden muistolle. On se saatana kumma kun pitää sortaa itseni kaltaisia hartaita musiikin kuuntelijoita jotka törsäävät suurimman osan rahoistaan levyihin ja tekemällä heistä vielä kaiken lisäksi rikollisen. Kun kansa nousi barrikaadeille, niin kuunneltiinko heitä? Ei. Syytettiin vaan masinnoimmisesta, sähköpostipommittajiksi ja väitettiin että tämä on pelkästään pienten nörttipiirien valitusta.

Tätä farssia on seurattu avuttomana sivusta. Tanja Karpela ja kumppanit kertoivat "asiantuntijoiden" avustuksella todella paljon täysin päästä revittyjä faktoja ja parhaimmat aivopierut muistetaan siitä että kuinka paljon kopiosuojattuja levyjä on nykyään markkinoilla tai Mikko Alatalon levyjä joita on waretettu lähes kuusi miljoona (onkos hän nyt Suomen suosituin artisti?). Tässä jupakan aikana paljastui että moni kansanedustajista eivät todellisuudessa edes tienneet mistä tässä laissa on oikein kyse. Niin pahasti asiat olivat ja asian etenemistä ei voinut estää.

Panokset kovenivat joka päivä ja enemmän törkyä paljastui pinnan alta. Syykin osattiin löytää sille että miksi tämä laki on ollut jo alusta asti mätä. Syyksi paljastui Gramexin kytkökset tähän uuteen lakiin ja henkilöön nimeltään Jukka Liedes. Musiikintekijöiden etujärjestö Elvis ry tunki lusikkansa soppaan antamalla nimilistan joka tuki tätä uutta lakiehdotusta. Todellisuudessa se nimilista koostui artistien nimistä jotka tukivat erilaista lakiehdotusta ja nyt heidän nimiä käytettiin häpäilemättä tässä uudessa lakiehdotuksessa. Allekirjoittaneet artistit saivat paskaa niskaansa kun fanit kertoivat mitä he ovat menneet tekemään. Kun lakiehdotus oli suuressa valiokunnassa, Tanja Karpela teki arvovaltakysymyksen kun hän ei uskaltanut pistää päänsä pantiksi tämän lain puolesta ja sen vuoksi sitä ei voinut hylätä ensimmäisellä kerralla. Nyt lopulta ollaan siinä tilanteessa että laki on hyväksytty ja odottaa presidentin allekirjoitusta.

Mutta eniten tässä jupakassa itseäni ärsyttää on se että miten osa kansanedustajista ottivat tämän kaiken kritiikin vastaan. Kun on vaalit, kansanedustajat laskeutuvat pääkallopaikaltaan kansan tasolle nuolemaan meidän perseitä ja hankkimaan meidän arvokkaat äänet pussiinsa, mutta kun tällaisia typeriä lakeja säädetään ja kansa nostaa siitä äläkän, niin mitä tapahtuu? Kansanedustajat eivät kuuntele meitä enää. Vittu, minä olen suoraan sanottuna raivoissani tälläisesta pelleilystä. Selvä, minä vannon tässä ja nyt että minä en enää ikinä äänestä ketään. En eduskunta, presidentin tai missään muussa vaaleissa. Minä otan tämän minun ääneni, piilotan ja lukitsen sen tuonne ison kaapin perälle. Te kansanedustajat saitte sen aikaan että minä menetin viimeisenkin toiveen rippeet teitä kohtaan.

Leave a Comment