Don’t panic!

The Hitchhiker's Guide to the GalaxyOhjaus: Garth Jennings
Käsikirjoitus: Douglas Adams, Karey Kirkpatrick
IMDB: The Hitchhiker's Guide to the Galaxy (2005)

Douglas Adamsin legendaarinen kirja/radiokuunnelma on viimeinkin kääntynyt kunnon elokuvaksi. No miten tämä elokuva sitten pärjäsi verrattuna kirjaan? Ensimmäiseksi täytyy myöntää että näyttelijakaarti oli varsin onnistunut. Martin Freeman esitti hyvin Arthur Dentina, Zooey Deschanel ja hänen isot siniset silmät olivat pisteenä i:n päälle Trillianin hahmossa sekä Mos Def Ford Prefectin roolissa oli uhkarohkea veto mutta se toimi yllättävän hyvin. Kirjahan on täynnä erilaisia hahmoja, paikkoja, kaikenlaista tapahtumia ja jokainen kuvitellut näille hahmoille, esineille ja paikoille omanlaisensa tyylinsä. Elokuvassa kirja oli muuttunut upeaksi graafiseksi hakuteokseksi, vogonit olivat paljon rumempia elokuvassa kuin omassa mielessäni ja Marvin oli yllättäen tyypillisen robotin näköinen vaikka itse olin kuvitellut hänelle synkät mutta inhimilliset kasvot. Elokuvan juoni eteni nopeasti, tärkeimmät tapahtumat vilahtelivat silmien edessä ja samalla tämä toi esiin elokuvan pahimman ongelman. Kirjassa on niin paljon sitä materiaalia jonka takia vain pieni osa pääsi tähän elokuvaan (onneksi sentään kaskelotin mietteet elämän tarkoituksesta oli mukana) ja sen johdosta oli sellainen fiilis että elokuva jäi pahasti kesken ja vajaaksi. Tämä ei ollut huono elokuva, mutta tämä todisti että tällaista järjettömän kokoista tarinaa ei pysty puristamaan yli puolentoista tunnin elokuvaksi. Hyvä yritys kumminkin.

Back to real life. Tuosta Trillianin ja Arthurin Madagaskar dialogista ponnahti taas pitkästä aikaan mieleen se ajatus tai paremmin sanottuna kieroutunut haave. Eli joku päivä nostaisi kaikki rahat tililtä, ostaisi lentolipun johonkin kaukaiseen maahan ja lähtisi vaan radikaalisesti sinne. Ei tekisi mitään ilmoitusta ystäville ja sukulaisille vaan katkaisisi tylysti kaikki suhteet, jättäisi kaikki tavarat kämppään ja aloittaisi kaiken alusta. Ehkä vuoden päästä sitten lähettäisi postikortin tai sähköpostiviestin jossa lukee: "olen elossa, älkää yrittäkö etsiä minua". Yeah my life sucks right now mutta näillä korteilla mitä on jaettu nokan eteen on vaan pakko pelata. Eikä minulla olisi tietenkään munaa toteuttaa tuollainen suunnitelma mutta ainahan saa miettiä aivojen pimeässä kolkassa...

Leave a Comment