Minut? Minä masinoin sinut

Voi Karpela parkaa. Sen siitä saa kun vähätellään kansaa ja yritetään käyttää hienoja sanoja ilman ymmärrystä. Nyt on syntynyt domaini nimeltään Masinointi.org ja IRCNetissä on kanava nimeltään #tekijanoikeusmielenosoitus jossa kaavaillaan tekijänoikeislaki-mielenosoitusta eduskunnan edessä. Tällä hetkellä näyttää siltä että tämä mielenosoitus järjestetään ensi tiistaina 04.10.2005 klo. 13.

Pitäisiköhän Karpelan sukunimestä tehdä jopa oma sana?

karpela s. int. 1. Tanja Karpela. 2. Ex-missi ja kansanedustaja.

karpeloi|da v. int 1. Puhua paljon sanomatta yhtään mitään. 2. Käyttää hienoja sanoja ilman todellista ymmärrystä. 3. Vähätella kansaa. 4. Tiukan paikan tullessa pelastaa nahkansa tekemällä esim. arvovaltakysymyksen. | Yritä nyt edes sanoa jotain konkreettista, tuollainen s:nti ei edistä tätä asiaa.

Threshold

Tätä ollaankin odoteltu jo jonkun aikaa. Nimittäin X-Filesin tyylistä sarjaa jossa on alieneita ja jonkinlainen alien-invaasio taustalla. Siihen rakoon Threshold puristaa itsensä ja heti ensimmäinen tuplajakso vakuutti minut. Syvästä avaruudesta on syöksynyt mereen jokin extraterrestrial intelligence ja yksi kauppalaivaston alus törmää siihen vahingossa. Shit starts to happening ja ihmiset sekoavat totaalisesti sillä laivalla. Ei nyt ihan originaali idea mutta siitä on hyvä lähteä. Tässä sarjassa on myös mukana hyvä sci-fistinen kauhu tyyliin Event Horizon (onneksi se pahin törky on jätetty väliin). Katsotaan miten tämä kehittyy.

Lostin toinen seasoni lähti myös pyörimään viime viikolla ja tämä sarja jaksaa edelleen koukuttaa sekä yllättää jokaisen episodin jälkeen. Eiliseen päivään asti minä mietiskelin että tässä on pohjalla joku yhteinen kooma jossa henkilöiden unet sekoittuvat yhteen ja he kuvittelivat tämän kaiken tässä unessa. Tämä ajatus ponnahti heti esiin kun Jack näki lääkäri kolleegansa samalla saarella jossain yli 20 vuotta vanhassa bunkkerissa. Mutta nähtyäni kolmannen osan trailerin tämä teoria ei oikein enää toiminut. Back to drawing board… Toivottavasti tähän kaikkiin outoihin tapahtumiin saadaan hyvä selitys.

Virtuaalikikkeli

Miehillä on yleisesti tällainen asia kuin virtuaalikikkeli. Yleensä se on hirveetä uhoamista siitä että mitä kaikkea on (esim. upouusi ja helvetin kallis sport-mallin auto) ja mitä on asioita onnistunut tekemään. Mutta tässä tuli mieleen kun minua syytettiin tällaisen extrasuuren virtuaalipeniksen omistamisesta että onko tuon vastakohta sitten virtuaalivagina? Siinä on samanhenkistä uhoamista kuin peniksen kanssa mutta se on muuttunut valehteluksi, pienehkö asia (jota voisi verrata pieneksi taikinaksi) on paisunut jumalattoman ison kokoiseksi, käyttäytyminen on muuttunut hysteeriseksi (pahimmassa tapauksessa se on paranoidia), uhkailua saattaa esiintyä ja joskus se puheen sorina saattaa muistuttaa naisen itkemiseltä (no offence btw). Eli mitä isompi reikä, sen kovempi henkilö on valehtelemaan ja paisuttelemaan asiaa puhumalla siitä uber haisevaa paskaa.

Olisikohan asia noin? Jos on niin pitäisiköhän tehdä tästä omastani virtuaalikikkelistä muotin ja lähettää sellainen muotti näille virtuaalivaginan omistajille. Onpahan sitten viimeinkin jotain kouriin tuntuvaa…

Viikko 39:n musiikki hankinnat

µ-Ziq: Lunatic Harness (1997) / Royal Astronomy (1999)

Mu-Ziq: Lunatic HarnessJos Richard D. Jamesia kutsuisi äidiksi (heh, tsekkaa Windowlicker), niin kuka olisi isä kun puhutaan iDM-genren kehittämisestä? Titteli saattaisi tipahtaa Mike Paradinasin harteille. Nämä kaksi herraa ovat luoneet vankan pohjan iDM-musiikille tekemällä itse musiikkia sekä perustamalla kaksi innovatiivista levy-yhtiötä, Planet Mu ja Rephlex. Ja jostain kumman syystä olen jättänyt herra Paradinasin tuotokset vuosien varrella väliin. Nytpä korjasin senkin virheen ja aloitin tutustumisen 90-luvun loppupuolen levyistä. Vuonna 1997 julkaistu Lunatic Harness kuulostaa juuri siltä klassiselta drill and bass soundilta jota myös Aphex Twin julkaisi noihin aikoihin. Pilkotut ja nopeat biitit jotka iskeytyvät, kimpoilevat seinästä toiseen ja biisien melodinen, avaruusmainen tausta synnyttävät päräyttävän yhdistelmän.

Royal Astronomy onkin sitten täysin erilainen levy edelliseen verrattuna. Albumilta löytyy mahtipontista instrumentaali-orkesteri huttua, keskinkertaista drum and bassia ja jopa hip-hop soundia (sämpläyksen sekä biittien muodossa). Suoraan sanottuna tämä on oudon tavallisen oloinen electroninen levy ja lievä pettymys minulle. Pettymyksen syy löytyy siitä että tältä levyltä puuttuu vaikeammat kikkailut ja melkein kokonaan uupuu nopeat/semi-nopeat iDM biisit. Silloin tällöin tämä iDM-soundi nostaa päätäänsä ja kurkistelee mutta sitä ei ole paljon tällä levyllä. Odotin enemmän säväyttävää soundia tältä kaverilta mutta sainkin “pop”-albumin herra Paradinasilta. Royal Astronomy on kuitenkin hyvä drum and bass levy mutta tämä helppo soundi ei ole sitä mitä minä haen tältä kaverilta.

Kaikki hajoaa käsiin

Murphyn laki iski jälleen. Onneksi ostin kaksi IDE-kaapelia tänään, muuten olisi vituttanut lähteä takaisin Bdogiin ostamaan yhtä IDE-kaapelia lisää. Näyttää siltä että kaikki noi vanhat 66cm round IDE-kaapelit ovat hajoamassa käsiin. Yksi CDRW-asema lakkasi toimimasta jonka johdosta sen viereinen kaveri, DVDR-asemakin rupesi sekoilemaan joten se varakaapeli meni siihen (ja miksi kaikki hajoaa juuri silloin kun noita laitteita todella tarvitsee). Yksi Western Digitalin kovalevy alkoi myös nikottelemaan ja aloitti tekemään samaa rumbaa kuin eilen Samsungin kovalevy. Huoh… Kauppias! Yksi kaapeli lisää!

IDE-kaapeleista

Perkele. Parempi on että kirjaan tämänkin ylös jos tämä toistuu joskus myöhemminkin. Eli jos Windows XP:n resurssienhallinassa katoaa kovalevy mutta se kuitenkin löytyy computer managementista, se ei välttämättä tarkoita sitä että XP tai kovalevy on hajoamassa. Ja jos buutin jälkeen kaikki vaikuttaa taas normaalilta mutta se tekee saman tempun myöhemmin, kyse on todennäköisesti IDE-kaapelin hajoamisesta. Jos se kaapeli alkaa vetämään viimeisiään, kovalevy näkyy resurssienhallinnassa yhtenä partitiona jota ei ole alustettu ja BIOS:ssa kovalevyn nimi saattaa näkyä outona (esim. erikoisia symboleita voi näkyä tai nimi on muuten vaan päin helvettiä). Uutta kaapelia vaan kehiin.

Snapshot logi-tiedostosta

eskolaah> funny part is that i have never been in there and everybody got an opinion about me
eskolaah> :P
eskolaah> they all hate me
**********> beats me why. I know im not too popular over there myself
**********> I give **** a lot of shit =oP
eskolaah> heh
eskolaah> actually i have one theory… i heard that they wonder about how much power i got in here and why ****** let me run the show
eskolaah> so they are afraid of me because they don’t know me at all
**********> thats a good one. Fear of the unknown and the fact u have power makes it worse
eskolaah> yep

Olisikin asia niin että mielipiteet on kuin perseenreikiä, jokaisella on sellainen. Se taitaa paremminkin olla niin että kun yksi henkilö hokee toistuvasti samaa asiaa, muutkin alkavat samaistumaan siihen.

Olen rikollinen?

Huomaat ehkä että sivuilleni on ilmestynyt pieni kuva tuonne oikeaan ylänurkkaan. Kun kerran minun oikeuksiani poljetaan ja nykyinen laki ilmoittaa ihan selvästi että olen rikollinen niin on parempi että ilmaisen tyytymättömyyttäni jollain muullakin tavalla kuin suuta aukomalla koko ajan. Yksi hyvä tapa on osallistua Olen rikollinen? – kampanjaan.

Karpela, pahuuden lähde

wanted

Lisää kuvia: http://karpela.taukopaikka.com/

Don’t panic!

The Hitchhiker's Guide to the GalaxyOhjaus: Garth Jennings
Käsikirjoitus: Douglas Adams, Karey Kirkpatrick
IMDB: The Hitchhiker’s Guide to the Galaxy (2005)

Douglas Adamsin legendaarinen kirja/radiokuunnelma on viimeinkin kääntynyt kunnon elokuvaksi. No miten tämä elokuva sitten pärjäsi verrattuna kirjaan? Ensimmäiseksi täytyy myöntää että näyttelijakaarti oli varsin onnistunut. Martin Freeman esitti hyvin Arthur Dentina, Zooey Deschanel ja hänen isot siniset silmät olivat pisteenä i:n päälle Trillianin hahmossa sekä Mos Def Ford Prefectin roolissa oli uhkarohkea veto mutta se toimi yllättävän hyvin. Kirjahan on täynnä erilaisia hahmoja, paikkoja, kaikenlaista tapahtumia ja jokainen kuvitellut näille hahmoille, esineille ja paikoille omanlaisensa tyylinsä. Elokuvassa kirja oli muuttunut upeaksi graafiseksi hakuteokseksi, vogonit olivat paljon rumempia elokuvassa kuin omassa mielessäni ja Marvin oli yllättäen tyypillisen robotin näköinen vaikka itse olin kuvitellut hänelle synkät mutta inhimilliset kasvot. Elokuvan juoni eteni nopeasti, tärkeimmät tapahtumat vilahtelivat silmien edessä ja samalla tämä toi esiin elokuvan pahimman ongelman. Kirjassa on niin paljon sitä materiaalia jonka takia vain pieni osa pääsi tähän elokuvaan (onneksi sentään kaskelotin mietteet elämän tarkoituksesta oli mukana) ja sen johdosta oli sellainen fiilis että elokuva jäi pahasti kesken ja vajaaksi. Tämä ei ollut huono elokuva, mutta tämä todisti että tällaista järjettömän kokoista tarinaa ei pysty puristamaan yli puolentoista tunnin elokuvaksi. Hyvä yritys kumminkin.

Back to real life. Tuosta Trillianin ja Arthurin Madagaskar dialogista ponnahti taas pitkästä aikaan mieleen se ajatus tai paremmin sanottuna kieroutunut haave. Eli joku päivä nostaisi kaikki rahat tililtä, ostaisi lentolipun johonkin kaukaiseen maahan ja lähtisi vaan radikaalisesti sinne. Ei tekisi mitään ilmoitusta ystäville ja sukulaisille vaan katkaisisi tylysti kaikki suhteet, jättäisi kaikki tavarat kämppään ja aloittaisi kaiken alusta. Ehkä vuoden päästä sitten lähettäisi postikortin tai sähköpostiviestin jossa lukee: “olen elossa, älkää yrittäkö etsiä minua”. Yeah my life sucks right now mutta näillä korteilla mitä on jaettu nokan eteen on vaan pakko pelata. Eikä minulla olisi tietenkään munaa toteuttaa tuollainen suunnitelma mutta ainahan saa miettiä aivojen pimeässä kolkassa…

Viikko 38:n musiikki hankinnat

Breakbeat Era: Ultra-Obscene (1999)

Breakbeat Era: Ultra-ObsceneRoni Size ja DJ Die on luun kova kaksikko. Heidän ja parin muun henkilön muodostama Reprazent-projekti osoitti kavereiden nerokkuuden joka löi itsensä läpi muutaman singlen avulla ja nappasi muistaakseni myös arvostetun Mercury Prize palkinnon kotimaassaan. Nyt on siirrytty täysin erilaiseen ja enemmän kaupallisempaan soundiin Breakbeat Era projektillaan. Tätä tyyliä on harvassa ja ensimmäisenä mieleen tulee Kosheen kun puhutaan vokaali drum and bassista mutta Breakbeat Era julkaisi tämän albumin pari vuotta aikaisemmin kuin Kosheen. Roni Size ja DJ Die tarjoavat kova-iskuista, syviä basslinella kuorrettuja, rytmikästä vokaali-breakbeat-drum and bassia jonka viimeisen touchin antaa bändin kolmas jäsen, laulaja Leonie Laws. Tämä albumi on edelleenkin yksi parhaimmista tai ehkäpä jopa paras vokaali-drum and bass albumi.

Filttiketju: Kakkaonkalo (2002)

Filttiketju: KakkaonkaloKolme vaasalaista setää kertovat hurjia ja pelottavia tarinoita (tai paremmin sanottuna huutavat yksinkertaisia sloganeita) saman sukupuolen kanssakäymisestä, paskantamisesta, esineiden työntämista erilaisiin reikiin ja Pauli Hanhiniemen eritteestä. Jep… Klamydian poijjaat ovat huumorimiehiä. Kun levyn kannessa lukee “mukana kakka”, se tarkoittaa kirjaimellisesti että mukana on kaksi paskakikareen näköistä palleroa CD-kotelossa. Todenäköisesti noi pallerot ovat kaksi kuivattua rusinaa (en maista!). Ja pakko kysyä, mikä kuva tuossa levyn kannessa oikein on? Se näyttää perseenreiältä mutta se kuva on muokattu todella hämäräksi taideteoksi. Lyhyestä virsi kaunis tai siis vitsi tällä kertaa. 20 minuuttia on juuri se sopiva pituus tällaiselle huumorille.

Ozric Tentacles: Floating Seeds Remixed (1999)

Ozric Tentacles: Floating Seeds RemixedHyllyjä selaessani näin tämän albumin ja pienen tarran kannessa jossa luki: “The Remix Album including mixes by Will White (Propellerheads)…”. Hetken mietittyäni, tajusin ettei Propellerheadsilta ole tullut mitään materiaalia debyyttialbumin jälkeen ja nyt olisi oiva mahdollisuus saada edes jonkinlainen remix halvalla. Kotona tarkemmin tutkittuani tätä bändiä, löysin infoa että tämä on jonkinlaista sekoitus häröä progea ja psykedeelisestä spacerockia. Voi perse. Ja nyt tarkemmin katsottuani tajusin ketkä tässä on ollut remiksaajina (Eat Static, Hallucinogen, System 7), eli että tämä levy on periaatteessa kitarakikkailua jonka päälle on rakennettu trancekuviot. Tylsää. Eikä toikaan Will Whiten tekemä remiksaus mikään järin loistavakaan ollut.

Lisää ihmettelyä tekijänoikeuslaista

Kulttuuriministeri Tanja Karpelan mukaan kopiosuojattujen levyjen ongelma on poistumassa ja tätä nykyä kopiosuojaus löytyy vain prosentista levyjä.

Taloussanomien selvityksen mukaan viime viikon 20 myydyimmästä cd-levystä ainakin neljä eli 20 prosenttia oli kopiosuojattuja.

Listalevyissä viime viikkojen osalta kopiosuojattujen levyjen osuus vaihtelee 10 prosentista jopa 30 prosenttiin. Viikoittain myydään siis edelleen tuhansia kopiosuojattuja levyjä.

ITviikko

Jälleen kerran ihmettelen että kuka tätä paskaa oikein suoltaa noille kansanedustajille.

Opetusministeriön tekijänoikeustyöryhmän johtaja Jukka Liedes istuu myös tekijänoikeusjärjestö Gramexin apurahajaoston Esekin johtokunnassa. Liedes on lisäksi myös Suomen tekijänoikeudellinen yhdistys ry:n puheenjohtaja.

ITviikko

Nyt alkaa selvitä että miksi tämä laki on jo syntyään mätä. Yksi henkilö väärässä paikassa ja nyt ollaan siinä tilanteessa että kansa ei niele tätä paskaa mitä yritetään kaataa kurkusta alas. Tästäkin laista on jäänyt mieleen että suurin osa kansaedustajista ei tiedä mistä tässä laissa on todellisuudessa kyse. Karpela, Hannu Hoskonen ym. vetävät “asiantuntijoiden” avustuksella faktoja hatusta ja vielä kaiken lisäksi väittävät että tässä laissa ei ole mitään vikaa ja yrittävät olan kohautuksella poistaa saamansa kritiikin tästä laista. Ja sitten on se todella pieni ryhmä johon kuuluu esim. JJ Kasvi joka on rehellisesti ja avoimesti kertonut että laki on täysin susi. Suomen eduskunta roks.