Now it's our turn

(Tämä viesti on hyvin henkilökohtainen ja tämä on ihan tarkoituksella kirjoitettu siihen muotoon että ainoastaan ne jotka ovat mukana tässä ymmärtävät mistä minä puhun.)

Nyt se on sitten ohi. Tai paremminkin sanottuna nyt alkaa mielenkiintoisin osuus. Parin kuukauden etsimisen jälkeen oltiin vihdoinkin saatu kiistattomat todisteet vehkeilystä meidän selän takana. Seuraavaksi alettiin suunnittelemaan miten osoitettaisiin sille henkilölle joka pitelee lankoja käsissä sekä näille henkilöille jotka ovat tämän typerän toiminnan takana että me ollaan nyt tällä kertaa tosissaan. Toimivin idea mikä me saatiin aikaiseksi oli disabloida suurin osa tunnuksista, lähettää ns. "wakeup call" omistajalle sekä ilmoittaa lopuille henkilöille yksinkertaisen viestin muodossa jossa selitettiin näistä tunnuksista ja pyydettiin odottamaan omistajan paluuta. Saa nähdä miten tässä käy. Itse ainakin toivon että omistaja ymmärtäisi että hänen paikassaan on monta sellaista käyttäjää joista on vain haittaa jonka jälkeen hän osoittaisi muille että kuka on edelleenkin puikoissa ja näyttäisi ovea parille henkilölle. Onhan se harmittavaa nähdä miten muutama henkilö (jotka eivät käytä aivojaan) voi tuhoaa kaiken mikä on saatu aikaiseksi rankalla työllä. It's a fucking shame...

Samsung SGH-E730

Kummeli äänin: "Nononono... mitä sinä menit nyt tekemään? Ostitko sinä uuden puhelimen?"

Jep, otsikon mukainen puhelin on nyt sitten ostettu. Eilisestä asti latauksessa ollut puhelin on nyt täynnä virtaa ja pääsin viimeinkin säätämään tätä high-tech lelua. Lelu jonka hieman kumimainen/nahkanen materiaali huokuu lausetta: "käsittele minua varovaisesti". Ensimmäisenä mikä tässä puhelimessä yllättää on sen todella pieni koko kun se tuossa taitetussa muodossa, mutta kun sen avaa, se onkin täysmittainen kännykkä. Ja silmille pongahtaa heti toinen yllätys. Isompi screeni on 262 000 värin TFT-näyttö ja se on suoraan sanottava mykistävä näky. Varsinkin tällaiselle kaverille jonka edellinen puhelin on 2,5 vuotta vanha Nokian 6310i jossa on ei ole mitään hienoa grafiikka kikkaulua. Suuri muutos edelliseen kännykkään on valikoissa seikkailu mutta se tuntui heti alusta asti helpolta ja loogiselta (ainakin minun päässäni). Kameraakin tuli testattua mutta kuvien laatua pääse näkemään vasta sitten kun saan tuon Bluetooth USB donglen hankittua. Näppärä peli näin heti ensi tuntumalta.

Aika paljon on ilmaa noissa hinnoissa kun monet paikat täällä Tampereen suunnalla myyvät tätä puhelinta yli 400 euroon (Elisan mainos rummuttaa hinnaksi 439 e). Onneksi itse sain tingittyä hinnan 370 euroon Expert liikkeessä joten loppujen lopuksi ei mitenkään paha hinta kun tämän puhelimen saa halvimmillaan n. 350-360 euroon (plus postikulut) nettiliikkeissä.

Nothing is over 'til we decide it...

Vince ja Bret
It was a sight many fans never thought they would see again, until now. Bret Hart and Vince McMahon met face to face today before shooting began for the upcoming DVD chronicling the Hit Man's career.

--WWE.com
Ei hemmetti. Helvetti on tainnut jäätyä. What a day...

Syyhyttää ikävästi

Heti kun vähän enemmän rahaa tulossa, sitä alkaa miettimään mihin sitä tuhlaisi. Kaksi ja puoli vuotta vanhan Nokia 6310i tilalle voisi ostaa uuden luurin mutta tällä kertaa en kyllä ostaisi Nokialaista. Aina kun käyn jossain Gigantissa tai vastaavanlaisessa liikkeessä, siellä pitää mennä räpläilemään uusia puhelimia mutta viimeisen vuoden aikana noi Nokian kännykät ei ole oikein vakuuttaneet. Uusimmat puhelinmallit vaikuttavat täysin leluilta johon on käytetty paskinta mahdollista materiaalia. Joten nyt aloin katsomaan Samsungin simpukka malleja ja SGH-E730 osui heti silmään. Ominaisuuksia on mukavasti tuossa puhelimessa ja hintakin on suurin piirtein sama kuin tämä minun vanha puhelin uutena. Ja ne ominaisuudet... *valmistautuu Homer Simpson tyyliseen kuolailuun*

Samsung SGH-E730Megapikselikamera, video, Bluetooth, MP3-soitin, FM-radio ja sähköposti. Ulkoasultaan kiiltävän musta puhelin, jossa hopeanväriset korostukset. Lisäksi SGH-E730- on kolmitaajuuspuhelin, siinä on 262 000 värin TFT-näyttö ja 96 MB:n muisti.

SGH-E730 hemmottelee silmiä kahdella värinäytöllä, joista toinen on 262 000 värin ja 176×220 pikselin TFT-näyttö. Ulkoinen näyttö on tyypiltään OLED ja se toistaa jopa 65 000 väriä.

Sisäänrakennettu yhden megapikselin kameralla voit ottaa sekä valokuvia että tallentaa ja toistaa jopa tunnin verran videokuvaa (3GP). Mikrofonin avulla voit lisätä videoleikkeisiisi äänen.

Bluetooth, sähköposti, USB ja Outlook Sync takaavat helpon ja vaivattoman tiedonsiirron ja verkkoyhteydet.

Paino: 88 g
Mitat: 44 mm x 87 mm x 23 mm
Puheaika: n. 5 h
Valmiusaika: n. 260 h
Kolmitaajuustoiminto: GSM 900/1800/1900


Vaikuttaa todella upealta puhelimelta, mutta olen lukenut Matkapuhelinfoorumia ja huomannut että puhelimessa on pieniä puutteita jotka ainakin minun kannaltani tärkeitä ominaisuuksia. Mikä ihme noita insinöörejä vaivaa kun osaavat tunkea kaikenlaista ylimääräistä kännykkään mutta käyttäjäystävällisyys on hieman retuperällä kun he eivät tajua laittaa noita tiettyjä pieniä ominaisuuksia mitä on esim. Nokian puhelimissa on ollut jo vuosia. Mutta anyway... ostaako vai eikö ostaa, kas siinä pulma.

Viikko 31:n musiikki hankinnat (part 2)

SlowHill: Finndisc (2002)

SlowHill: FinndiscRiski tuli otettua kun ostin tämän. Tiesin ainoastaan tästä projektista sen että tässä on kaksi alan veteraania yhteistyössä eli ex-Pepe Deluxén DJ Slow ja RinneRadion Tapani Rinne. DJ Slow oli aiemmin tehnyt RinneRadiolle hieman DJ Shadowmaisen mutta silti loistavan remixin ja ennen tämän levyn kuuntelua toivoin että tämä levy olisi hieman ensimmäisen Pepe Deluxén levyn ja Tapani Rinteen saksofoni työskentelyn yhdistelmä. Onneksi toiveeni meni kankkulan kaivoon, sillä Finndisc on toteutettu letkeämmillä hip-hop beateilla joiden päälle Rinne on levittänyt saksofoni taikaansa. Ja yksi iso kiitos kuuluu EMI:n jazz-arkistolle josta nämä kaverit saivat paljon sämpläys materiaalia. Näiden ansiosta levy pysyy omilla jaloillaan ja tämä projekti kuulostaa itseltään. Sämpläyksestä se verran että DJ Shadow sämpläsi Pekka Pohjolaa legendaarisessa Midnight In A Perfect World kappaleessa ja SlowHill kaksikko tekivät saman tällä levyllä ja onnistuivat tekemään oman erilaisen tulkinnan tätä samaista sämpleä käyttäen.


Lustmord: Metavoid (2001)

Lustmord: MetavoidTällä kertaa luolien ja bunkkereiden sijaan herra Brian Williams aka dark ambient genren legenda Lustmord on siirtynyt täysin studion syövereihin ja samalla tehnyt parhaimmansa työnsä. Se mikä tässä albumissa minuun vetoaa on se että tämä levy ei ole sellainen tyypillinen dark ambient albumi joka toistaa itseään vaan tällä Metavoid albumilla on hyvin yhdistelty scoremaista tunnelmaa synkkään ambientiin. Levyn ensimmäinen puolituntinen eli levyn kolme ensimmäistä biisiä ottaa tästä yhdistelmästä kaiken irti. Puolessa välissä tätä ensimmäistä puolituntista tämä levy nousee huippuunsa upealla Blood Deep In Dread biisillä jossa kuoro laulaa ja rummut iskevät tahtia. Ei tämä levyn toinen puoliskokaan huono ole. Päinvastoin. Levyn loput viisi biisiä tarjoavat samanlaista linjaa ja lisäksi tuovat myös aavemaisia tunnelmia Oblivion biisin myötä sekä The Outer Shadow:ssa kaikuaa salaista rituaalimaista äänimaailmaa. Levyn lopettaa viululla tuettu haikea ja synkkä Insignificance. Onneksi jotain hyötyä on ollut Hollywoodista kun näin loistavan levyn Brian Williams on saanut aikaiseksi seitsemän vuoden tauon jälkeen. Ja kun tätä kuuntelee pimeässä kuulokkeilla, niskaan nousee mukavasti karvat pystyyn. Vielä pitää mainita että jo heti ensimmäisen kuuntelun jälkeen tämä Metavoid albumi nousi minun lempi dark ambient levyksi ja yli vuosi kului että sain tämänkin albumin levyhyllyyni. I'm a very happy man now...

Viikko 31:n musiikki hankinnat

Arovane: Lilies (2004)

Arovane: LiliesSaksalainen Arovane aka Uwe Zahn on omissa korvissani kuulostanut melodiselta Autechre kopiolta, mutta tämän Lilies levyn myötä sekin maine on nyt onneksi poissa sillä hän on muuttanut soundiaan orgaanisempaan suuntaan ja selvästi rakentanut tämän levyn yhtä soitinta silmällä pitäen. Nimittäin tällä albumilla pääosassa on piano jonka päälle on liitetty rauhallisia downtempo iDM biittejä ja ambient melodioita. Muutamasta biisien nimestä, pienistä sämpleistä ja yksi aasiaksi lauletusta kappaleesta voi päätellä että inspiraatiota on haettu Japanin puolelta. Yhdeksän biisin ja alle neljänkymmenen minuutin pituinen levy on kokonaisuutena yksinkertaisen kaunis, herkkä, unimainen ja täydellinen.

TNA No Surrender PPV

Samoa Joe vs. Chris Sabin
Viime PPV:ssä Sonjay Duttia vastaan Samoa Joe näytti kuinka stiffi hän oikein on mutta muuten se oli aika murskavoitto Joen hyväksi. Mutta tämä No Surrender matsi osoitti myös TNA katsojille (myös minulle) että hän on maineensa arvoinen painija. Hän oli jälleen kerran stiffi mutta monipuolinen painija joka osaa myös myydä hyvin saamansa iskut. Sabin ja Samoa antoivat yleisölle tällä kertaa ehdottomasti illan parhaimman matsin. Sabinilla oli montaa hyvää paikkaa saada Joesta voiton (mm. powerbomb kehän kulmasta tälle isolle kaverille), mutta Samoa Joe ei antanut millään periksi. Lopussa Joe antoi tylyn muscle busterin ja kachina clutch otteen jonka aikana Sabin menetti tajuntansa. Nyt minäkin on Samoa Joe mark.

Read the rest of this entry »