eskolaah XP
31/08/2005 23:21, Posted in Kryptinen purkaus, Pelit ja vehkeet, Comments (0)
Taas tuli hyvä muistutus siitä että miksi minä inhoan joskus koneeni uudelleen asentamista. Tajusin tuossa viikonloppuna että en ole melkein kahteen vuoteen asentanut käyttistä uudelleen koneeseeni ja nykyinen Windows 2000 alkoi jo kangerrella aika pahasti. Käynnistykset muuttui muutaman minuuttiseksi kompuroinniksi ja kiitos siitä kuuluu firewire-kovalevylle jota se käyttis tutki ihmeen kauan käynnityksen aikana. Muutakin pientä vikaa alkoi olla arkipäiväsessä käytössä kuten esim. joskus näyttö alkoi ihmeellisesti seota kun Winamp oli päällä. Win2000 pois ja WinXP tilalle. Näin helppo homma paperille kirjoitettuna mutta Murphyn laki ilmestyi jälleen. Kun olin saanut noin vuorokauden jälkeen kaikki tarpeelliset arkipäiväset ohjelmat ja muut taustalla pyörivät härpäkkeet asennettua sekä tweakannut WinXP:n siihen malliin että kaikki turhat resurssirosvot oli poissa. Ja mitä tapahtui? Murphy tuli ja XP ilmoitti normaalin buutin jälkeen blue screen of deathia. Perkele. Last known configuration ei tehnyt mitään ja safe modeen ei päässyt. Olin näköjään onnistunut jollain mysteerillä tavalla rikottua XP:n. Ainoa ghost-image XP:stä oli asennuksen alusta jossa oli pelkästään hardware ajurit asennettu mutta ghostikin alkoi nikottelemaan ettei se saanut sitä purettua C-asemalle. Tupla-perkele.Ei siinä muu auttanut kuin asentaa koko paska uusiksi. 9 tunnin jälkeen pääsin siihen tilanteeseen jossa viimeksi olin ja nyt koputetaan varmuuden vuoksi puuta. Tämä taitaa olla muuten kolmas (tai siis neljäs) kerta kun asensin XP:n koneeseeni. Kaksi ensimmäistä oli muutaman tunnin kokeiluita jossa totesin tämän paskaksi käyttiksi ja paska käyttis tämä on edelleenkin oletus-asetuksilla. Saa meinaan räplätä noita asetuksia tunnin edestä että tämäkin käyttis taipuu resurssisyöpöstä toimivaksi kokonaisuudeksi ja monet noista asetuksista on osattu piilottaa monen mutkan taakse. Hyvä Microsoft, näin sitä käyttäjäystävällisyydestä huolehditaan.
Ps. Päivän vinkkinä voisi mainostaa Opera webbiselaimen 10-vuotissyntymäpäivä jonka johdosta he jakavat ilmaiseksi rekisteröintiavaimia. Nice.
Viikko 35:n musiikki hankinnat
29/08/2005 13:36, Posted in Beats and pieces, Comments (0)
Venetian Snares: Rossz Csillag Alatt Született (2005)
Vähintään kaksi albumia vuodessa julkaisevan Venetian Snares aka Aaron Funkin musiikki on ollut minulle kova pala. Hänen nopea ja originaali drill/drum and bass musiikkinsa lyö väkivaltaisesti korville ja näpeille. Eikä sekään auta että kun hän polkaisee kaasun pohjaan, biitit kulkee tuhatta ja sataa jonka johdosta minä putoan aina kelkasta. Tämän takia minä olen toivonut helpommin lähestyttävää levyä tältä kaverilta ja rukouksiini on nyt vastattu Rossz Csillag Alatt Született levyn myötä. Aphex Twin teki tämän jo vuonna 1996 biisillään Girl/Boy Song, Krust yhdisteli jousisoittimia ja drum and bassia vuoden 1999 Coded Language albumilla ja nyt vuonna 2005 kanadalainen Venetian Snares nostaa rimaa astetta korkeammalle breakcore-drill/drum and bass seoksellaan. Tämä albumi on hämmästyttävä kokonaisuus klassista musiikkia jousisoittimilla ja pianolla soitettuna sekä elektronista turpaanvetoa. Inspiraatiota on selvästi haettu itä-euroopan maista jonka johdosta levy on paikoitellen synkkä, intensiivinen, tekotaiteellisen absurdi mutta myös samalla surullisen haikea. Klassikko jo syntyessään.
MacGyver 2008
28/08/2005 00:23, Posted in Hiekkalaatikolla, Nojatuoli-viihde, Comments (0)
Heh heh... only if it could be true...
Viikko 34:n musiikki hankinnat (part 2)
27/08/2005 13:07, Posted in Beats and pieces, Comments (0)
Fear Factory: Demanufacture (RR 25th Anniversary Reissue) (2005)
Tehdashallista kumpuava melu, tuplabasarit potkaistaan käyntiin, Rhys Fulberin luoma vahva elektroninen soundi ilmoittaa olemassaolostaan, raskas kitarariffi lähtee soimaan ja laulaja aloittaa matkan levyn nimikkoraidalla. Kyllä, alunperin kymmenen vuotta sitten julkaistu Fear Factoryn klassikkolevy Demanufacture kuulostaa vielä tänä päivänäkin perkeleen kovalta ja uniikilta. Fear Factory on itselleni se bändi jonka avulla laajensin musiikkimakuani metalliin ja iso kiitos siitä kuuluu remix-albumille Remanufacture jonka Rhys Fulber ja Junkie XL pääasiassa muokkasivat ehkäpä parhaimmaksi remix-abumiksi ikinä. Nyt 25-vuotis synttäreiden kunniaksi Roadrunner Records julkaisi uudestaan klassikkoalbumeja erikoisjulkaisuina ja tämä Fear Factoryn levy on yksi näistä erikoisjulkaisusta. Levy on pakattu digipak formaattiin jossa kummatkin De- ja Remanufacture on naitettu samaan pakettiin. Albumien kappaleet on tietenkin remasteroitu, harvinaisia bonusbiisejä ja arkistoista kaivettuja remixejä on lisätty sekä uudet liner notesit kirjoitettu jossa bändin jäsenet sekä viides epävirallinen jäsen, Front Line Assemblyn Rhys Fulber kertovat albumin teosta. Luulisi jo että tässa olisi täydellinen paketti mutta ainoa asia mikä tässä albumissa minua häiritsee on bonus hardcore/gabber biisit/remiksit. DJ Danon remiksaama T-1000 oli yksinään toimiva erilainen biisi mutta noi neljä bonus remiksiä eivät pääse edes lähelle tuota T-1000:n rankkuutta ja jonka johdosta ne kuulostavat puuduttavilta täytepaloilta.
Tyhmästä päästä kärsii koko kone
25/08/2005 14:53, Posted in Kryptinen purkaus, Nojatuoli-viihde, Pelit ja vehkeet, Comments (0)
Olisi pitänyt vaan suosiolla kesän alussa puhdistaa koneeni prosessorin siili pölyistä. Nyt meinaan pikkaisen vituttaa ja samalla huvituttaa kun nämä koneen kaatumiset olisi voitu estää tuollaisella yksinkertaisella puhdistus operaatiolla. Vasta Warcraft 3:n epälooginen kaatuilu sai minunkin perseeseeni jotain liikettä ja etsimään syytä tälle oudolle käyttäytymiselle. Tyhmästä päästä kärsii koko perkeleen kone. Pölyt on puhallettu ilmanpaineella pois, uudet hopeatahnat on välissä ja prosessorin lämpötilat tippuivat 12 astetta. Eli muista hyvä mies, koneesi prosessorin normaali käyttölämpötila on 43 astetta.Niin... tänään tuli myös hankittua juuri ilmestyneen kolmannen Kummeli-boksin. Ensimmäisen jakson jälkeen muistin että tämä on sitä huonoa Kummelia. Terävimmät vitsit ovat poissa ja mukana on paljon hahmoja jossa on potentiaalia mutta ne jutut eivät kehity ja alkavat jo heti toistamaan liikaa itseään. Tämä oli silti nostalginen pakko-osto, sillä Kummeli oli ala-asteen aikoihin paras sketsisarja ja kaksi ensimmäistä boksia osoittivat että noi sketsit toimivat edelleenkin vaikka ne on tehty yli kymmenen vuotta sitten.
Blääh... MacGyverin ensimmäinen kausi pitäisi myös katsoa loppuun. Too much shit to watch...
Viikko 34:n musiikki hankinnat
23/08/2005 23:06, Posted in Beats and pieces, Comments (0)
Grooverider: Mysteries Of Funk (Ltd.Ed.) (1998)
Grooverider ja hänen tuottaja/säveltäjä kaverinsa Optical ovat luoneet albumillisen hitaasti kehittyviä/aukeavia monsteri drum and bass kappaleita. Sanalla monsteri tarkoitan että tämä albumi sisältää on pääasiallisesti 7-9 minuutin kappaleita ja neljä biisiä ylittää 10 minuutin rajan. Voisi luulla että tässä kaivetaan hautaa tekemällä liikaa itseään toistavia biisejä mutta onneksi asian laita ei ole näin. Grooverider ja Optical ovat tosiaan onnistuneet tekemään kappaleita joita kestää kuunnella koko 10 minuuttia ja itse debyyttialbumin materiaali vaihtelee funkahtavasta, jazzimaisesta drum and bass poljennosta synkempään rymistelyyn. En tiedä onko herra Grooverider Trekkie fani mutta hänen käyttämänsä sämplensä kahdessa pitemmässä ja avaruusmaisen synkässä kipaleessa lämmittää allekirjoittaneen sydäntä. Niin ja tässä limited editionissa on kaksi bonus biisiä jonka johdosta tämä albumi on täytynyt jakaa kahteen CD:seen. Helpottaa hieman tämänkin albumin kuuntelua ja ei synny turhaan ähkymäistä olotilaa.
WWE SummerSlam 2005
23/08/2005 16:36, Posted in Flip ilman floppia, Comments (0)
US Championship: Orlando Jordan (c) vs. Chris BenoitEn ymmärrä miksi tämäkin feudi piti herättää henkiin. Ja whau... matsin kesto oli ruhtinaalliset 20 sekuntia. Hyvä kun sai edes perseensä kunnolla penkkiin niin sillä välin Benoit nappasi jo melkein heti crossfacen johon OJ sitten luovutti.
Edge vs. Matt Hardy
Tässä oli yksi illan odotetuimmista matseista ja se alkoikin hyvin. Molemmat antoivat stiffejä iskuja ja Edge päräytti spearin köysien välistä jonka johdosta kummatkin lensivät kehän ulkopuolella. Tappelu siirtyi kehän kulmalle jossa Hardy takoi Edgeä mutta Edge tönäisi Hardya siten että hän lensi pää edellä tolppaan. Tylyn näköinen haava syntyi Matt Hardyn päähän ja Edge antoi stiffejä potkuja Hardyn päähän. Yhtäkkiä tuomari toteaa että Hardy on todella huonossa hapessa ja keskeyttää matsin. Heti tuli mieleen että nyt faneja kusetettiin rankasti. Ei saatana, yksi mielenkiintoisimmista "storylinesta" vuosiin koki ikävän harakirin ja samalla paskottiin Hardyn päälle urakalla. Toivottavasti tämä ei jäänyt tähän.
Read the rest of this entry »
TNA Sacrifice PPV
20/08/2005 00:54, Posted in Flip ilman floppia, Comments (0)
Ei varmaan tarvitse hirveästi arvailla siitä että mikä oli tämän PPV:n paras matsi. Jep, Samoa Joe oli siinä mukana. Tällä kertaa vastassa oli AJ Styles ja nyt oli Super X Cupin finaali jossa voittona oli ykköshaastajan rooli X-Division titteliin. Tiukka ja loistava taistelu joka lopulta ratkesi siihen että X-Diviosion champion Christopher Daniels tuli kehään ja hyökkäsi AJ:n kimppuun. Hän meinasi myös lyödä Joeta tittelilla mutta Joe kääntyi kohti Danielsia ja huomasi hänen aikeensa. Lopuksi tuttuun tyyliin Joe antoi tylyn muscle busterin ja kachina clutchin johon AJ Styles luovutti. Klassikko matsi jo syntyessään.Vieläkään BG Jamesia ei saatu heeliksi vaan hän palasi takaisin 3 Live Krew:n riveihin. Mutta nyt ymmärsin että miksi tätä käännöstä ei ole vielä toteutettu vaikka tämä asia on pyörinyt jo pitkään. Tämä paukku säästetään ilmiselvästi siihen kun TNA alkaa näkymään SpikeTV:ssä. Onpahan ainakin yksi kohtuullinen storyline valmiina.
Viime kuukausina Lance Hoyt on saanut ihmeellisesti faneja taakseen jotka huutavat ahkerasti hänen nimeään. Kaksi isoa miestä kohtasi kun Hoyt sai vastaansa monsterin Abyss ja nyt hän näytti sekä samalla yllätti että hänestä on isommaksi peluriksi. Hoyt veti mm. Moonsaultia ja nyt hän lisäsi yhden näyttävän iskun repertuaariinsa. Nimittäin hän antoi Van Daminator tyylisen iskun jossa hän hyppäsi/lensi kehän halki ja osui tuoliin joka oli Abyssin päällä. Mutta Abyss on sellainen masokisti että se ei luovuta helpolla ja vasta toisella Black hole slamilla irtosi voitto Hoytesta.
Kun WWE potkii pihalle painijoita urakalla, niin ainakin yksi niistä päätyy TNA:lla, kuten Rhino. Ja kaveri sai heti kovan pushin alleensa mutta nyt on kyseessä se oikea Rhino joka antaa ikäviä piledrivereita eikä se WWE:n vesitetty versio. Viime PPV:ssa Rhino ilmestyi main event matsin jälkeen kehään ja hyökkäsi Ravenin kimppuun Jarrettin kanssa. Tästä tietenkin syntyi tag team matsi Raven & Sabu vs. Rhino & Jeff Jarrett. Itse vihaan Jarrettia mutta se täytyy myöntää että kaveri osaa ottaa hyvin turpaansa. Naama on pahimmillaan ihan veressä, blondit hiukset värjääntyvät punaiseksi ja silti kaveri vetää shown loppuun asti. Kuten tälläkin kertaa. Matsissa oli riittävästi tuoleja, pöytiä ja roskiksestä löydettiin pizzaleikkuri jonka avulla Raven aukaisi tyylikkäästi Jarretin pään. Ennen matsin alkua Jarrett oli saanut soviteltua sellaisen säännöksen että jos hän selättää Ravenin, hän saa tittelimatsin. Mutta epäonnekseen Rhino selätti Ravenin ja näin ollen Rhino sai tämän tittelimatsin.
TNA osoitti että hyvässä PPV:ssä ei välttämättä edes tarvita tittelinpuolustus matseja. Tämä oli alusta loppuun asti todella hyvää viihdettä ja TNA:n tulevaisuus näyttää taas valoisammalta.
Cartman kertoo härskin vitsin
18/08/2005 20:05, Posted in Hiekkalaatikolla, Nojatuoli-viihde, Comments (0)
http://www.cartmanthearistocrat.com/Viikko 33:n musiikki hankinnat
18/08/2005 19:00, Posted in Beats and pieces, Comments (0)
Panzer AG: This Is My Battlefield (2004)
Andy LaPlegua on kiireinen mies. Icon Of Coilin lisäksi hänellä on myös kaksi sivuprojektia, Combichrist ja Panzer AG. Hänen pääprojektinsa ei ole oikein iskenyt allekirjoittaneeseen mutta sen sijaan nämä sivuprojektit ovat saaneet minun huomioni. Kuten bändin ja albumin nimestä voi jo päätellä, Andy on pyrkinyt tekemään militaristisen EBM levyn jossa ei armoa anneta. Levyn voi selvästi lohkoa kolmeen eri osaan. Ensimmäinen osa on rankempaa EBM osastoa johon on ripoteltu esim. goottimaista tunnelmaa ja erinäisiä elokuvasämplejä. Parhaiten tämän aistii levyn parhaassa biisissä Battlefield jossa kertosäen aikana kuoro tuo loistavasti esiin tuota goottimaista lisämaustetta. Levyn puolessa välissä Andy lataa kovempaa panosta piippuun kahdella biisillä. Acid vivahteinen Bereit joka muokkautuu militaristiseksi pommitukseksi ja Totale Luftherrschaft värittää tätä albumia kovemmalla industrial paukkeella. Loput levystä jatkuu EBM-electro soundeilla johon on lisätty mm. scoremaista tunnelmaa jousisoittimilla ja pianolla. Hyvä albumi mutta 15 biisiä on hieman liikaa. Tästäkin albumista olisi saatu parempi kokonaisuus esim. poistamalla kaksi turhempaa biisiä.
Welcome to the bizarro land
17/08/2005 10:47, Posted in Flip ilman floppia, Comments (0)
Kanadalaiset wrestling fanit ovat edelleenkin outoa porukkaa. Vaikka Survivor Series 1997 screwjobista on kulunut jo melkein 8 vuotta, niin silti kanadalaiset eivät halua unohtaa tätä tapahtumaa ja jaksavat yhä vihata HBK:ta täysillä. Kun tämä muisto ei haalistu ja kuole millään, heitetään sitten lisää löylyä oikein olan takaa kuten tämän viikon RAW:ssa. HBK astui esiin heti kun show lähti käyntiin ja seuraavat 15 minuuttia oli sellaista menoa että se melkein räjäytti katon alas. Perkele, mikä promo! Nykypäivänä ainoastaan HBK (ja vain ainoastaan Kanadassa) saa aikaiseksi tuollaisen reaktion ja nyt kun hän on kääntynyt heeliksi, siitä on parasta ottaa kaikki irti. Muistutukset screwjobista (jonka hän tekisi yhä uudestaan), pään aukomista kanadalaisten suuntaan, toiveiden nosto korkealle ja samalla uskotellaan tyhmille kanadalaisille että Bret Hart saattaa olla talossa ja sitten vedetään tylysti matto alta. Ja sama juttu Hulk Hoganin kanssa. Tämä puhdas ja voimakas heel hate (huom. hate, ei heat) oli yksinkertaisesti kaunista katseltavaa. Tuollaista alkukantaista, todella raivoisaa ja vihaista reaktiota nykypäivän wrestling tapahtumissa ei näy juuri missään. Kanadalaiset, kiitos että jaksatte vaalia tätä perinnettä."We are truly in bizarro land..."
Viikko 32:n musiikki hankinnat
14/08/2005 18:20, Posted in Beats and pieces, Comments (0)
Z-Trip: Shifting Gears (2005)
Hip-hop musiikki on todella pieni osa omaa musiikkimakuani (varsinkin ulkomaalainen hip-hop), mutta silloin tällöin tulee sellainen levy vastaan joka heti ensikuulemalta vakuuttaa ja ilmoittaa huutaen että levyllä ei ole missään muodossa yhtään sitä kaupallista MTV bling bling skeidaa jota kutsutaan räpiksi. Tällä albumilla Z-Trip osoittaa tuottaja taitonsa ja on luonut sellaisen levyn jossa biitit hyppii 80-luvun old schoolista nykypäivän soundeihin ja vierailevat artistit osaavat ottaa näistä biiteistä kaiken irtin. Levyltä löytyy kevyempää sanailua esim. aamupalasta ja piirretyistä. Tai kuten Shock And Awe biisillä Z-Trip on ottanut rohkeasti raskaampia kitaroita mukaan tehdessään biittiä ja tuonut siihen elementtiin vielä lisäksi Chuck D:n vierailemaan joka räppää Irakin nykytilanteesta jonka johdosta biisi kuulostaa vielä enemmän rankemmalta. Mutta se mikä teki tästä levystä teki pakkohankinnan minulle, on levyn viimeinen mahtipontinen biisi Revolution (STR Parts 1+2) joka hiipoo jo DJ Shadowmaista trip-hop pläjäystä. Mahtava paketti.Hannibal Ja Soppa: Pahat Viinit (2005)
Tulenkantajista tutut lapin murteella räpäyttävät Hannibal ja Soppa on lähtenyt "sooloilemaan" ja tekemään kahdestaan levyä. Tulenkantajien funk-soundi on muuttunut puhtampaan hip-hoppiin/g-funkkiin joita on työstetty eri tuottajien kanssa kuten esim. Ilari Autio, Jazzy-O ja Aksim. Levyn kantavana teemana on räppärin arki eli krooninen persaukisuus ja sen aiheuttamat ikävät ongelmat kuten alkoholismi ja Kelassa ravaaminen. Loppujen lopuksi yllätyin posiitivisesti albumista sillä viimeksi kuuntelin näiden kavereiden matskua ensimmäisen Tulenkantajien levyn aikoihin (joka on edelleenkin vitun kova levy). Miinuksena voisi sanoa että levy on vähäsen liian pitkä joten tästäkin olisi saatu timmi kokonaisuus poistamalla pari turhempaa biisiä.VA: Suomi Lyriikkaa Tuotanto Esittää Waikka Wäkisin (2005)
SLT on pyöräyttänyt taas uuden hip-hop kokoelman jolla on laaja kaarti Suomi underground hip-hopin räpäyttäjiä Olarista ja Kalliosta. Jo levyn introssa mainitaan tämä lause: "monet sanoo täysin paskaa, myönnetään se on miten sen nyt ottaa". Tuohon Raimon sanomaan lauseeseen voisi kiteyttää nämä SLT:n levyt. Monet jotka eivät tajua tämän pienen piirin jutun ydintä, ovat valmiita haukkumaan levyn paskaksi tai kuten minun tapauksessani, diggaan ja fanitan kybällä. Edellisiltä levyiltä tutut viinanveto läpät on edelleenkin mukana ja biitit kuulostavat yhä alkeellisilta ja raa'alta mutta pääpointti SLT:n levyissä on se että kaverit tuovat lyriikoissaan selvästi asenteensa sekä elämäntapansa esiin ja kertovat omaa pientä värikästä tarinaansa omasta lähiöstäänsä. Suurin osa kokoelman biiseistä ei tuo mitään uutta SLT:n soundeihin/lyriikkoihin mutta siellä on muutama biisi jotka muodostuvat levyn helmiksi, kuten Matka-Aapelin tilitys hieman kuivemmasta kaudesta, Raimon Alueaakkoset, Petoksen ja kumppaneiden lennokas mielipide kauluspaidoista sekä Ässän oudot sekoilut jotka on tällä kertaa saatu hyvin yhteen Soi Ja Terrorisoi biisin sekavaan biittiin. Ei yllä klassikoksi mutta on kuitenkin hyvä kokoelma kavereilta.Erityiskiitokset Seyed Alille noista kahdesta viimeisestä levystä. Kiitti kun jaksoit lähettää noi.