eskolaah XP

Taas tuli hyvä muistutus siitä että miksi minä inhoan joskus koneeni uudelleen asentamista. Tajusin tuossa viikonloppuna että en ole melkein kahteen vuoteen asentanut käyttistä uudelleen koneeseeni ja nykyinen Windows 2000 alkoi jo kangerrella aika pahasti. Käynnistykset muuttui muutaman minuuttiseksi kompuroinniksi ja kiitos siitä kuuluu firewire-kovalevylle jota se käyttis tutki ihmeen kauan käynnityksen aikana. Muutakin pientä vikaa alkoi olla arkipäiväsessä käytössä kuten esim. joskus näyttö alkoi ihmeellisesti seota kun Winamp oli päällä. Win2000 pois ja WinXP tilalle. Näin helppo homma paperille kirjoitettuna mutta Murphyn laki ilmestyi jälleen. Kun olin saanut noin vuorokauden jälkeen kaikki tarpeelliset arkipäiväset ohjelmat ja muut taustalla pyörivät härpäkkeet asennettua sekä tweakannut WinXP:n siihen malliin että kaikki turhat resurssirosvot oli poissa. Ja mitä tapahtui? Murphy tuli ja XP ilmoitti normaalin buutin jälkeen blue screen of deathia. Perkele. Last known configuration ei tehnyt mitään ja safe modeen ei päässyt. Olin näköjään onnistunut jollain mysteerillä tavalla rikottua XP:n. Ainoa ghost-image XP:stä oli asennuksen alusta jossa oli pelkästään hardware ajurit asennettu mutta ghostikin alkoi nikottelemaan ettei se saanut sitä purettua C-asemalle. Tupla-perkele.

Ei siinä muu auttanut kuin asentaa koko paska uusiksi. 9 tunnin jälkeen pääsin siihen tilanteeseen jossa viimeksi olin ja nyt koputetaan varmuuden vuoksi puuta. Tämä taitaa olla muuten kolmas (tai siis neljäs) kerta kun asensin XP:n koneeseeni. Kaksi ensimmäistä oli muutaman tunnin kokeiluita jossa totesin tämän paskaksi käyttiksi ja paska käyttis tämä on edelleenkin oletus-asetuksilla. Saa meinaan räplätä noita asetuksia tunnin edestä että tämäkin käyttis taipuu resurssisyöpöstä toimivaksi kokonaisuudeksi ja monet noista asetuksista on osattu piilottaa monen mutkan taakse. Hyvä Microsoft, näin sitä käyttäjäystävällisyydestä huolehditaan.

Ps. Päivän vinkkinä voisi mainostaa Opera webbiselaimen 10-vuotissyntymäpäivä jonka johdosta he jakavat ilmaiseksi rekisteröintiavaimia. Nice.

Viikko 35:n musiikki hankinnat

Venetian Snares: Rossz Csillag Alatt Született (2005)

Venetian Snares: Rossz Csillag Alatt SzületettVähintään kaksi albumia vuodessa julkaisevan Venetian Snares aka Aaron Funkin musiikki on ollut minulle kova pala. Hänen nopea ja originaali drill/drum and bass musiikkinsa lyö väkivaltaisesti korville ja näpeille. Eikä sekään auta että kun hän polkaisee kaasun pohjaan, biitit kulkee tuhatta ja sataa jonka johdosta minä putoan aina kelkasta. Tämän takia minä olen toivonut helpommin lähestyttävää levyä tältä kaverilta ja rukouksiini on nyt vastattu Rossz Csillag Alatt Született levyn myötä. Aphex Twin teki tämän jo vuonna 1996 biisillään Girl/Boy Song, Krust yhdisteli jousisoittimia ja drum and bassia vuoden 1999 Coded Language albumilla ja nyt vuonna 2005 kanadalainen Venetian Snares nostaa rimaa astetta korkeammalle breakcore-drill/drum and bass seoksellaan. Tämä albumi on hämmästyttävä kokonaisuus klassista musiikkia jousisoittimilla ja pianolla soitettuna sekä elektronista turpaanvetoa. Inspiraatiota on selvästi haettu itä-euroopan maista jonka johdosta levy on paikoitellen synkkä, intensiivinen, tekotaiteellisen absurdi mutta myös samalla surullisen haikea. Klassikko jo syntyessään.

MacGyver 2008

Macgyver 2008

Heh heh... only if it could be true...

Viikko 34:n musiikki hankinnat (part 2)

Fear Factory: Demanufacture (RR 25th Anniversary Reissue) (2005)

Fear Factory: Demanufacture (RR 25th Anniversary Reissue)Tehdashallista kumpuava melu, tuplabasarit potkaistaan käyntiin, Rhys Fulberin luoma vahva elektroninen soundi ilmoittaa olemassaolostaan, raskas kitarariffi lähtee soimaan ja laulaja aloittaa matkan levyn nimikkoraidalla. Kyllä, alunperin kymmenen vuotta sitten julkaistu Fear Factoryn klassikkolevy Demanufacture kuulostaa vielä tänä päivänäkin perkeleen kovalta ja uniikilta. Fear Factory on itselleni se bändi jonka avulla laajensin musiikkimakuani metalliin ja iso kiitos siitä kuuluu remix-albumille Remanufacture jonka Rhys Fulber ja Junkie XL pääasiassa muokkasivat ehkäpä parhaimmaksi remix-abumiksi ikinä. Nyt 25-vuotis synttäreiden kunniaksi Roadrunner Records julkaisi uudestaan klassikkoalbumeja erikoisjulkaisuina ja tämä Fear Factoryn levy on yksi näistä erikoisjulkaisusta. Levy on pakattu digipak formaattiin jossa kummatkin De- ja Remanufacture on naitettu samaan pakettiin. Albumien kappaleet on tietenkin remasteroitu, harvinaisia bonusbiisejä ja arkistoista kaivettuja remixejä on lisätty sekä uudet liner notesit kirjoitettu jossa bändin jäsenet sekä viides epävirallinen jäsen, Front Line Assemblyn Rhys Fulber kertovat albumin teosta. Luulisi jo että tässa olisi täydellinen paketti mutta ainoa asia mikä tässä albumissa minua häiritsee on bonus hardcore/gabber biisit/remiksit. DJ Danon remiksaama T-1000 oli yksinään toimiva erilainen biisi mutta noi neljä bonus remiksiä eivät pääse edes lähelle tuota T-1000:n rankkuutta ja jonka johdosta ne kuulostavat puuduttavilta täytepaloilta.

Tyhmästä päästä kärsii koko kone

Olisi pitänyt vaan suosiolla kesän alussa puhdistaa koneeni prosessorin siili pölyistä. Nyt meinaan pikkaisen vituttaa ja samalla huvituttaa kun nämä koneen kaatumiset olisi voitu estää tuollaisella yksinkertaisella puhdistus operaatiolla. Vasta Warcraft 3:n epälooginen kaatuilu sai minunkin perseeseeni jotain liikettä ja etsimään syytä tälle oudolle käyttäytymiselle. Tyhmästä päästä kärsii koko perkeleen kone. Pölyt on puhallettu ilmanpaineella pois, uudet hopeatahnat on välissä ja prosessorin lämpötilat tippuivat 12 astetta. Eli muista hyvä mies, koneesi prosessorin normaali käyttölämpötila on 43 astetta.

Niin... tänään tuli myös hankittua juuri ilmestyneen kolmannen Kummeli-boksin. Ensimmäisen jakson jälkeen muistin että tämä on sitä huonoa Kummelia. Terävimmät vitsit ovat poissa ja mukana on paljon hahmoja jossa on potentiaalia mutta ne jutut eivät kehity ja alkavat jo heti toistamaan liikaa itseään. Tämä oli silti nostalginen pakko-osto, sillä Kummeli oli ala-asteen aikoihin paras sketsisarja ja kaksi ensimmäistä boksia osoittivat että noi sketsit toimivat edelleenkin vaikka ne on tehty yli kymmenen vuotta sitten.

Blääh... MacGyverin ensimmäinen kausi pitäisi myös katsoa loppuun. Too much shit to watch...

Viikko 34:n musiikki hankinnat

Grooverider: Mysteries Of Funk (Ltd.Ed.) (1998)

Grooverider: Mysteries Of Funk (Ltd.Ed.)Grooverider ja hänen tuottaja/säveltäjä kaverinsa Optical ovat luoneet albumillisen hitaasti kehittyviä/aukeavia monsteri drum and bass kappaleita. Sanalla monsteri tarkoitan että tämä albumi sisältää on pääasiallisesti 7-9 minuutin kappaleita ja neljä biisiä ylittää 10 minuutin rajan. Voisi luulla että tässä kaivetaan hautaa tekemällä liikaa itseään toistavia biisejä mutta onneksi asian laita ei ole näin. Grooverider ja Optical ovat tosiaan onnistuneet tekemään kappaleita joita kestää kuunnella koko 10 minuuttia ja itse debyyttialbumin materiaali vaihtelee funkahtavasta, jazzimaisesta drum and bass poljennosta synkempään rymistelyyn. En tiedä onko herra Grooverider Trekkie fani mutta hänen käyttämänsä sämplensä kahdessa pitemmässä ja avaruusmaisen synkässä kipaleessa lämmittää allekirjoittaneen sydäntä. Niin ja tässä limited editionissa on kaksi bonus biisiä jonka johdosta tämä albumi on täytynyt jakaa kahteen CD:seen. Helpottaa hieman tämänkin albumin kuuntelua ja ei synny turhaan ähkymäistä olotilaa.

Viikko 33:n musiikki hankinnat

Panzer AG: This Is My Battlefield (2004)

Panzer AG: This Is My BattlefieldAndy LaPlegua on kiireinen mies. Icon Of Coilin lisäksi hänellä on myös kaksi sivuprojektia, Combichrist ja Panzer AG. Hänen pääprojektinsa ei ole oikein iskenyt allekirjoittaneeseen mutta sen sijaan nämä sivuprojektit ovat saaneet minun huomioni. Kuten bändin ja albumin nimestä voi jo päätellä, Andy on pyrkinyt tekemään militaristisen EBM levyn jossa ei armoa anneta. Levyn voi selvästi lohkoa kolmeen eri osaan. Ensimmäinen osa on rankempaa EBM osastoa johon on ripoteltu esim. goottimaista tunnelmaa ja erinäisiä elokuvasämplejä. Parhaiten tämän aistii levyn parhaassa biisissä Battlefield jossa kertosäen aikana kuoro tuo loistavasti esiin tuota goottimaista lisämaustetta. Levyn puolessa välissä Andy lataa kovempaa panosta piippuun kahdella biisillä. Acid vivahteinen Bereit joka muokkautuu militaristiseksi pommitukseksi ja Totale Luftherrschaft värittää tätä albumia kovemmalla industrial paukkeella. Loput levystä jatkuu EBM-electro soundeilla johon on lisätty mm. scoremaista tunnelmaa jousisoittimilla ja pianolla. Hyvä albumi mutta 15 biisiä on hieman liikaa. Tästäkin albumista olisi saatu parempi kokonaisuus esim. poistamalla kaksi turhempaa biisiä.

Viikko 32:n musiikki hankinnat

Z-Trip: Shifting Gears (2005)

Z-Trip: Shifting GearsHip-hop musiikki on todella pieni osa omaa musiikkimakuani (varsinkin ulkomaalainen hip-hop), mutta silloin tällöin tulee sellainen levy vastaan joka heti ensikuulemalta vakuuttaa ja ilmoittaa huutaen että levyllä ei ole missään muodossa yhtään sitä kaupallista MTV bling bling skeidaa jota kutsutaan räpiksi. Tällä albumilla Z-Trip osoittaa tuottaja taitonsa ja on luonut sellaisen levyn jossa biitit hyppii 80-luvun old schoolista nykypäivän soundeihin ja vierailevat artistit osaavat ottaa näistä biiteistä kaiken irtin. Levyltä löytyy kevyempää sanailua esim. aamupalasta ja piirretyistä. Tai kuten Shock And Awe biisillä Z-Trip on ottanut rohkeasti raskaampia kitaroita mukaan tehdessään biittiä ja tuonut siihen elementtiin vielä lisäksi Chuck D:n vierailemaan joka räppää Irakin nykytilanteesta jonka johdosta biisi kuulostaa vielä enemmän rankemmalta. Mutta se mikä teki tästä levystä teki pakkohankinnan minulle, on levyn viimeinen mahtipontinen biisi Revolution (STR Parts 1+2) joka hiipoo jo DJ Shadowmaista trip-hop pläjäystä. Mahtava paketti.

Hannibal Ja Soppa: Pahat Viinit (2005)

Hannibal Ja Soppa: Pahat ViinitTulenkantajista tutut lapin murteella räpäyttävät Hannibal ja Soppa on lähtenyt "sooloilemaan" ja tekemään kahdestaan levyä. Tulenkantajien funk-soundi on muuttunut puhtampaan hip-hoppiin/g-funkkiin joita on työstetty eri tuottajien kanssa kuten esim. Ilari Autio, Jazzy-O ja Aksim. Levyn kantavana teemana on räppärin arki eli krooninen persaukisuus ja sen aiheuttamat ikävät ongelmat kuten alkoholismi ja Kelassa ravaaminen. Loppujen lopuksi yllätyin posiitivisesti albumista sillä viimeksi kuuntelin näiden kavereiden matskua ensimmäisen Tulenkantajien levyn aikoihin (joka on edelleenkin vitun kova levy). Miinuksena voisi sanoa että levy on vähäsen liian pitkä joten tästäkin olisi saatu timmi kokonaisuus poistamalla pari turhempaa biisiä.

VA: Suomi Lyriikkaa Tuotanto Esittää Waikka Wäkisin (2005)

VA: Suomi Lyriikkaa Tuotanto Esittää Waikka WäkisinSLT on pyöräyttänyt taas uuden hip-hop kokoelman jolla on laaja kaarti Suomi underground hip-hopin räpäyttäjiä Olarista ja Kalliosta. Jo levyn introssa mainitaan tämä lause: "monet sanoo täysin paskaa, myönnetään se on miten sen nyt ottaa". Tuohon Raimon sanomaan lauseeseen voisi kiteyttää nämä SLT:n levyt. Monet jotka eivät tajua tämän pienen piirin jutun ydintä, ovat valmiita haukkumaan levyn paskaksi tai kuten minun tapauksessani, diggaan ja fanitan kybällä. Edellisiltä levyiltä tutut viinanveto läpät on edelleenkin mukana ja biitit kuulostavat yhä alkeellisilta ja raa'alta mutta pääpointti SLT:n levyissä on se että kaverit tuovat lyriikoissaan selvästi asenteensa sekä elämäntapansa esiin ja kertovat omaa pientä värikästä tarinaansa omasta lähiöstäänsä. Suurin osa kokoelman biiseistä ei tuo mitään uutta SLT:n soundeihin/lyriikkoihin mutta siellä on muutama biisi jotka muodostuvat levyn helmiksi, kuten Matka-Aapelin tilitys hieman kuivemmasta kaudesta, Raimon Alueaakkoset, Petoksen ja kumppaneiden lennokas mielipide kauluspaidoista sekä Ässän oudot sekoilut jotka on tällä kertaa saatu hyvin yhteen Soi Ja Terrorisoi biisin sekavaan biittiin. Ei yllä klassikoksi mutta on kuitenkin hyvä kokoelma kavereilta.

Erityiskiitokset Seyed Alille noista kahdesta viimeisestä levystä. Kiitti kun jaksoit lähettää noi.

Now it’s our turn

(Tämä viesti on hyvin henkilökohtainen ja tämä on ihan tarkoituksella kirjoitettu siihen muotoon että ainoastaan ne jotka ovat mukana tässä ymmärtävät mistä minä puhun.)

Nyt se on sitten ohi. Tai paremminkin sanottuna nyt alkaa mielenkiintoisin osuus. Parin kuukauden etsimisen jälkeen oltiin vihdoinkin saatu kiistattomat todisteet vehkeilystä meidän selän takana. Seuraavaksi alettiin suunnittelemaan miten osoitettaisiin sille henkilölle joka pitelee lankoja käsissä sekä näille henkilöille jotka ovat tämän typerän toiminnan takana että me ollaan nyt tällä kertaa tosissaan. Toimivin idea mikä me saatiin aikaiseksi oli disabloida suurin osa tunnuksista, lähettää ns. "wakeup call" omistajalle sekä ilmoittaa lopuille henkilöille yksinkertaisen viestin muodossa jossa selitettiin näistä tunnuksista ja pyydettiin odottamaan omistajan paluuta. Saa nähdä miten tässä käy. Itse ainakin toivon että omistaja ymmärtäisi että hänen paikassaan on monta sellaista käyttäjää joista on vain haittaa jonka jälkeen hän osoittaisi muille että kuka on edelleenkin puikoissa ja näyttäisi ovea parille henkilölle. Onhan se harmittavaa nähdä miten muutama henkilö (jotka eivät käytä aivojaan) voi tuhoaa kaiken mikä on saatu aikaiseksi rankalla työllä. It's a fucking shame...

Samsung SGH-E730

Kummeli äänin: "Nononono... mitä sinä menit nyt tekemään? Ostitko sinä uuden puhelimen?"

Jep, otsikon mukainen puhelin on nyt sitten ostettu. Eilisestä asti latauksessa ollut puhelin on nyt täynnä virtaa ja pääsin viimeinkin säätämään tätä high-tech lelua. Lelu jonka hieman kumimainen/nahkanen materiaali huokuu lausetta: "käsittele minua varovaisesti". Ensimmäisenä mikä tässä puhelimessä yllättää on sen todella pieni koko kun se tuossa taitetussa muodossa, mutta kun sen avaa, se onkin täysmittainen kännykkä. Ja silmille pongahtaa heti toinen yllätys. Isompi screeni on 262 000 värin TFT-näyttö ja se on suoraan sanottava mykistävä näky. Varsinkin tällaiselle kaverille jonka edellinen puhelin on 2,5 vuotta vanha Nokian 6310i jossa on ei ole mitään hienoa grafiikka kikkaulua. Suuri muutos edelliseen kännykkään on valikoissa seikkailu mutta se tuntui heti alusta asti helpolta ja loogiselta (ainakin minun päässäni). Kameraakin tuli testattua mutta kuvien laatua pääse näkemään vasta sitten kun saan tuon Bluetooth USB donglen hankittua. Näppärä peli näin heti ensi tuntumalta.

Aika paljon on ilmaa noissa hinnoissa kun monet paikat täällä Tampereen suunnalla myyvät tätä puhelinta yli 400 euroon (Elisan mainos rummuttaa hinnaksi 439 e). Onneksi itse sain tingittyä hinnan 370 euroon Expert liikkeessä joten loppujen lopuksi ei mitenkään paha hinta kun tämän puhelimen saa halvimmillaan n. 350-360 euroon (plus postikulut) nettiliikkeissä.

Syyhyttää ikävästi

Heti kun vähän enemmän rahaa tulossa, sitä alkaa miettimään mihin sitä tuhlaisi. Kaksi ja puoli vuotta vanhan Nokia 6310i tilalle voisi ostaa uuden luurin mutta tällä kertaa en kyllä ostaisi Nokialaista. Aina kun käyn jossain Gigantissa tai vastaavanlaisessa liikkeessä, siellä pitää mennä räpläilemään uusia puhelimia mutta viimeisen vuoden aikana noi Nokian kännykät ei ole oikein vakuuttaneet. Uusimmat puhelinmallit vaikuttavat täysin leluilta johon on käytetty paskinta mahdollista materiaalia. Joten nyt aloin katsomaan Samsungin simpukka malleja ja SGH-E730 osui heti silmään. Ominaisuuksia on mukavasti tuossa puhelimessa ja hintakin on suurin piirtein sama kuin tämä minun vanha puhelin uutena. Ja ne ominaisuudet... *valmistautuu Homer Simpson tyyliseen kuolailuun*

Samsung SGH-E730Megapikselikamera, video, Bluetooth, MP3-soitin, FM-radio ja sähköposti. Ulkoasultaan kiiltävän musta puhelin, jossa hopeanväriset korostukset. Lisäksi SGH-E730- on kolmitaajuuspuhelin, siinä on 262 000 värin TFT-näyttö ja 96 MB:n muisti.

SGH-E730 hemmottelee silmiä kahdella värinäytöllä, joista toinen on 262 000 värin ja 176x220 pikselin TFT-näyttö. Ulkoinen näyttö on tyypiltään OLED ja se toistaa jopa 65 000 väriä.

Sisäänrakennettu yhden megapikselin kameralla voit ottaa sekä valokuvia että tallentaa ja toistaa jopa tunnin verran videokuvaa (3GP). Mikrofonin avulla voit lisätä videoleikkeisiisi äänen.

Bluetooth, sähköposti, USB ja Outlook Sync takaavat helpon ja vaivattoman tiedonsiirron ja verkkoyhteydet.

Paino: 88 g
Mitat: 44 mm x 87 mm x 23 mm
Puheaika: n. 5 h
Valmiusaika: n. 260 h
Kolmitaajuustoiminto: GSM 900/1800/1900

Vaikuttaa todella upealta puhelimelta, mutta olen lukenut Matkapuhelinfoorumia ja huomannut että puhelimessa on pieniä puutteita jotka ainakin minun kannaltani tärkeitä ominaisuuksia. Mikä ihme noita insinöörejä vaivaa kun osaavat tunkea kaikenlaista ylimääräistä kännykkään mutta käyttäjäystävällisyys on hieman retuperällä kun he eivät tajua laittaa noita tiettyjä pieniä ominaisuuksia mitä on esim. Nokian puhelimissa on ollut jo vuosia. Mutta anyway... ostaako vai eikö ostaa, kas siinä pulma.