Viikko 30:n musiikki hankinnat (part 2)

VA: Total Science 3 (1997)

VA: Total Science 3Paikallisesta Anttilasta löytyy joskus vanhoja, halpoja ja hyviä kokoelmia jotka edelleenkin soivat silloin tällöin. Kuten esim. Explosive Beats josta löytyy sitä kaupallisempaa sekä harvinaisempaa big beat ja drum and bass pauketta tai techno-kokoelma Raveline: Krankenhouse josta löytyy hyviä, harvinaisia remixejä. Ja joskus löytyy halpoja ja todella huonoja kokoelmia jotka jäävät levyhyllylle pölyttymään. Sitä ei ikinä tiedä että mitä sieltä saa mukaansa. Tällä viikolla löytyi kolmen euron drum and bass tupla-CD kokoelma. Ainoastaan kolme artistia oli tuttu entuudestaan joten riski otettiin kun tämä levy lähti kaupasta mukaan. Mutta riskejä on otettava joskus. Levy tarjoaa pitkiä, rauhallisia ja paikoitellen jazz elementeillä höystettyä drum and bass biisejä vuodelta 1997. Joidenkin kappaleiden rauhallisuutta voisi verrata hieman LTJ Bukemin klassikko biisiin Demon's Theme. Ei mitenkään mullistava kokoelma mutta kyllä tätä kuuntelee kun haluaa hieman iisiimpää musiikkia.

Ottaisitko tuon puukon selästäni pois

Nyt viime aikoina on taas yllättäen hypitty minun sekä kavereideni silmille ja se meni siihen äärimmäisyyksiin että yksi ruotsalainen tuttuni potkittiin pihalle yhdestä paikasta ja menetti samalla VIP oikeudet. No tietenkin kaverini kävi hieman kuumana tämän johdosta ja minäkin päätin hieman hämmentää soppaa kysäisemällä hieman vihaisesti meidän luolassa tyyliin: "ruvetaanko tekemään kilpapotkintaa?". Sanoin tuon yhden lauseen ihan vaan katsoakseni minkälaisen reaktion sain aikaiseksi noissa pelleissä ja että vieläkö huvittaa käyttäytyä lapsellisesti. Minua vaan rauhoiteltiin vaikka todellisuudessa minä en ollut raivoissani. En edes silloin kuin sain käsiini privaattiviestejä jossa suoraan sanottuna auottiin päätä meidän ja varsinkin minun suuntaan. Ja minullahan on sellainen luonne että jos minun suuntaani vittuillaan ja sanotaan aika henkilökohtaisia asioita, minä ammun takaisin ja kovin panoksin (enkä edes välitä jälkiseuraamuksista). Mutta minä pidin pääni kylmänä tällä kertaa ja kaverini kanssa todettiin että noi privaattiviestit on typerää paskanjauhantaa ja useimmilla heistä ei ole mitään hajua mistä he puhuvat. Joten katsotaan miten asia kehittyy.

Mutta asiasta toiseen. Tällä viikolla tuli viimeinkin hankittua ensimmäinen kausi lapsuuteni ajan koviten kolahtaneesta kasari TV-sarjasta. No se on tietenkin MacGyver - mies, linkkuveitsi ja takatukka. Vaikka ääni on niinkin surkea kuin mono, pikaisesti katsottuani kuvanlaatukin on aika hirveä eikä mitään extraa ole DVD-levyillä mukana, tämä oli silti pakko-ostos. 17 tuntia olisi tässäkin katsomista, hujaah!

Viikko 30:n musiikki hankinnat

Static-X: Start A War (2005) / Beneath... Between... Beyond... (2004)

Static-X: Start A WarEnnen Start A War albumia Wayne Staticin johtamalla bändillä oli hieman ongelmia. Edellinen studioalbumi Shadow Zone oli paha pettymys faneille, alkuperäinen rumpali lähti bändistä ja bändin toinen kitaristi Tripp Eisen mokasi elämänsä aika pahasti. Bändi kasasi rivinsä uusiksi hankkimalla uuden rumpalin ja ottamalla ensimmäisellä levyllä soittaneen kitaristin Koichi Fukadan takaisin. Parisen kuukautta sitten kuulemani kolmen biisin sämpleri tästä albumista sai minut vesikielelle ja syyhän on selvä. Bändi on selvästi pyrkinyt ensimmäisen levyn tunnelmiin mutta ei ihan ole onnistunut pääsemään siihen raaimpaan, itseään ruoskivaan brutaaliin ja hieman sadistiseen industrial mättöön. Ehkäpä pehmeämmän soundin syy löytyy siitä että bändin musiikki on myös mennyt enemmän elektronisempaan suuntaan ja I Want To Fucking Break It biisillä kaverit osoittaa että heillä on hieman huumorintajua kun he sämpläsivät tähän biisiin todella oudon basuuna loopin. Levyn viimeinen instrumentaali biisi Brainfog ottaa tästä sämpläyksestä kaiken irti. Noise signaaleja, techno biitti ja todella häiriintynyt rumpusämple Static-X tyyliin. Ok levy, mutta tämä ei ole sitä parasta Static-X:ää. Onneksi tämä albumi onnistuu häivyttämään mielestä edellisen hirveän levytyksen. Kannattaa muuten hankkia Start A War levystä se versio jossa tulee DVD mukana. DVD:llä on 5.1 miksaus albumista ja muuta häröä materiaalia.

Viime vuonna bändi julkaisi B-puolia, remixejä, covereita, demoja yms. harvinaisuuksia sisältävän Beneath... Between... Beyond... kokoelman. Sinkkujen B-puolilla saattaa olla joskus todella päräyttäviä kappaleita ja Anything But This on yksi näistä helmistä. Voisi jopa sanoa että tämä raivokas kappale on heidän paras tuotos. S.O.M., Down ja Head on selvästi ensimmäisen albumin ylijäämäbiisejä ja näiden kanssa olen kuin kotonani. So Real on oudon hypnoottinen trippi ja Crash on bändin outo kokeilu acid/big beat sämplemaailmassa. Kun remixataan, se tehdään kunnolla. Industrial musiikin legenda, ex-Ministryn Paul Barker antaa pojille isän kädestä ja näyttää miten tehdään palleja särkevä biisi. Cover biisit ei oikein saa vastakaikuja minulta ja demot ei mitenkään hirveästi eroa alkuperäisistä kappaleista. Tämä albumi on kaiken vaivan väärti noiden harvinaisten B-puolien takia.

Nähty: Sin City

Sin CityOhjaus: Frank Miller, Robert Rodriguez, Quentin Tarantino (vieraileva ohjaaja)
Käsikirjoitus: Frank Miller (sarjakuva novellit)
IMDB: Sin City (2005)

Sin City on ehdottomasti tyylikkäin sarjakuvasta tehty elokuva. Pääasiassa mustavalkoinen ja film noir henkinen visuaalinen ilme näyttää ihan siltä kuin sarjakuva alkaisi elämään omaa elämää. Vaikka elokuvan "juoni" on jaettu moneen erilaiseen tarinaan ja ne ei millään rautalangalla liity toisiinsa mutta onneksi nämä irralliset palaset eivät riko tätä elokuvaa. Elokuvan tyyli pitää tämän kaiken kasassa ja kyseessähän on selvästi tämän ison kaupungin eri kujilla tapahtumasta elämästä. Eniten yllätyin elokuvan väkivaltaisuudesta. Raajoja leikataan irti ja monen monta erilaista brutaalia kuolemaa näytetään, mutta jälleen kerran elokuvan visuaalinen tyyli hieman siistii näitä ja näyttää ne hieman eri näkökulmasta. Tässä on tämän vuoden paras elokuva ja joka pyyhkii nenänsä muilla sarjakuvaleffoilla. Kun se tehdään kunnolla, se tehdään näin.

Tänään tarjouksessa kuolemaa

Taas räjähtelee ja "vääräuskoisia" rangaistaan, Lontoossa kahdesti ja nyt Egyptissä. Viranomaiset yllätettiin housut kintuissa vaikka tiedettiin että esim. Lontoo on yksi mahdollinen kohde, tosin uskoteltiin että "meidän sisäisten raporttien mukaan tällainen ei ole mahdollista". Tai kuten Lontoon tapauksessa USAn viranomaiset olivat pyytäneet että he pitäisivät silmällä yhtä näistä terroristeista ja britit eivät tietenkään reagoineet tähän pyyntöön. Nyt britanniassa on otettu kovat otteet käyttöön eli heillä on lupa surmata nämä terrorismista epäillyt "ammu ensin, kysy myöhemmin" periaatteella. Eikö tämä ole vähän liian myöhäistä ottaa näin rajut otteet käyttöön?

Mutta miten ihmeessä ne saavat nämä henkilöt näihin mukaan ja miten on mahdollista että tervejärkiset ihmiset uskovat tätä paskaa mitä heille syötetään? Valehdellaan että koraanissa lukee niin ja näin sekä uskotellaan että hänestä tulee marttyyri, pääsee taivaaseen yms. skeidaa mutta todellisuudessa heidät unohdetaan pian ja itse terroristiorganisaatio jää vain muistiin. Ja pahimassa tapauksessa syyttömät muslimit saavat maanmiehiensä vihat päällensä ja oravanpyörä lähtee pyörimään.

Mutta tämä ei ole vielä se worst case scenario. Kun nämä terroristit saavat käsiksi jostain ydinpommin, se on bye bye. Kartat vedetään uusiksi kun ison kaupungin tilalla on enää vain iso kuoppa. Ja mitä sitten tapahtuu? Muuttuvatko maat poliisivaltioksi vai keksitäänkö taas uusia todisteita omasta takaa ja hyökätään lähimpään terroristi myönteiseen valtioon? Maapallo on tällä hetkellä todella sairas paikka ja tulevaisuuskaan ei näytä hyvältä.

"It's the end of the world as we know it..."

Viikko 29:n musiikki hankinnat (part 3)

DJ Shadow And Cut Chemist: Product Placement On Tour (2004)

DJ Shadow And Cut Chemist: Product Placement On TourKuusi kaupunkia (mm. Tokio, San Francisco, Lontoo) saivat kokea näiden kahden herran Product Placement miksauksen livenä. Se on se tuttu old school hiphop/soul/funk setti jossa on mukana Whole Lotta Love, Gas Song, Motorcross Pt. 2 ja monet muut klassikot jotka soitetaan suoraan alkuperäisiltä 45 RPM levyiltä. DVD sisältää kuvamateriaalia jokaisesta kuudesta kaupungista ja se on miksattu saumottomasti yhteen. Loistava keikka mutta siihen se sitten jääkin. Kommenttiraita löytyy mutta muuten tämä DVD on sisällöltään köyhä. Mukana on pari hikistä traileria ja 14 minuutin kooste tämän turneen muista DJ:sta. Olisivat edes laittaneet mukaan samantyylisen miksauksen kuin DJ Shadow:n In Tune And On Time DVD:n extroissa.

Viikko 29:n musiikki hankinnat (part 2)

Ignatius: Gossamer (2005)

Ignatius: GossamerEhkäpä se syy miksi iDM genre tökkii itselläni nykyään on sen sisäsiittoisesta tusinakamasta. Jokainen aloitteleva artisti pystyy tekemään sitä samaa paskaa sämplätyista tuulikelloista ja ah-niin-nokkelista biiteistä. Tai noh jos totta puhutaan, koko elektroninen musiikki on tässä jamassa. Nykyään on harvinaisuus löytää uudelta ja mullistavalta kuulostava albumi ja kun sellaisen löytää, siitä riittää iloa pitkäksi aikaa. Steve Westbrook aka Ignatius tuo uutta näkökulmaa elektroniseen musiikkiin tummalla soundimaailmalla joka on luotu minimalistisen, kokeellisen technon ja iDM musiikin rajoissa. Puolet albumin kappaleista on propellimaisesti heiluvia, jossa on yksinkertainen elementti liitettynä - kuten esim. metallinen soundi tai kaikumaisessa tilassa soiva looppi joka pyöriii ja morfautuu hypnoottiseen tilaan biisin aikana. Tämä on sitä jumputustua sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta positiivisessa mielessä. Hitaammassa Death Truck kappaleessa luodaan hämärä yhdistelmä kaukaista pommitusta ja tippuvasta vedestä muodostuvaa kaikumaisesta ääntä. Viimeisessä biisissä tämä samainen Death Truck remixataan vielä hitaampaan ambient muotoon. Yhteenveto: tämä 8 biisin albumi on todella kova paketti. Voisi jopa sanoa että klassikko jo syntyessään ja tätä on painettu vain tuhat kappaletta. Nopeat syövät hitaat...

Viikko 29:n musiikki hankinnat

Cujo: Adventures In Foam (Reissue) (2002)

Cujo: Adventures In Foam (Reissue)Amon Tobinin ensimmäinen levytys oli Cujo aliaksen alla ennenkuin hän siirtyi Ninja Tune levymerkille ja alkoi tekemään musiikkia omalla nimellään. Alunperin tämä levy julkaistiin vuonna 1996 pienellä levymerkillä ja vuonna 2002 se julkaistiin uudestaan Ninja Tunen toimesta. Tämä reissue sisältään bonus CD:n jossa on harvinaisia biisejä sekä pari ennenjulkaisematonta kappaletta. Itse biisit vaihtelee utuisesta triphopista/downtemposta svengaavaan ja jazzahtavaan drum and bassiin. Ja hassua. Nämä jazz-henkiset biisit eivät töki yhtään minun korvissani. Ei vaikka herra Tobin välillä heittää pariin biisiin saksofonin joka pyörii leikkisyyden ja ärsyttävyyden rajoilla.

Pan Sonic: Kesto (234.48:4) (2004)

Pan Sonic: Kesto (234.48:4)Kun tutustutaan uuteen bändiin/artistiin, ensimmäisenä levynä hankitaan joko se helpoimmasta päästä oleva levy tai kuten tässä tapauksessa - se kunniahimoisin albumi. Suomalainen iDM/glitch/ambient genren pioneeri Pan Sonic julkaisi viime vuonna neljän CD:n verran uutta materiaalia josta löytyy eri tyylejä eri mielialoille. Ensimmäinen CD haastaa kuuntelijan mielen ja kuulon rankemmalla industrial noisella (mm. kappaleet Rähinä (osat 1-3) ja Keskeisvoima) mutta näiden rankempien biisien väliin heitetään lempeää noise-huminaa. Tokalla CD:llä meno siirtyy helpommin omaksuttavaan muotoon eli yksinkertaiset biitit joita seuraa melkein hypnoottiset ja rauhalliset melodiat sekä pieni määrä noise-huminaa. Kolmas CD riisuu itsensä simppeliin muotoon ja muuntautuu eri maailmojen ambient taustameluksi. Viemärimaailman märkä, Käytävän synkkä ja hieman pelottava (tyyliin: "mitä tuolta pimeydestä kuuluu... toivottavasti se on vain höyryputki") ja Pakkasen Holvit kirpeä ja kylmä äänimaailma. Tämä kolmas CD on selvästi luotu kuuntelemaan kuulokkeiden kautta pimeässä huoneessa jossa mielikuvitus pääsee valloilleen ja antaa muotoja näille äänille. Neljäs CD on kokonaisuudessaan yksi ambient biisi nimeltään Säteily jonka kesto on hulppeat 61 minuuttia. Aavemainen ambient looppi pyörii ja muuttaa muotoaan matkallaan. Vähintäänkin mielenkiintoinen paketti.

Viikko 28:n musiikki hankinnat

Diablo: Elegance In Black (2000) / Renessaince (2002) / Eternium (2004)

Diablo: EterniumMinun piti käydä Epe'sistä ostamassa pelkästään Diablon uusin levy mutta siellä olikin sellainen tarjous että 3 levyä kahdella kympillä ja jokaisessa Diablon levyssä oli tämä tarjous. Eihän tällaista tarjousta pidä ohittaa. Ensimmäinen levy, Elegance In Black osoittaa että kavereiden soitto kulkee tehokkaasti ja lujaa kuin juna, mutta biisejä ei ole oikein hiottu loppuun asti. Plussaa Abba coverista. Toinen ja kolmas levy näyttää mihin bändi parhaimmillaan pystyy. Renessaince ja Eternium on täynnä tylyjä, kirskuvia killeririffejä ja bändin laulaja Rainer Nygård karjuu keuhkonsa melkein pihalle. Kyllä suomalaiset osaavat tehdä sitten loistavaa metallia. Kummatkin levyt tasapainottavat albumin materiaalia yhdellä erilaisemmalla biisillä. Renessaince levyllä on Paleface mukana räpäyttämässä ja Eterniumilla on instrumentaali biisi, Omerta joka muistuttaa hieman Metallicalta. Vaikka metallipuristit tod.näk. manaavat tällaiset rap/metalli biisit syvimpään helvettiin (tai ei helvetti taida olla se oikea paikka) mutta minusta se tuo uutta näkökulmaa bändin musiikkiin ja onhan se hyvä että bändi kokeilee rajojaan tällaisella biisillä.

Les Rythmes Digitales: Darkdancer (1999)

Les Rythmes Digitales: DarkdancerDarkdancer levy lähti mukaan vain sen takia että tämä oli a) alelevy ja b) ja tämän levyn edessä seisoessani mieleeni tuli se että joku tuttu kehui tätä levyä maasta taivaisiin. Mutta asiaan. 80-luku ei jää pelkästään nostalgisena asiana vaan se tekee ihmeellisiä paluuliikkeitä muutaman vuoden välein (esim. viime vuonna Prodigy teki yllättäen Girls biisin jossa oli 80-luvun vaikutteet). Brittiläinen Les Rythmes Digitales aka Stuart Price aka Jacques Lu Cont päätti tehdä kokonaisen albumin tätä hilpeää 80-luvun soundia. Painotan sanaa hilpeää sillä tämä on hieman liian hilpeää ja iloista minun makuuni vaikka se on hyvin sekoitettu nykyajan elektroniseen soundeihin.

When shit hits the fan

Niinpä tietysti. Kun kaksi henkilöä päättää vaihtaa hätäisesti softwaren toiseen kysymättä muilta ihmisiltä ja mitä siitä syntyy? Yleensä "polvia myöten paskassa" tilanne ja kuten tälläkin kertaa. Vaikka esim. minulla oli pari asiaa jotka oli (ja on edelleenkin) pakko selvittää ennen softan vaihtoa mutta minua ei tietenkään kuunneltu. Aamulla herättyäni krapulassa oli perkeleen mukavaa nähdä 2-3 riviä privaviestejä jossa käyttäjät kyselevät mitä tämä ja tämä tarkoittaa ja samalla yksi operaattoreista pönkittää egoaan kertomalla kuinka hieno softa tämä todellisuudessa on. Vittu... tämä projekti on muutenkin vapaa-ajan harrastus ja minulla ei todellakaan ole nyt kiinnostusta opettelemaan uuden softan sielunelämää aasta ööhön ja fiksamaan tätä ongelmaa jotka nämä neropatit ovat luoneet.

Helle ei anna armoa

Keho käy ylikierroksilla, hikeä puskee olan takaa ja aivot huutaa armoa jonka seurauksena ajatukset eivät kulje kunnolla. Ja yöllä ilmasto ei anna yhtään helpostusta. Onneksi alitajunnassa on ymmärretty ettei unen aikana kannata mennä peiton alle. Aamulla se kostautuu pahimmalla tavalla. Näillä helteillä ja varsinkin aamulla tuntuu että suihku on maailman paras keksintö. Mutta tunnin päästä se hyvän olon tunne on poissa ja sitten odotetaan kun helle saa otteen kehosta. Karmea oravan pyörä. Ja tänään luvattiin lämpotilan nousevan yli kolmenkymmennen. Voi perse...

Nähty: War of the Worlds

War of the WorldsOhjaus: Steven Spielberg
Käsikirjoitus: H.G. Wells (novelli), Josh Friedman, David Koepp
IMDB: War of the Worlds (2005)

Spielbergin poika päätti sitten päivittää hieman vuoden 1953 leffaa. Jälleen kerran alienit antavat ihmisille turpaan oikein olan takaa jättimäisillä tripodeilla. Elokuva oli täynnä komeita efektejä (kuvallisesti ja efektien äänet tuntui persuuksissa asti) kun tripodit pistivät kaiken edessä olevat tuhannen p:n päreeksi ja muutenkin pääjuoni seurasi uskollisesti alkuperäisen elokuvan juonta. Ihmisten todellinen luonne todella epätoivoisessa tilanteessa osattiin myös kuvata hyvin (syvällä sisimmissään me kaikki ollaan raakoja petoja). Mutta oliko tämä uusintakuvaus sitten kaiken vaivan väärti? Kaveri tykkäsi mutta minulle tämä oli pettymys kun odotin elokuvalta hieman enemmän kuin pelkästään paremmat efektit.